Oma kaksisenttiseni veskaripeluutuksesta ohessa. En tapojeni mukaisesti lähde dumaamaan ketään, kun en tiedä taustoista yhtään mitään.
Mutta:
- ymmärrän, että pelaavat 50-50, jotta molempien pelituntuma säilyy
- ymmärrän, että ihan 100% luottoa Roopeen ei ole, koska miten voisikaan olla? Sitä luottoa ei myöskään täältä ole löytynyt, joten turha kenenkään nyt kovasti jeesustella.
- viime aikoina tämä joka 2. pelin pelaaminen on toiminut Roopen kohdalla aivan erinomaisesti
- jos tämä 50-50 palvelee kokonaisuutena paremmin KOKO jengiä ja myös kumpaakin maalivahtia pidemmässä juoksussa, se on viisas valinta
- mitä, jos Taponen saa itsestään (ja sitä kautta joukkuekin) irti eniten siinä tilanteessa, missä pelipaikka ei ole kiveen hakattu, eli ykkösveskarin paineita ei varsinaisesti ole, mutta alla on erinomainen peli, mikä taas löysää pipoa ja itseluottamus on korkealla tasolla?
Uskooko joku ihan oikeasti, että pleijareissa menee yhtäkkiä kaikki veskareiden suhteen niinku Strömsössä, kun ei ole mennyt vuosikausiin? Entäpä, jos tällä minimoidaan erilaisten skenaarioiden vaikutuksia koko jengiin? Ja jos ja kun Roopen viime aikojen suurimmat huolet ovat liittyneet nimenomaan psyykkiseen puoleen, eikö ole vain fiksua, että valmennus yrittää löytää sellaisen toimivan paketin, jolla minimoidaan Taposen oman pään sisäiset paineet? Ainakaan toistaiseksi kovin paljon paremmin ei olisi voinut mennä. Toki otanta on lyhyt, mutta johonkin ne päätökset pitää perustaa. Ellei siis halua ihan vain fiilispohjalta mennä. Ja sellaistahan me ei kaiketa haluta.
Nykyrin ja Arkon paikan vaihtamisesta olen sitä mieltä, että varmaan ihan hyvä, että kokeillaan erilaisia variaatioita. Nykyrillä oli pitkä pelitauko loukkaantumisen takia ja vaikka hän on intoa täynnä kuin ilmapallo, hän on kuitenkin jossain määrin edelleen loukkaantumisesta toipuva erittäin nuori pelaaja, joka pelaa fyysisesti vaativia pelejä. Missään tapauksessa ei kannata ahnehtia liikaa, vaan kasvattaa rasitusta pikkuhiljaa, koska kaikkein pahinta olisi se, jos Nykyri joutuisi pakon edessä huilaamaan. Musta valmennus on onnistunut todella hyvin junnujen sisäänajossa ja peluutus on yksi osa sitä. Oikeastaan kukaan nuorisolaisista ei ole epäonnistunut totaalisesti eikä joutunut ikäviin kierteisiin, vaan jokaisen junnupakin kohdalla on melkeinpä tilanne, että voisi peluuttaa enemmänkin. Eikö se ole vain positiivinen asia?
EDIT: Nykyri näköjään tippunut pois. Jätän silti tuon vikan kappaleen paikalleen, koska ei koske pelkästään yhtä ottelua.