Kenellekään Selinin viime vuosien aiempia pestejä seuranneille ei voi tulla yllätyksenä, että tilanne on nyt tämä. Kirjoitin joskus Selinin pestin alkuvaiheessa johonkin teidän ketjuun viestin siitä, millainen Atu on muualla ollut. Näyttää siltä, että mikään ei ole muuttunut. Alku alkaa aina hyvin, koska muutos on kiva asia myös valmentajalle ja päävalmentajan aika menee pelaajiin tutustuessa. Atuhan on kuitenkin ihan lupsakka äijä ja pidetty persoona. Varsin nopeasti pienet asiat alkavat repsottaa ja niistä sitten kehittyy isompia juttuja ja ne alkavat näkyä joukkueen tekemisessä. Apuvalmentajien vastuu on suuri, mutta eiväthän he tietenkään viimeistä sanaa sano. HIFK:ssa ja TPS:ssa Selinin pelasti kunnianhimoinen Jarno Pikkarainen, jolle Selin on varmasti ollut tuossa tilanteessa mitä ihanteellisin päävalmentaja. Pikkaraisen tavoite oli oma päävalmentajapesti ja hyvinhän siinä sitten lopulta kävi, kun HIFK halusi nostaa Pikkaraisen pääkoutsiksi Selinin sopparin päättyessä. Tämä toki aikaistui, kun Selin sai oikeutetusti kenkää.
Intohimo valmennukseen ja itsensä kehittämiseen puuttuu Seliniltä täysin. Suomen pienet kiekkopiirit ovat kuitenkin pitäneet huolen siitä, että duunia on käytännössä aina löytynyt edellisen pestin päätyttyä (pl. Astanan jälkeinen kausi). Ja nythän Atu heiluu jopa maajoukkueen apuvalmentajana. Kaikki kyllä tiedämme, ettei hän siellä varsinaisesti ammattitaitonsa vuoksi mukana ole. Teknologia on tuonut valmennukselle paljon apuja ja mahdollisuuksia, mutta samalla myös paljon extraduunia, mitä pitää haluta tehdä. Nuoremmat haluavat ja ovat valmiita painamaan todella pitkää päivää, katsovat paljon pelejä ja selvittävät kaikkia mahdollisia asioita, mikä voisi omaa ammattitaitoa ja joukkueen peliä kehittää. Siitä ne erot lopulta tulevat. Leipääntyminen myös tarttuu ja jos ylin esimies on välinpitämätön ja laiska, se on työyhteisölle ihan kaikkein pahinta.
Mä voin lämpimästi suositella Jarno Pikkaraista valmentajaksi. On moderni, ihmisläheinen valmentaja, joka rakastaa jääkiekkoa. Ansaitsi HIFK:ssa pelaajien luottamuksen ja kunnioituksen, sai myytyä omat teesinsä ja joukkue oli koko Pikkaraisen ajan todella sitoutunut ja hyvähenkinen. Parhaimmillaan peli oli upeaa katsottavaa ja murhaavan tehokasta, mutta oli siinäkin omat ongelmansa, kuten usein kaikissa joukkueissa jossain vaiheessa on. Merkittävää oli kuitenkin se, että ne viat osattiin korjata. Osa HIFK:n faneista ei vieläkään anna Pikelle kaikkea sitä arvostusta, mitä hän ansaitsisi, koska meillä on tapana, että kun joku joutuu silmätikuksi, pysyy sellaisena pitkään, joskus jopa ikuisesti. Moni arvostelija on kuitenkin kääntänyt kelkkansa rohkeasti ja myöntänyt tuominneensa Pikkaraisen liian aikaisin. En kuitenkaan tiedä yhtään ihmistä, joka oikeasti muistelisi Pikkaraista pahalla, mikä on kyllä meikäläisille tavallaan saavutus sekin. Valitettavasti viime vuonna korona tuli ja söi sitten unelman mestaruudesta liian varhain. Mutta valmennukseen emme tällä kertaa kaatuneet. Itse ihmettelen, jos teillä on sinne jotain Härkälöitä kiinnitetty ensi kaudelle jo hyvissä ajoin. Pori ei ole helppo paikka ja tuntuu erikoiselta, että Mestiksestä nostettaisiin joku suoraan parin kauden Mestis-kokemuksella päävalmentajaksi Porin Ässiin. Ei kuulosta lainkaan viisaalta suunnitelmalta. Itse ottaisin 100/100 Pikkaraisen ennen Härkälää. Uskon, että Selinin ja Pikkaraisen ystävyys kestäisi tämänkin pestin, kestihän se Selinin HIFK-potkutkin. Mutta ehkä Härkälä voisi tulla Pikkaraisen tiimiin apuvalmentajaksi ja sitä kautta kasvaa päävalmentajaksi teidän tarpeisiinne, jos näyttää siltä, että rahkeet riittää. Mutta, jos Kerttulalla ja Pikkaraisella on sukset ristissä, tätä Pike-korttia ei varmastikaan kannata katsoa, koska skismat haittaa kyllä muun organisaation toimintaa. Mutta ehkäpä aikuisten miesten voisi olla aika päästää menneestä irti ja aloittaa puhtaalta pöydältä?
Laivanne ei tule kyllä enää Selinillä kääntymään, mutta kenkimällä Selinin nyt, kaikki on vielä mahdollista.