Jarmo Kekäläinen ei ole minulle mikään elämää suurempi hahmo, mielestäni hän on saanut osakseen liikaakin hypetystä Suomeen paluunsa jälkeen. Varmasti kuitenkin osaava seurapomo kaikin puolin. Riittävä ego, hyvä asiaosaaminen, vahvat verkostot lajin sisällä ja kansainvälistä kokemusta ja näkemystä. Jokereissa on juuri nyt erityisen helppo esiintyä edukseen, kun aikaisempaan nähden urheilupuolen johtamista ei voi kuin parantaa.
Eli en osaa pitää Keklua minään supernerona, kun hän keskittää isot resurssit nuoriin eteenpäin pyrkiviin potentiaalisiin pelaajiin. Tähän pitäisi kaikkien asiansa osaavien kiekkojohtajen pystyä, ja moni pystyykin.
Kuitenkin niin Nichlas Hardt, Juhani Tyrväinen, John Klingberg, Eero Kilpeläinen, Petr Kalusin try out kuin toteutuessaan Ilari Filppulan signaus ovat niin osuvan oloisia palasia Jokereiden palapeliin, että nyt joukkueen rakentaminen vaikuttaa pitkästä aikaa todella lupaavalta. Eli Keklu on Erkan ja kumppaneiden kanssa vihdoin tehnyt hyvin sen mikä pitääkin hoitaa laadukkaasti.
Ensi kaudella Jokerit voi kauden aikana kasvaa joukkueena, kun potentiaaliset yksilöt kehittyy ja saavat laadukasta valmennusta. Tässä katsannossa Jokerit on usein antanut tasoitusta vastustajille. Uskallan melkein jo nyt sanoa, että Jokerit on ensi kaudeksi minun arviossani suurin mestarisuosikki.
Hieman vastaavaa muutoshan edelsi HIFK:ssa ennen sen mestaruutta, kun Nybondas otti urheilupuolen haltuun. Pentti Matikainen tunnetusti jakoi Matti Virmasmaisen näkemyksen siitä, että pääkaupunkiseudulla läpilyönti on nuorille hankalampaa kuin maakunnissa. Perusteluina oli median ja suuren yleisön paine ynnä muuta vähemmän kaukalon tasolle asti konkretisoituvaa höpinää.
Sittemmin Antti Kerälät, Mikael Granlundit, Teemu Pulkkiset ja Mikko Kousat ovat osoittaneet, että kaukalon ulkopuoliset vaikuttimet ovat lopulta kovin pienessä roolissa kokonaisudessa, jos organisaatiossa on perusasiat valmennusta ja johtoa myöten siinä kunnossa, että sieltä löytyy osaamista tukea pelaajia urallaan yksilöinä.
