Kent

[Wilzu]

Ei kuitenkaan päätyne levylle saakka?

Ei päätynyt, ei.

Levy sisältää 11 kappaletta, jotka ovat tässä:

01. Elefanter
02. Berlin
03. Ingenting
04. Vid din sida
05. Columbus
06. Sömnen
07. Vy från ett luftslott
08. Våga vara rädd
09. LSD, någon?
10. Generation ex
11. Ensammast i Sverige

Ennakkotilaus on laitettu, joten päiviä tässä hiljalleen aletaan laskea.

 

[Cosmo]

Piraattina on levy jo ulkona ainakin.

 

[ruoska]

Tänään kolahti uusi Kent postiluukusta sisään ja on ollut tehokuuntelussa siitä lähtien. Lähes ainoita Kentin levyjä kyllä pitkiin aikoihin, joka ei kyllä kolahda oikein kunnolla. Aikasemmat esim. kolme levyä olivat täynnä hittejä ja tästä niitä on ollut ainakaan vielä ollut tosi vaikeaa edes löytää. Vähän pettynyt kyllä olen, mutta kai tämä tästä vielä aukeaa.

 

[Jet Pilot]

Tänään kolahti uusi Kent postiluukusta sisään ja on ollut tehokuuntelussa siitä lähtien. Lähes ainoita Kentin levyjä kyllä pitkiin aikoihin, joka ei kyllä kolahda oikein kunnolla. Aikasemmat esim. kolme levyä olivat täynnä hittejä ja tästä niitä on ollut ainakaan vielä ollut tosi vaikeaa edes löytää. Vähän pettynyt kyllä olen, mutta kai tämä tästä vielä aukeaa.

Samat fiilikset täälläkin suunnalla. Parin kuuntelun jälkeen ei ole saanut oikein mitään otetta tästä uudesta levystä. Ainoastaan avausbiisi Elefanter on erottunut edukseen.

No, toivottavasti uutukainen aukeaa tehokuuntelussa paremmin ja osoittautuu kuuntelua kestäväksi kokonaisuudeksi. Toisin kuin Kentin heppoisin kokonaisuus, hittejä sisältävä, mutta hyllyyn pölyttymään jäänyt Vapen & Ammunition.

 

[ruoska]

Samat fiilikset täälläkin suunnalla. Parin kuuntelun jälkeen ei ole saanut oikein mitään otetta tästä uudesta levystä. Ainoastaan avausbiisi Elefanter on erottunut edukseen.

No, toivottavasti uutukainen aukeaa tehokuuntelussa paremmin ja osoittautuu kuuntelua kestäväksi kokonaisuudeksi. Toisin kuin Kentin heppoisin kokonaisuus, hittejä sisältävä, mutta hyllyyn pölyttymään jäänyt Vapen & Ammunition.

10.biisi Generation ex voi vielä nousta kovaksikin hitiksi. Ruvennut useamman kuuntelun jälkeen vaikuttamaan pätevältä kipaleelta. Nyt voi kyllä jo sanoa, että ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin rupeaa tuntumaan että Kent pettää nyt hieman. Aikaisemmin tämän bändin tuotantoon on voinut luottaa takuuvarmasti. Silti lasken jo päiviä, että pääsee kulttuuritalon ekalle keikalle. Toivottavasti keikalla biisilista kahlaa läpi useamman levyn. Yleensä näin on ollut, eiköhän nytkin.

 

[Gellner]

Järkyttävän iso pettymys tämä Kentin viimeisin. Yksikään biisi ei ole kentmäisen tarttuva, mutta eniten vituttaa kitaroiden jättäminen taka-alalla ja konebiitin nostaminen etualalle. Mähän en mitään konepaskaa kuuntele, joten täytyy toivoa, että keikoilla on sitten se oikea Kent. Jos nyt joku noista biiseistä pitää nostaa muita paremmaksi, niin olkoon se biisi Berlin.

 

[Cannibal]

On tullu tässä vähän aikaa jo kuunneltua, ja siinä mielessä olen samaa mieltä, että sellaisia samantyylisiä hittitärppejä ei nyt ole, mitä yleensä on ollut, mutta toisaalta levy kuulostaa erittäin tasaiselta kokonaisuudelta, ja diggaan kyllä tästä Depeche Mode-vaikutteestakin. Kyllä tuossa on moniakin todella hyviä biisejä jo nyt. Berlin, Columbus, Ingenting tietysti jne.

Ei huono levy missään nimessä. Mistään pettämisestä ei ainakaan voi puhua. Lisäksi mainittakoon, että Aftonbladet, Expressen ja DN ovat käytännössä kaikki antaneet levylle viisi tähteä ja älyttömät ylistykset.

Keikkaa odotellessa...

 

[Gellner]

Tuon kitarattomuuden lisäksi häiritsee biisien laahavuus. Lähes jokaisessa biisissä venailen, että koska se biisi kunnolla alkaa, mutta ei se sitten vain ala.

 

[Wilzu]

Tännekin saapui CDONista ennakkotilattu levy. Nyt kolmas kuuntelukerta menossa. Toistaiseksi oma suosikkini on Berlin, mutta saapa nähdä mikä on mielipide muutaman lisäkierroksen jälkeen. Useimmiten Kentin levyiltä kun on tavannut löytyä useampikin suosikkibiisi.

Ei tämä kyllä Du & jag dödenin synkkään kauneuteen yllä, mutta toimiihan se tämäkin.

 

[HABS #11]

Levy tilattu cdon.comista. Olisin tilannut limited edition version, mutta ilmeisesti tämä painos oli loppu. No odotellaan levyä ja toivottavasti Kent ei tuota pettymystä.

 

[Jet Pilot]

Levy tilattu cdon.comista. Olisin tilannut limited edition version, mutta ilmeisesti tämä painos oli loppu. No odotellaan levyä ja toivottavasti Kent ei tuota pettymystä.

Itselleni tuli cdonista juuri tuo limited edition. Eli se on vähän reilu satasivuinen kirjanen, jossa mukana sitten tuo levy. Usein tuollainen erilainen versio on ihan mukava, mutta tällä kertaa se ei kyllä itselleni juuri mitään lisäarvoa tuo. Kirjan jokaisella sivulla kun on yksi enemmän tai vähemmän käsitelty valokuva tahi piirros, jotka pääosin edustavat sen luokan taiteellisuutta mikä ei itselleni aukea.

Levyä tulikin eilen kuunneltua oikein urakalla, eikä oikein mitään jää mieleen. Paitsi tietysti jo mainitsemani Elefanter, joka on pirun hieno biisi. Vähän kuin taajemmalla pulssilla etenevä Musik Non Stop, tanssimusiikkia masentuneille ihmisille. Lisäksi single Ingenting kulkee ihan kivasti, mutta muuten on kyllä kovin tasaista harmautta. Se melankolinen kauneus joka Kentin levyillä on usein ollut kantavana voimavarana, tuntuu puuttuvan nyt lähes kokonaan.

 

[hannes_ko]

Vaikka Kent on äärimmäisen tärkeä bändi itselleni, niin jopa näiden suosikkibändien osalta noudatan sitä periaatetta, että levyt tulee kunneltua, kun ne kohdalle osuvat. Kentin uusi levy ehkä ensi viikolla, ehkä vuonna 2015.

Se mitä olen kuullut tuosta uudesta levystä (arviot, Igenting), ei pelota yhtään. Ingenting oli kyllä karsea pettymys ensikuuntelulla, mutta kuulosti jo toisella kerralla hyvältä. Depeche Modea en juuri tunne, mutta Ingenting on ainakin lievästi sukua New Orderille. Sopii mulle.

On vain hyvä, jos Kent uudistuu. Tietenkin pojat voisivat aikojen loppuun asti tehdä pastisseja omista levyistään, mutta into kai pysyy paremmin päällä vähän kokeilemalla.

Sitä paitsi takana on loistavia albumikokonaisuuksia ja maailman hienoin piisi Mannen i den vita hatten (16 år senare), josta ei voi parantaa. Ei vaan voi. Riittää mulle.

Kentin suhteen olen myöhäisherännäinen. Isola ja HH tuli tarkastettua aika lailla niinä vuosina, kun ne ilmestyivät, mutta pelkäsin tarttua sitten uudempiin, koska täydellisten levyjen jälkeen uusi ei houkuta. Ja koska Dom andra on kaikilla mittareilla hirveä piisi. Sen ja muutamien muiden singlejen takia ei halunnut rikkoa illuusiota. Sittemmin näistä muistakin olen oppinut pitämään, Dom Anrasta en.

 

[ozo]

Ei voi muuta sanoa, kuin että tämä uusi levy on pettymys. Tasapaksua paskaa, josta ei yksikään biisi erottunut kunnolla harmaasta joukosta.

Våga vara rädd - ainoa biisi mistä vähän pidin.

 

[toxteth_terror]

Oma postiluukkuni ei vielä ole kolissut, mutta positiivisena huomiona se, että tässä ketjussa yli puolet levyn biiseistä on joku jo listannut (ainakin vähän) hyviksi. Kuunteluun käytetyn ajan kasvaessa näitä tippuu varmasti vielä lisää.

 

[Knower]

Nyt on toinen kuuntelukerta takana ja alkuhämmästelyn jälkeen voin sanoa tykkääväni levystä. Mulla on ollut pieni ongelma Kentin levyjen kanssa oikeastaan Hagnesta Hillin jälkeen. Ensikuuntelulla sieltä on löytynyt äärimmäisen hyviä biisejä, mutta levyt eivät ole kestäneet itselläni kulutusta kyllä lainkaan. Tässä on tällaista hitaasti avautuvan levyn henkeä.

Pari biisiä on heti kolahtanutkin, Berlin ja Generation ex.

 

[tumppi]

Kyllä kolahtaa. Siis uusi levy.

Olen ilmeisesti tällä palstalla hieman erilainen Kentin kuuntelija, sillä minusta Hagnesta Hillin jälkeen tulleet levyt ovat kaikki olleet enemmän tai vähemmän tasapaksuja, jopa huonoja. HH kolahti aikana ihan kympillä, ja kolahtaa edelleenkin. Tämä uusi levy, kolmen kuuntelukerran jälkeen toimii lähes yhtä hyvin kuin HH. En nosta mitää yksittäistä biisiä, mutta erityisesti levyn loppupuolisko on minusta vallan mainio.

Harmi että keikkojen aikaan olen New Yorkissa...

 

[Fordél]

Mielenkiintoista lukea tätä keskustelua Kentin uudesta platasta. Varsinkin hannes_ko:n lausunnoista pystyin löytämään monta itselleni tuttua piirrettä. Itse en ole vielä uskaltanut ostaa uutta levyä, sillä onhan se kuitenkin pyhintä mitä musiikkimaailmassa voi tapahtua. Vaatii aina oman aikansa ennen kuin uskaltaa mennä levykauppaan.

Valitettavasti ensimmäinen sinkku oli todella suuri pettymys. Ei sillai, että se olisi mitenkään huono, sillä joltain muulta pändiltä tuo olisi hieno piisi, mutta Kent on Kent. Onhan se hyvä piisi, mutta siitä puuttuu Kentille tutut elementit eli nerokkaan yksinkertaiset kitarat ja tunne. Jotenkin toi piisi on ihan Hennes & Mautizmainen...Halpa, muodikas, mutta ei kestä kulutusta.

Odotukset ovat tietysti viime levyn jälkeen todella korkeat. Mutta ehkä tässä on havaittavissa jo pientä jatkumoa: HH:n jälkeen tuli pienoinen pettymys eli V&A kunnes seuraavalla levyllä taas räjähti. Nyt on taas aika kait vähän heikomman Kentin, mutta ei tosiaan vielä teilata kun ei ole levyä edes kourassa. Ja kirjotelkaahan muutkin vaikka parin viikon päästä uudestaan, sillä sillon uusinkin levy voi kuulostaa jo ihan erilaiselta. Niin usein käy allekirjoittaneelle kun kyseessä on Kent.

 

[Barnaby]

No voi faan

Nyt täytyy sanoa että tähän ketjuun on kirjoiteltu aiemmin hyvinkin paljon paremmilla fiiliksillä. Tänään vasta uskaltauduin levykauppaan sen Ingentingin jälkeen ja todellakin: sen kom ingenting! Näin parin-kolmen läpikuuntelun perusteella huonosti kiinniotettavaa tilulilua. Särökitara parissa hassussa kohdassa ei tee rokkibiisiä! Ehkä tässä on maailmankirjat jotenkin sekaisin: Blues ei ole tänä syksynä sittenkään pettänyt niin Kentin piti vähän paikata.

Jos sieltä nyt haluaa kaivamalla kaivaa jotain, niin Columbus on ihan kohtuullinen biisi ja kunnon kitarasoundeilla olisikin ihan klassikkokamaa. Toisena ja kaukana pistesijoilla tulee sitten tämä ei-mitään-sinkku, jonka toivoin turhaan olevan levyn heikoimpia lenkkejä. Muutoin on aika hilijasta. Elefantit oli olevinaan jokin uuden ajan Musik non stop, mutta en minä ainakaan moista huomaa. Berliini voisi ehkä toimia jos sitä kuuntelisi toistolla pari yötä putkeen?

Eipäs muuta kuin plimpeliplompeli ja pitää jatkaa fiilistelyä Musen kanssa eilisen keikan jäljiltä. Enpä tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa kun tulevat keikat on ostettu ns. tukkoon. Noh, kai niitten on pakko ainakin viisi wanhaa biisiä soittaa tämän urkuharmoonian lisäksi. Mitäs sitten seuraavaksi? Mew lähtee coveroimaan Eppu Normaalia? Sen siitä saa kun päästää Martinin leikkimään vähän liikaa niillä sample-leikkureillaan. Ei ihme että Harri nosti kytkintä. Palataan asiaan keikkojen jälkeen. Roima annos punkkua ja pelkäämään pahinta...

 

[heavy]

...Ei ihme että Harri nosti kytkintä. Palataan asiaan keikkojen jälkeen. Roima annos punkkua ja pelkäämään pahinta...

Tätä samaa olen pohtinut, kun kauhuissani tätä levyä olen nyt pyörittänyt. Oliko Harrin lähtö syy vai seuraus nykyiseen musiikilliseen ilmeeseen...

 

[Jet Pilot]

Nyt täytyy sanoa että tähän ketjuun on kirjoiteltu aiemmin hyvinkin paljon paremmilla fiiliksillä. Tänään vasta uskaltauduin levykauppaan sen Ingentingin jälkeen ja todellakin: sen kom ingenting! Näin parin-kolmen läpikuuntelun perusteella huonosti kiinniotettavaa tilulilua. Särökitara parissa hassussa kohdassa ei tee rokkibiisiä! Ehkä tässä on maailmankirjat jotenkin sekaisin: Blues ei ole tänä syksynä sittenkään pettänyt niin Kentin piti vähän paikata.

Jos sieltä nyt haluaa kaivamalla kaivaa jotain, niin Columbus on ihan kohtuullinen biisi ja kunnon kitarasoundeilla olisikin ihan klassikkokamaa. Toisena ja kaukana pistesijoilla tulee sitten tämä ei-mitään-sinkku, jonka toivoin turhaan olevan levyn heikoimpia lenkkejä. Muutoin on aika hilijasta. Elefantit oli olevinaan jokin uuden ajan Musik non stop, mutta en minä ainakaan moista huomaa. Berliini voisi ehkä toimia jos sitä kuuntelisi toistolla pari yötä putkeen?

Eipäs muuta kuin plimpeliplompeli ja pitää jatkaa fiilistelyä Musen kanssa eilisen keikan jäljiltä. Enpä tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa kun tulevat keikat on ostettu ns. tukkoon. Noh, kai niitten on pakko ainakin viisi wanhaa biisiä soittaa tämän urkuharmoonian lisäksi. Mitäs sitten seuraavaksi? Mew lähtee coveroimaan Eppu Normaalia? Sen siitä saa kun päästää Martinin leikkimään vähän liikaa niillä sample-leikkureillaan. Ei ihme että Harri nosti kytkintä. Palataan asiaan keikkojen jälkeen. Roima annos punkkua ja pelkäämään pahinta...

Jeps. Nyt on uusin kuunneltu noin 15 kertaa läpi, ja kokemuksen mukaan tämä määrä riittää kertomaan onko levyssä potentiaalia. Ja tässä ei sitä juurikaan ole. Elefanterista tulee Musik Non Stop mieleen lähinnä sen takia, että kyseessä on ns. "tanssibiisi" ihmisille jotka ovat onnellisia vain silloin kun sataa. Elefanter vain nopeampi. Mutta jokaisella oma mielipide jne.

Pettymys on aika helvetin suuri. Vaikka kuinka yrittäisi pitää tästä uudesta, niin en voi sille mitään, että tätä ei vain kiinnosta kuunnella. Elefanter on edelleen loistava. Yksi Kentin parhaita.

 

[Nännimäinen]

En kyllä osaa olla pettynyt. Kitarathan tuossa vinkuvat ja surisevat aikaisempaa vähemmän ja tilalla sätkättää sama syntsa kuin ZZ Topilla Eliminatorin aikoihin. Mutta biisithän ovat hienoja!

Elefanter kasvaa komeasti ja avaa platan hienosti. Leppoisasti rullaavasta Berlinistä tulee soundillisesti mieleen joku Visage (kaikkihan muistavat Fade to grayn?). Ingenting oli aluksi pettymys, mutta on siinäkin puolensa. Kohta, jossa kitarat ja piano soittavat teemaa on hieno ja klassista Kentiä. Ja mainitaanhan lyriikoissa Hagnesta Hill!

Vid din sida on omine koukkuineen jännän monotoninen ralli, mutta sitä seuraava Columbus joka suhteessa loistava. DM:n I feel youta on taidettu kuunnella? Sömnenistä en oikein ole saanut otetta. Rauhaisa ralli.

Vy från ett luftslott on kenties kepeintä kuulemaan Kentiä, eikä kyllä tule nousemaan klassikkojen joukkoon vaikka ihan kaunis onkin. Våga Vara Rädd etenee torvien säestämänä - ihan tarttuva vetäisy. LSD, någon? ei kuulu omiin suosikkeihin ainakaan vielä, mutta potentiaalia on siinäkin.

Lopuksi tuleekin taas pari erinomaista kipaletta: naislaulajan kanssa duettona vedetty Generation ex sekä piiitkä ja kaunis päätösnumero Ensammast i Sverige (jossa aika uskomattoman sähkörummut).

Ltd. editionin kuvakirja on hieno näkemys 2000-luvun alun skandinaavisesta sielunmaisemasta.

Kenelläkään pettyneellä kahta lippua Kulttuuritalolle?

 

[Fordél]

Paskallakin pitää olla tekijänsä; koskaan ennen se ei vain ole ollut Kent.

No mutta koitetaan vielä jahka tuo levy avautuisi.

 

[Knower]

Kyllä itselleni toimii koko ajan vaan paremmin, erittäin onnistunut levy ja hyvään paikkaan uudistuivat. Itse olen Kentiä kuunnellut Verkligenistä saakka ja alkoi vähän jo puuduttaa ja tosiaan Du och Jag Dödeniä ei enää montaa kertaa jaksanut kuunnella (pl. Mannen i den vita hatten (16 år senare)). Itsekin alkuun kyllä olin, notta mitä vittua, mutta hitaasti on auennut ja pitkästä aikaa on Kent ollut tehokuuntelussa.

Antakaa siis levylle aikaa, toki ymmärrän ettei toimi jos koneisempi musiikki aiheuttaa allergiaa.

 

[Fordél]

Antakaa siis levylle aikaa, toki ymmärrän ettei toimi jos koneisempi musiikki aiheuttaa allergiaa.

Juuri tässä se ongelma on. Itselleni Kent on aina ollut hienojen kitarariffien bändi. Nyt se on jotain aivan muuta.

 

[Barnaby]

Juuri tässä se ongelma on. Itselleni Kent on aina ollut hienojen kitarariffien bändi. Nyt se on jotain aivan muuta.

No nimenomaan. Kentin suhteen on tiettyjä odotusarvoja joiden osalta nyt lakaistiin matto alta - ei ole kyse siitä putoaako konemusa vaiko ei.

Tässä on nyt viikon verran ihmetelty tilannetta eteenpäin uuden levyn kanssa. Parista kappaleesta on löytynyt jotain tarttuvaa, esimerkiksi Berliinistä, mutta senkin helmasynti on se että kertosäkeet tuntuvat loppuvan kesken ja hienosti nousujohteinen sävelkulku tapetaan "depechemodemaisesti". Kivaa. Fanittakoon J.Berg Depeche Modea ihan rauhassa, mutta pitääkö tehdä enemmän Depeche Modelta kuulostava levy kuin itse Depeche Mode tekisi?

Columbus on kuitenkin lunastanut paikkansa hyvänä biisinä, 1/11 ei olekaan siis ollenkaan paha suhde...