Tämä selventää paljon missä tilassa ipa on jos joku esim. keskustorilla nakkikioskia pitävä pyrkii päättämään ipan asioista kun kerran tuki seuran suuntaan on mahtipontiset 10 tuhatta.
Minun pelikirjassa tukijat ja päättäjät on eri porukka. Tukijat tukevat jos ovat tyytyväisiä siihen mitä päättäjät päättävät.
Melkein 99% kirjoituksista päättyy siihen että Manngardista olisi päästävä. Silti katsomossa on väkeä ja tukijoitakin on riittänyt joten aivan kaikki eivät ole vielä sitä mieltä että Vinny saa mennä. Mikäli tukijat häipyisivät ja katsomot olisi tyhjiä voisi Vinnykin jossain vaiheessa todeta että ''se o ny täsä''.
Kyllähän Manngard päätökset on tehnyt. Välillä ohi toimeenpanevan johdon, kertomatta ratkaisuistaan toimitusjohtajalle ja urheilutoimenjohtajalle. Näin toimittiin esim. tapauksessa Matt Nickerson-Dan Hacker kaudella 2008-2009, jolloin Ilveksen ulkomaalaiskiintiö oli jo kauden alussa täynnä. Syyskuussa alkoi kiertää itsepäinen huhu Porin suunnasta, kuinka Matt tulisi pelaamaan Ilveksessä vielä kuluvan kauden aikana artistisopimuksella. Ongelmaksi muodostui vain se, kenestä ulkomaalaisesta luovuttaisiin. Liipasimelle joutui Dan Hacker, joka lähti hifkiin.
Mutta Manngardin päätöksenteko on tempoilevaa ja epäluotettavaa. Välillä hän toimii omapäisesti ja välillä kuuntelee tamperelaista lähipiiriään. Manngardin tapainen tyyli toimia, kerää perskärpäsiä, jotka ovat olleet mukana tukemassa myös Ilvestä ja pyrkivät myös vaikuttamaan Ilveksen asioihin. Ja pystyvätkin vaikuttamaan jonkin verran, koska Manngard on suurimmaksi ajaksi muualla.
Kehitys on ollut tempoilevaa ja ennakoimatonta ja sellaisena jatkuneekin niin kauan kun mr. Manngard on puikoissa. Tähän on tuskastuttu, josta syystä kaikki toivoisivat, että Manngard luopuu omistuksistaan ja lähtisi pois.
Tästähän on väännettykin, mutta mr. Manngard haluaisi osakkeistaan voittoa, kun pirkanmaalaiset tahot ovat tarjonneet vain käypää arvoa Ilveksen osakkeista. (näin yksinkertaistettuna. Tässäkin on ollut erinäisiä vaiheita). Suurhallihanke nosti aikoinaan Manngardin mielenkiintoa Ilvekseen, ja laitettiin Ilveksen tulevaisuuden kannalta hankalaan aikaan vireille.
Tapaus manngard kertoo hyvin niistä hankaluuksista, joita tämänkaltainen omistusrakenne synnyttää.
Taso 1: Lopullinen päätöksenteko Manhattanilla (ei jääkiekko-osaamista)
Taso 2: Manngardin tamperelaiset/suomalaiset kaverit hallituksessa (ei jääkiekko-osaamista)
Taso 3. Toimitusjohtaja ja urheilutoimenjohtaja. Manngardin palkollisia. Tärkeintä luottamussuhde Manngardiin ei asiaosaaminen. Toimitusjohtajat on haettu viime aikoina kiekkopiirien ulkopuolelta.
Taso 4a. Isot tukijat ja sponsorit, jotka ovat täyttäneet tasojen 1 ja 2 toimimattomuudesta johtuneita isompia ja pienempiä valtatyhjiöitä
Taso 4b. Entisiä Ilves-vaikuttajia, jotka ovat pyrkineet täyttämään tasoijen 1 ja 2 toimimattomuudesta johtuneita isompia ja pienempiä valtatyhjiöitä.
Toimitusjohtajana Risto Jalo oli viimeinen asiaosaaja. Jalo toimi vuodet 1999–2004 Ilveksen toimitusjohtajana. Hän toimi sekä toimitusjohtajana että urheilutoimenjohtajana. Tasot 1 ja 2 pitivät Jaloa liian omapäisenä, jonka vuoksi hän sai väistyä. Sen jälkeen on menty kohti katastrofia, jossa kannattajat ovat pyöritelleet silmiään ja ihmetelleet.
Erään aikakauden päätös - kolumnit - SM-liiga - www.jatkoaika.com
Keväällä 2004 lähti Jalo ja syksyllä 2004 Ilveksestä lähti viimeinen huippuluokan valmentaja, Vaclav Sykora.
