Niin, olenpa tässä pleijareiden kynnyksellä ruvennut oikein miettimällä miettimään Kerhon maalivahtiskeneä ja etenkin sen peluuttamista pleijareissa.
Olen pitkällisten mietintöjen päätteeksi tullut siihen lopputulokseen, että itse pistäisin maalin Mikko Rämön.
Jaa miksikö? Perustelunani tälle asialle on se, että luotan enemmän Rämöön kuin Puurulaan.
Itseäni on pitkin talvea useita kymmeniä kertoja kylmännyt Puurulan jatkuvat seikkailut maaliltaan sekä miehen erittäin riskialtis mailapeli.
Itse torjuntatyöskentelyssä ei mielestäni ole mitään erityistä moitittavaa, joskaan ei myöskään mitään loistosuorituksia. Kieltämättä Joni ottaa välillä hienoja koppeja, mutta välillä olen ollut sitä mieltä, että joskus menee turhankin helpolla.
Rämöllä on mielestäni ja etenkin Puurulaan verrattuna huomattavasti rauhallisempi tyyli ja ylivertainen mailapeli. Mies ei lähde näkemieni pelien perusteella höntyilemään ihan turhista.
Eikä miehen itse torjuntatyöskentelyssäkään ei mielestäni ole mitään vikaa
Tähän on vielä huomautetettava se, että Rämö piti nollan Turussa Tepsiä vastaan, vaikka Tepsillä oli kiikarissa voitollaan varmistaa Runkosarjan paalupaikka. En pitäisi tätä ihan huonona suorituksena.
On kuitenkin huomattava se, että Puurulalla on kaikesta huolimatta enemmän kokemusta pleijaripeleistä.
Rämö olisi siis ns. selvä haastaja, joka takuulla uhkuu Pelicans-seikkalujensa jälkeen näyttöhaluja. Tätä asiaa ei tule mielestäni sivuuttaa olankohautuksella.
Muutenkin ainakin itselleni tulee Rämöstä mieleen Pasi Nurminen. Herrojen asenteessa tuntuu olevan samanlaista "äijämäisyyttä". Äijämäisyys on mielestäni etenkin jääkiekossa hyve, jolla voitetaan niitä ns. isoja pelejä.
Loppukaneettina en malta olla esiintuomatta Rämön lausuntoa voitetun tepsipelin jälkeen Hämeen Sanomista, joka meni näin:
"Minulle on ihan sama, mikä joukkue vastaan asettuu. Olemme nyt niin hyvässä vireessä, että pystymme voittamaan kenet tahansa."
Niimpä.
Täältä tähän
Olen pitkällisten mietintöjen päätteeksi tullut siihen lopputulokseen, että itse pistäisin maalin Mikko Rämön.
Jaa miksikö? Perustelunani tälle asialle on se, että luotan enemmän Rämöön kuin Puurulaan.
Itseäni on pitkin talvea useita kymmeniä kertoja kylmännyt Puurulan jatkuvat seikkailut maaliltaan sekä miehen erittäin riskialtis mailapeli.
Itse torjuntatyöskentelyssä ei mielestäni ole mitään erityistä moitittavaa, joskaan ei myöskään mitään loistosuorituksia. Kieltämättä Joni ottaa välillä hienoja koppeja, mutta välillä olen ollut sitä mieltä, että joskus menee turhankin helpolla.
Rämöllä on mielestäni ja etenkin Puurulaan verrattuna huomattavasti rauhallisempi tyyli ja ylivertainen mailapeli. Mies ei lähde näkemieni pelien perusteella höntyilemään ihan turhista.
Eikä miehen itse torjuntatyöskentelyssäkään ei mielestäni ole mitään vikaa
Tähän on vielä huomautetettava se, että Rämö piti nollan Turussa Tepsiä vastaan, vaikka Tepsillä oli kiikarissa voitollaan varmistaa Runkosarjan paalupaikka. En pitäisi tätä ihan huonona suorituksena.
On kuitenkin huomattava se, että Puurulalla on kaikesta huolimatta enemmän kokemusta pleijaripeleistä.
Rämö olisi siis ns. selvä haastaja, joka takuulla uhkuu Pelicans-seikkalujensa jälkeen näyttöhaluja. Tätä asiaa ei tule mielestäni sivuuttaa olankohautuksella.
Muutenkin ainakin itselleni tulee Rämöstä mieleen Pasi Nurminen. Herrojen asenteessa tuntuu olevan samanlaista "äijämäisyyttä". Äijämäisyys on mielestäni etenkin jääkiekossa hyve, jolla voitetaan niitä ns. isoja pelejä.
Loppukaneettina en malta olla esiintuomatta Rämön lausuntoa voitetun tepsipelin jälkeen Hämeen Sanomista, joka meni näin:
"Minulle on ihan sama, mikä joukkue vastaan asettuu. Olemme nyt niin hyvässä vireessä, että pystymme voittamaan kenet tahansa."
Niimpä.
Täältä tähän