Tämän päivän
Hesarissa on juttua tästä aiheesta. Eli saattaa olla jopa terveydelle haitallista tämä viisarien veivaaminen keväisin ja syksyisin.
Olipa taas niin hyödyllisen kuuloinen väitöskirja että ei voi käsittää. On se nyt perkele, että jos kaksi kertaa vuodessa siirretään kelloa tunnilla johonkin suuntaan, niin se pilaa jollain tavalla jokaisen suomalaisen elämän. Oma kokemus on osoittanut, että aika nopeasti sitä tottuu johonkin unirytmiin, kun on pakko. Jos normaalielämässä menee töihin vaikka seitsemäksi, niin on syytä herätä joskus viiden ja kuuden välillä vähän työpaikan sijainnista riippuen. Lomalla ollessa mielellään varmaan nukkuu ainakin sinne seitsemän pintaan, joten johan jo siinä menee rytmit ja kaikki sekaisin.
Varsinaisen ongelman muodostaakin sitten matkustaminen. Aikaerorasituksenhan pitäisi pilata unirytmin moneksi kuukaudeksi, jos kerran yhdestä tunnistakin on noin paljon haittaa. Noin kuukausi sitten oli Kiinassa ja sinne aikaero on viisi tuntia. Ensimmäinen päivä meni vähän ohi ja piti välillä ottaa päikkäreitä, varsinkin kun koneessa tuli juotua kuohuviiniä melkein koko matkan ja nukuttua vain pari tuntia. Siitä eteenpäin olikin helpompaa ja kyllä siihen rytmiin tottui jo viikossa aika hyvin. Paluu olikin helpompaa kun riitti, että jatkoi päivää. Seuraavalla viikolla oli helppoa nousta aikaisin töihin.
Tänä vuonna kellojen siirtäminen sattuu hyvään saumaan. Olemme 11 vrk Jenkeissä, jossa siirrytään talviaikaan viikkoa myöhemmin. Paluu ajoittuu sopivasti siten, että takaisin tullessa aikaeroa on käytännössä tunti vähemmän.