Sori pitkästä tekstistä jo näin etukäteen. Toistaiseksi mielenkiintoisia hakuja Keklulta. Ainakin itsellä on hiukan mennyt aikaa sopeutua tällaiseen joukkueenrakentamiseen Masailun sijaan. En valita, mutta olen huolissani sirkushuveista.
Nyt täytyy muistaa että jääkiekkojoukkueen rakentamisessa on kaksi puolta.
1.) Urheilullinen puoli
Tämä on epäilemättä jo nykykokoonpanolla kunnossa. Westerlund on maailmanluokan valmentaja, joka varmasti saa nimettömämmänkin porukan pelaamaan vahvuuksillaan ja joukkueena. Ykkössentteriä lukuunottamatta Jokereiden ensi kauden joukkueessa on jo kaikki palaset joilla voidaan mennä päätyyn saakka. Lajia aktiivisesti seuraavat, sekä Jokerifanit saapuvat hallille katsomaan matseja ja joukkueen pelatessa hyvin yleisökeskiarvo on jossain tämän kauden taso +500-1000 katsojaa per matsi (toki poislukien talviklassikko, joka nostaa tämän kauden keskiarvoa).
Urheilullista menestystä tarvitaan ja ilman sitä ei auta vaikka kaukalossa luistelisivat Ziudibiudin kiekkojonglööriveljekset. Kaudelle 2011-2012 urheilullinen puoli on tällä hetkellä odotusarvollisesti hyvä.
2.) Viihde-, sirkus- ja showpuoli.
Tämä on se osa alue joka vetää lajia vähemmän seuraavat lehtereille, tuo mediajulkisuutta ja synnyttää uusia kannattajia. Vaikka tähän puoleen liittyy myös itse pelin ulkopuoliset asiat (konfettipommit, Areenan musiikki, hodareiden täytteet) niin tarkoitan nyt itse varsinaisen pelin viihdearvoa ja tarinaa. Jotta viihdearvoa ja showta syntyisi, tarvitaan joko (menestys)tarinoita tai karismaattisia erityislahjakkaita persoonia (esim. Selänne, jota tultiin katsomaan kauempaakin jo divarissa), mielummin molempia. Jääkiekkojoukkueen ja sen kauden tulisi olla kuin kliseinen Hollywood elokuva.
Esimerkiksi HIFKin tämän kauden joukkueesta tällainen elokuvallinen tarina löytyy:
"Kaikkien arvostama karismaattinen veteraani Ville Peltonen palaa kotikonnuilleen auttamaan vaikeuksissa rämpinyttä joukkuetta. Parivaljakokseen hän saa nuoren oppipojan (Granlund), joka saa nuorten tyttöjen sydämet läpättämään ja johon teinikundien on helppo samaistua. Paha paikallisvastustaja Jokerit, kovaluisen ja vaarallisen kapteeninsa Ossi Väänäsen johdolla on jo lopettaa HIFKin kauden lyhyeen, varsinkin kun Väänänen teloo nuoren Granlundin sairaalaan pudotuspeleissä...Granlund kuitenkin toipuu (tähän mahtipontista musiikkia) ja yhdessä Peltosen kanssa johdattaa joukkueensa voittoon."
Toki tuo tarina eli ja muokkautui kauden aikana, mutta peruslähtökohdat (eli sankarit) tarinalle olivat kunnossa ja Peltonen sekä Granlund lunastivat heille asetetut odotukset.
Tämän hetken Jokerijoukkueen tarinan casting on nuoren ja kokemattoman poikalauman unelma "Miracle on icestä". Tarinalla ei ole päähenkilöä, vaan pääosassa on joukkue. Urheiluelokuvista kiinnostuneet seuraavat mielenkiinnolla, media ei oikein saa mitään "todellisuutta isompaa" kerrottavakseen, ellei jääkenttien ihme todella tapahdu. Käsikirjoituksesta tulee vielä parempi, jos tärkeät veteraanit loukkaantuvat ja nuoret joutuvat ottamaan vastuun. Kasvukertomus.
Kuitenkin olemme Helsingissä, jossa lätkän kanssa ihmisten vapaa-ajasta kilpailevat kaikenmaailman hippalot, pippalot ja viihdeteollisuus. Tämän takia olisi elintärkeää että joukkueesta löytyisi perusvarman peruslätkän lisäksi sitä häikäisevää kärkitaituruutta, jota ihmiset saapuisivat todistamaan. Viimekausilta Leinolla tuollaista kärkitaituruutta oli ja kyllä sitä Bremberginkin syöttöjä lähti katsomaan vaikka miehestä ei saatukaan oikein leivottua legendaa kun peli oli muuten ruvella. Tarvitsemme joukkueeseen yhden sellaisen pelaajan, joka pelaa näyttävää, viihdyttävää ja dominoivaa hyökkäyspeliä. Sellaisen joka saa Jokerikannattajille hymyn huulille ja vastustajan pudistelemaan epäuskoisena päätään. Jos tämä "legenda" vielä ottaa Pulkkisen (tai vaikka Ruutun) "oppipojakseen" on tarinaa helppo kertoa. Media hehkuttaa ja yleisö syö popcornia lehtereillä hullun lailla. Väänänen on loistava puolustaja, mutta kiviäkin kiinnostaa tarina hyvin omat hommansa hoitavasta peruspakista. Tai se on se 1900-luvun Suomi dokumenttielokuva, jossa nostetaan tavallisen ihmisen kovan työn arvo kunniaan. Suuri yleisö haluaa vain nykyään bling bligiä, tissejä, räjähdyksiä ja viihdettä isolla V:eellä, noiden opettavaisten dokkareiden sijaan. On loistavia pelaajia ja on tähtiä. Me tarvitsemme tähden.
Tällaisia legendoja ja tähtiä ei toki ole helppo löytää. Selänne olisi yksi sellainen pelaaja, mutta koska Anaheimissa pyritään kertomaan myös Hollywood tarinoita haluavat he pitää miehestä visusti kiinni jos vain Teemu vielä jatkaa. Kuitenkin joku jääkenttien akrobaatti pitäisi löytää, jos Kekäläinen aikoo tuoda Jokereille urheilullisen menestyksen lisäksi myös suurempaa huomiota.
Viihdepuoli on tällä hetkellä ensi kauden osalta heikoissa kantimissa, lähinnä koska joukkueesta ei löyty sitä "taikuria" josta sirkushuveja ja elämyksiä kaipaava suuri yleisö kiinnostuisi. Tämä on myös se juttu, joka Keklun on pakko oppia jos hän meinaa tehdä tulevaisuudessa uraa NHLlän puolella.
Tulipas pitkä sepustus, sori. Vielä loppuun pitää ihmetellä kuinka paljon paremmin Granlundin imagonrakennus on onnistunut Pulkkiseen verrattuna. Toki Mikaelin siirto pohjoisesta oli jo sensaatiorevittely ja Pulusta ei ollut/ole samanlaista kahvipöytäkeskustelua tarjolla. Nyt Granlund saa vielä parhaan mahdollisen paikan pelata itsensä suomalaisten sydämiin, kun nuorimies päästetään irti MM-kisoissa. Toki Mikke on verbaalisesti lahjakkaampi ja sanavalmiimpi kuin Pulu JA ratkaisi tiukat "kaksinkamppailut" edukseen tällä kaudella kaukalossa, mutta silti ei Teemun pitäisi olla brändäyksessä noin paljoa jäljessä.