Vaikka Tappara onkin vähän turhan hyvin pärjännyt viime vuosina, kai maar sitä pyttyä Tampereelle on toivottava. Ihan vaan fanien takia! Arvostus on aika huipussaan palstan Tapparan miähiä kohtaan. Pystyispä itsekkin olemaan niin asiallinen, tunteet kuohahtelee vähän liikaa. :)
Tai sitten siellä vaan menee ja on mennyt niin hyvin jo pitkään, että on helppo hymyillä ja olla positiivinen. Tapparan fanit eivät varmaan enää edes muista pahemmin sellaisia aikoja, kun joukkueella menee kausi pahemman kerran pieleen ja asiat vituttavat oikein olan takaa.Uskallan väittää, et oikeastaan ihan mikä tahansa muu porukka, niin paskamyrskyn ja provon vois kertoa 10:llä joka sieltä tulis takaisin.
Noh, tyylikkäällä mestarijoukkueella joka hoitaa hommat hienosti vuodesta toiseen, on tyylikkään mestarijoukkueen fanit.
2009 Playoutit neverforget. Isomäen ratkaisupeli on varmaan tunnelmaltaan omituisin, missä olen ikinä ollut. Niin, niin kovin tyhjä halli... Eikä noista ajoista Tapparalla muutenkaan niin kauaa ole viimeksi keväällä 2012 runkosarjassa sijalle 12. ja jopa säälien ulkopuolelle. Ei ne -08 pronssin jälkeiset kaudet muutenkaan erityisen loistavia olleet. 08-09 13., 09-10 säälien kautta jatkoon, mutta puolivälierissä lauluun, 10-11 11. Tapparan kausi päättyi kolmesti runkosarjaan neljän kauden aikana. Viimeisestä kerrasta on vasta kuusi vuotta. Ei se ole niin pitkä aika. Tappara vain käänsi kelkkansa nopeasti. Kyllä se ryömiminen muistetaan, kun ei tarvitse kuitenkaanmuistella mitään 90-luvun synkeimpiä aikoja. Vihkoon on vedetty ihan lähimenneisyydessäkin.Tai sitten siellä vaan menee ja on mennyt niin hyvin jo pitkään, että on helppo hymyillä ja olla positiivinen. Tapparan fanit eivät varmaan enää edes muista pahemmin sellaisia aikoja, kun joukkueella menee kausi pahemman kerran pieleen ja asiat vituttavat oikein olan takaa.
Lisäksi jatkuva menestys myös luo sellaisen fiiliksen, ettei se menestyminen ole enää ihan niin järjettömän iso juttu, jolloin otteluita pystyy katsomaan rauhallisemmalla otteella.
.co vaikuttaa. Kirjoittajakunta vaihtuu.Itse ainakin olen huomannut selviä muutoksia Tapparan kannattajien kirjoittelussa jatkoajan puolella, kun tämä nykyinen menestysputki on alkanut ja jatkunut aina vain pidempään. On helppoa olla positiivinen, kun homma sujuu.
Tai sitten siellä vaan menee ja on mennyt niin hyvin jo pitkään, että on helppo hymyillä ja olla positiivinen. Tapparan fanit eivät varmaan enää edes muista pahemmin sellaisia aikoja, kun joukkueella menee kausi pahemman kerran pieleen ja asiat vituttavat oikein olan takaa.
Lisäksi jatkuva menestys myös luo sellaisen fiiliksen, ettei se menestyminen ole enää ihan niin järjettömän iso juttu, jolloin otteluita pystyy katsomaan rauhallisemmalla otteella.
Itse ainakin olen huomannut selviä muutoksia Tapparan kannattajien kirjoittelussa jatkoajan puolella, kun tämä nykyinen menestysputki on alkanut ja jatkunut aina vain pidempään. On helppoa olla positiivinen, kun homma sujuu.
Vähän samaa katsellut itsekin, Tosin IFK:lle näistä jäljellä olevista pyttyä toivoinkin jo aikasemmin.Käynnissä olevista sarjoista on suosikiksi poimittava IFK. Ihan vain tuota ketjua lukemalla ja katsoen yleistä juttujen sekä kirjoittajien tasoa. Mätämunia löytyy joka porukasta, mutta kun Tappara-TPS -ketjua vertaa tuohon, on ero pöyristyttävä. Ja Kärppä-faneissa tuntuu kehnoa ainesta löytyvän enemmän.
En muuten takerru tähän, mutta nimenomaan HIFK on joukkueista se joka esittää tylsää peruuttelevaa virkamieskiekkoa. Kärppien peleissä roiskuu tunne, ollaan fyysisiä ja prässätään ylhäältä. Minä uskon, että juuri Kärpät - Tappara sarjasta tulisi varmasti huikea, kun taas Tappara - HIFK sarjaan HIFK lähtisi varmasti peruuttelemaan.Kyllä sitä melkein toivoisi Tappara - HIFK sarjaa, sillä siinä sarjassa varmaan sattuisi ja tapahtuisi. Kärppien ja Tapparan välillä varmaan nähtäisiin 5-6 ottelua virkamieskiekkoa, jota ei kukaan sivullinen jaksaisi kattella.
Niin ja siis kenen bandwagonissa? En kenenkään, kunhan vaan olisi viihdyttäviä matseja.
Kyllä sitä melkein toivoisi Tappara - HIFK sarjaa, sillä siinä sarjassa varmaan sattuisi ja tapahtuisi.
Samaa olen naureskellut, kun ketjua olen lukenut. Lisäksi osa porukasta luulee Kärppien pelaavan virkamieskiekkoa. Newsflash: Marjamäki ja Törmänen ei ole enää Kärppien ja Hifkin penkkien takana. Katsokaa niitä pelejä.Analyyysi tehdään katsomatta koko keväänä peliäkään? En jaksa edes laskea järjestysnumeroa sille, kuinka mones kerta täällä on joku, joka ei oo katsonut yhtään IFK:n peliä ja pitää IFK:n peliä viihdyttävänä vain siksi, että se on IFK.
Joskus pitäisi katsoa ennen kuin kertoo :D
En tarkoittanutkaan, etteikö niitä heikompia aikoja edelleen olisi muistissa, jos alkaa kaivelemaan. Tarkoitin lähinnä sitä, että ne ajat eivät ehkä kuitenkaan ole päällimmäisenä mielessä ja pelkona takaraivossa. Vertaan tätä siihen mielentilaan, missä itse olen jo muutaman kauden ollut. Kun jatkuvasti tulee sellainen "ei kai taas" -fiilis, joka myös yleensä toteutuu sen pahimman mukaan, niin hyvin vaikea on positiivisena pysyä. Näennäinen menestys välieriin tai niiden kynnykselle asti ei tunnu miltään, jos joka kerta kaadutaan samoihin asioihin ja kannattamansa joukkueen tekemiseen ei voi luottaa yhtään.2009 Playoutit neverforget. Isomäen ratkaisupeli on varmaan tunnelmaltaan omituisin, missä olen ikinä ollut. Niin, niin kovin tyhjä halli... Eikä noista ajoista Tapparalla muutenkaan niin kauaa ole viimeksi keväällä 2012 runkosarjassa sijalle 12. ja jopa säälien ulkopuolelle. Ei ne -08 pronssin jälkeiset kaudet muutenkaan erityisen loistavia olleet. 08-09 13., 09-10 säälien kautta jatkoon, mutta puolivälierissä lauluun, 10-11 11. Tapparan kausi päättyi kolmesti runkosarjaan neljän kauden aikana. Viimeisestä kerrasta on vasta kuusi vuotta. Ei se ole niin pitkä aika. Tappara vain käänsi kelkkansa nopeasti. Kyllä se ryömiminen muistetaan, kun ei tarvitse kuitenkaanmuistella mitään 90-luvun synkeimpiä aikoja. Vihkoon on vedetty ihan lähimenneisyydessäkin.
Siitä toki samaa mieltä, että menestys on varmaan rentouttanut aika monia. Kyllä se rauhallisempi ote otteluiden seuraamisesta on silti edelleen utopistinen haave. Runkosarjasta ei enää niin jaksa välittää, mutta keväällä hassusti se syke nousee...
En tarkoittanutkaan, etteikö niitä heikompia aikoja edelleen olisi muistissa, jos alkaa kaivelemaan. Tarkoitin lähinnä sitä, että ne ajat eivät ehkä kuitenkaan ole päällimmäisenä mielessä ja pelkona takaraivossa. Vertaan tätä siihen mielentilaan, missä itse olen jo muutaman kauden ollut. Kun jatkuvasti tulee sellainen "ei kai taas" -fiilis, joka myös yleensä toteutuu sen pahimman mukaan, niin hyvin vaikea on positiivisena pysyä. Näennäinen menestys välieriin tai niiden kynnykselle asti ei tunnu miltään, jos joka kerta kaadutaan samoihin asioihin ja kannattamansa joukkueen tekemiseen ei voi luottaa yhtään.
Tässä on edelleen hyvä muistaa suhteuttaa asioita. Vaikka finaaleissa takkiin ottaminen harmittaa aina ja useampi kerta putkeen luo sitä epäluottamusta, niin täytyy muistaa, että vain kaksi joukkuetta pääsee finaaleihin. Muilla ne jäävät vain haaveeksi. Toki sama pätee omaankin ajatteluun, kun en osaa arvostaa sinne top5:n joukkoon pääsyä, mutta kuitenkin.Kolmesti finaaleissa läskiin perä jälkeen joista kaksi seitsemännen pelin jatkoerissä ja vielä melkein joka kerran jälkeen kärkiäijiä lähti vino pino muualle. Neljännellä finaalikäynnillä maalit olivat kolmen pelin jälkeen 11-2 HIFK:lle, niin siinä on sitä "ei kai taas" -fiilistä kerrakseen. Tuota ei toivo pahimmallekaan vihamiehelleen. Tuollainen opettaa nöyräksi.
Osaahan niitä arvostaa. Nyt niitä osaa arvostaa.Tässä on edelleen hyvä muistaa suhteuttaa asioita. Vaikka finaaleissa takkiin ottaminen harmittaa aina ja useampi kerta putkeen luo sitä epäluottamusta, niin täytyy muistaa, että vain kaksi joukkuetta pääsee finaaleihin. Muilla ne jäävät vain haaveeksi. Toki sama pätee omaankin ajatteluun, kun en osaa arvostaa sinne top5:n joukkoon pääsyä, mutta kuitenkin.
Tämä on toki totta. Mutta koskee vain osaa kannattajista. Menestyksen kaksiteräisyys tulee odotusten noususta. Osalla jengistä realismi on kadonnut odotuksista ihan kokonaan jo. Tuskin hirveän monessa paikassa olisi osa faneista vaatimassa valmentajalle kenkää, kun joukkue vetää sarjassa kolmantena kohti kevättä... Osa faneista osaa ottaa jo rennosti ja antaa mennä. Osa panikoi jo sen vuoksi, että Tappara ei voitakaan kaikkia pelejä suvereenisti. Jatkoajan puolella Tappara-kirjoittajat koostuvat pääosin rauhallisemmasta osastosta. Tuolla Tappara-osiossa tosin muutama sankari on talven mittaan avannut sydäntään mielenkiintoisinkin sanakääntein.Yritän tässä vain sanoa sitä, että Tappara on kiistatta ylivoimaisesti menestynein joukkue liigassa viimeisten kuuden vuoden ajalta. Tämän myötä kyseisen joukkueen kannattajien on helpompi luottaa omaan joukkueeseen ja olla positiivinen, kuin minkään muun joukkueen kohdalla. Mielestäni tämä on kiistaton asia, eikä sitä muuta miksikään se, että Tapparankin kannattajilla on jotain huonoja muistoja vuosien varrelta. Kaikilla muilla kun niitä on paljon enemmän.
Tässä tulee kuitenkin ottaa huomioon se, miten ne pettymykset ja epäonnistumiset lopulta tapahtuvat. Onko kyse enemmän huonosta tuurista ja sattumasta tiukan sarjan päätteeksi, vai onko oma joukkue tehnyt jotain perustavanlaatuista pahasti väärin. Yleensä jos finaaleissa tarvitaan mestaruuteen 6-7 ottelua, niin hävinnytkään finaalijoukkue ei ole kovin suuria virheitä kokonaisuutta katsoen ole tehnyt.Kuten @Juteeni totesi, kolme kertaa putkeen pataan finaaleissa. Ei se luottamusta herätä. Varsinkin ne Game7 jatkoaikatappiot jätti oudon tunteen. Et voi päästä lähemmäs mestaruutta sitä voittamatta. Kyllä siinä vähän jää sitä "eikö mikään riitä" -fiilistä. Aika paljonkin. Siellä oli Liigan maalikuningastakin avoimessa tekopaikassa jatkoajalla... Vielä sen IFK-finaalisarjankin alku meni aika heikosti, kuten todettua. Kaksi kevättä. Sen verran Tappara on kyennyt osoittamaan olevansa voittaja. 2016 mestaruus on kuitenkin järjetön tekijä siinä, että niitä kolmea aikaisempaa hopeaa osaa arvostaa niinkin paljon kuin niitä nyt arvostaa.
En todellakaan usko, että Tapparan faneilla tulisi 5-0 -johtoasemassa sellaista hirvittävää pelkoa, että tämä vielä hävitään.
Tampereelle mestaruus tänäkin vuonna menee, Tappara on materiaaliltaan ja pelitavaltaan kivikova, kun siihen lisätään heidän saamansa etu levossa niin ei ole paljon palaa vastustajalla finaaleissa manselaisia vastaan ja onhan tamperelaiset yleisesti ottaen mukavaa porukkaa joten Tappara.