Pohdin, että mihin ketjuun tätä laittaisin, mutta ehkä tämä omalla tavallaan on relevantein, koska päävalmentaja ja tämän käden jälki on kuitenkin se näkyvin osa seuraa.
Useassa paikassa toivotaan Tapolaa ja Rautakorpea, ja ymmärrän kyllä miksi. Rautaisia ammattilaisia, joilla on kovat näytöt. Ymmärrän myös, ettei luoteta organisaation kykyyn löytää jotain, joten otetaan siksi valmis paketti. Tapola+Rautakorpi olisi tällä hetkellä vähän niin kuin varmin kaikista mahdollisista korteista, vaikka tietenkään IFK:n kohdalla mikään ei ole varmaa.
Mutta silti. Minä en haluaisi, että IFK on seura, joka kopioi muiden tavat. Tässähän vähän niin kuin ostettaisi Tapparan menestyskonsepti, todennäköisesti vähän vielä kalliimmalla. Ja en sano, etteikö Tappara tekisi hienoa työtä, mutta silti. Matikainen kai yritti tehdä IFK:sta 80-luvun lopussa Tapparan, huonolla menestyksellä. Silläkin uhalla, että Country Club haiskahtaa, IFK ei ole Tappara, eikä se, mikä toimii yhdelle, automaattisesti toimi toiselle.
Silloin, kun IFK on menestynyt, osaaminen on toki tullut ulkopuolelta, mutta ei kuitenkaan pääsääntöisesti valmiina pakettina. Menestystä on päinvastoin tullut, kun on menty vähän rohkeammin, ja ajateltu laatikon ulkopuolella. Tuotu mukaan joku, joka tekee hommat vähän eri tavalla. Carl Brewer loi pohjan koko nykyidentiteetille, eikä häntä hankittu jostain Ilveksestä laittamaan hommaa kuntoon. Jarmo Kekäläisellä ei ollut mitään näyttöjä, kun hänet palkattiin, ja loppu on historiaa. Myöhemminkin on onnistuneita yllättäjiä, kuten Shedden ja Törmänen, jotka tulivat Suomi-kiekon ulkopuolelta. Molemmat olivat raikkaita tuulahduksia omalla peli-identiteetillään, ja pelitapoja kauhisteltiin analyytikoiden toimesta. Ja tätä oikeastaan kaipaisin. Että sen sijaan, että mennään muiden perässä, hankitaan Korpi tai Jortikka tai Tapola tuomaan meidän peli ja menestys ulkopuolelta,* löydettäisiin se oma tapa tehdä näitä. Enkä nyt tarkoita tässä tutinaa ja tötinää, vaan ihan sitä, että pelataan omaa peliä eikä "meidän peliä", karvataan kahdella päätylautaan asti, ja kysytään, että monensia me oltais, jos vedettäisiin viivelähdöillä.
Ei niin, että osaan ketään nimiä nimetä. Stögöllä on tärkeämpää tekemistä juuri nyt, ja olisihan se vähän paluuta menneeseen. Tuo Marjeta, joka vei kai Ässät u20 kultaan kuulostaa kiinnostavalta, mutta on kokematon. Ehkä sitten ulkomaalainen? Kukas se ruotsalainen oli, joka kaipaili Suomeen valmentamaan taannoin? No, en minä Sheddenistäkään ollut kuullut ennalta, ja Stögön näytöt olivat ohkaiset.
*: Oikeastaan ainoa kerta, kun valmis menestyjä on tuonut menestyksen myös IFK:ssa, oli Kari Jalosen palkkaaminen, Hannu Aravirta varauksin (siis sikäli, menestyikö). Muuten menestys on tullut, kun on tehty homma omalla tavalla. Silloin kun on tullut, toki paljon useammin se on mennyt reisille.