Ensi kaudelle olisi mukava nähdä taas enemmän sitä HPK:n identiteetin mukaista peliä ja pelaajia. Pennanenkin sen sanoi, HPK:lainen taitojääkiekko. Syystä tai toisesta HPK on nojannut nyt pari kautta hyvin defensiiviseen jääkiekkoon. Pohjalla on ollut loistava maalivahtipeli, hyvä puolustusalueen puolustuspeli, hyvä alivoima, karhea mailapaine (sis. huitominen ja sitominen), vastaiskut, viisikon tiiveys, sitkeys etc. Hienoja arvoja kaikki ja todella tärkeitä voittavan lätkän suhteen. Mutta jos seuraa tarkasti mistä HPK:n urheilujohtaja, valmennusjohto ja pelaajat puhuvat niin voisi kuvitella kyseessä olevan entisaikojen Saipa, joku JYP tai puoluspelin apostolina tunnettu Tappara.
HPK:ssa ei puhuta enää iloisesta ja räiskyvästä hyökkäyspelistä, kiekollisuudesta, kiekosta ylipäätänsä vallan välineenä, voitetuista maalipaikoista, yksilötaidosta. HPK oli tällä kaudella äärimmilleen viety duunarilauma, jolla oli mahdollisesti koko Liigan vähiten kiekollista taitoa ryhmässään, ääritaitavat Joly ja Pelli tekevät poikkeuksen, ehkä myös Harper ja J.Ikonen, jotka toki sitten taidon lisäksi jäivät kiinni kaikista muista pelin osa-alueen heikkoudesta. HPK:n kiekollinen peli oli raiteilla puskemista ja kovin ennalta-arvattavaa hyökkäysalueella. Kerhossa ei myöskään ole laadukkaita laukojia, eikä pienen tilan irtokiekko- osaajia. Kokonaisuuden kruunaa Liigan heikoin ylivoimapeli, mika toki joillakin puolustusorienteisilla joukkueilla on aina tikissä, jopa elinehto (lue Tappara).
Tällä kaudella oli hämmentävää katsoa Kerhon pelejä jotakin Ilvestä, Kalpaa ja KooKoo:ta vastaan. Vastustajan jalka käy, kiekko vaihtaa omistajaa ja pelissä on tarkkojen raamien lisäksi oivaltavuutta. HPK vastaa sitten tähän todella tiiviillä viisikolla, äärettömällä mailapaineella ja roikkumisella, sillä jyskyttävällä vastaiskupelillä ja armottomalla takapaineella. Mutta pelin kuva on selvä: vastustaja lähes poikkeuksetta hallitsee kiekollista peliä 60/40, luistelee enemmän ja nopeammin ja kiekolliset ratkaisut ovat nopeampia ja terävämpiä. Pelit ovat erittäin vähämaalisia.
Ihailin Kerhon sitoutumista, taistelua ja tiiveyttä. Tekee pahaa silti sanoa, että HPK pelaa aika tylsää jääkiekkoa, omasta mielestäni, aina tietysti katsojan silmässä. Mutta jos miettii kerholaista pelaamista ja jääkiekkoa maalintekopelinä niin.. Sen lisäksi että peli tarjosi kovin vähän mitään kiekollisuuteen liittyvää, HPK:n pelitapa ei tarjoa kovinkaan paljon kovuutta, mitä lätkään mielestäni edelleen kuuluu. Taklauksia, torikokouksia, kaverin puolustamista, pientä agitointia jne. Etenkin jos ollaan nyt nähty puolustusvaunu niin olihan Kerho kovuuden osalta tosi pehmoinen. Sitä karheutta oli enemmänkin juuri se mailapaine, kova painiminen, blokkaaminen, aktiivinen takapaine.