Kuten tämäkin kevät osoitti, niin ei mestaruuksia voiteta kokemattomilla koulupojilla. Siinä on hyvä vinkki Kekäläiselle, joka on rakentamassa Jokereista koulupoikalaumaa.
Ykkössentteri = 19v
Kakkossentteri = 24v
kakkosparin pakki = 22v
Kolmosen laituri = 22v
Nelosketju = 23+23+22
7/18 pelaajasta ratkaisuottelussa olivat alle 25. Kauden aikana muun muassa Ramstedt (23), Ahtola (25) ja Melart (22) olivat enemmän tai vähemmän suuressa roolissa.
Ei Kekäläinen ole keräämässä meille mitään koulupoikalaumaa. Ossi täyttää 31 kauden alussa (en nyt jaksa katsoa mikä päivä kausi alkaa, ei kiinnosta), Rita 30, Eaves on 29, Lahti täyttää 29, Nordlund täyttää 26, jne. Hyvässä joukkueessa on oltava näitä kokeneempia jamppoa (Kuhta, Peltonen vs Lahti, Ossi) ja nuoria (MG, Liivik vs Pulu, Eronen) eteenpäin pyrkiviä kavereita tasapainottamassa touhua.
Lopulta kuitenkin ikä on enemmän tai vähemmän vain numero. Minä en enää käsittele Pulkkista junnuna, vaikka ikänsä puolesta hän sitä voisikin olla. Samoin Eronen ja Kivistö aloittavat kohta kolmannen liigakautensa, puhtaista mopopojista ei tarvinne enää puhua. Samoin sisään on tullut yksi ikäluokkansa parhaista ruotsalaisjunnuista ja jo aikuisten sarjoissa hyvät meriitit omaava ja 23 täyttävä tanskalainen. Tuossa on hieman eri meininki kuin jossain "lastentarhassa".
Jos jotain tuosta naapurin mestaruudesta voi oppia, niin itse paneutuisin seuraaviin kohtiin suurella antaumuksella:
* Leveys, leveys, leveys. Naapurilla riitti ukkoja askiin päivän kunnon mukaan ja tulos oli tuossa. Loukkaantumisia tulee kaikille joukkueille, mutta huippujoukkueella on reservejä paikata vajetta.
* Roolitus. HIFK:ssa jokaisella pelaajalla oli selkeä rooli ja leveyden takia sitä oli toteutettava: vapaamatkustajia ei hyväksytty ja joukkue pelasi valmentajansa näköistä kiekkoa. Ramstedtia ei pahemmin tämän takia pudotuspeleissä nähty: runkosarjan tehojen ja nimen sijaan laatikossa olivat ne jätkät, jotka sopivat parhaiten senhetkiseen tilanteeseen.
* Ratkaisupelaajat. Avainpaikoilla HIFK:lla oli helvetin kovat jätkät, piste. Maalivahdiksi löytyi pari kertaa joukkueensa finaaleihin torjunut kassari, ykkössentteri takoi viime kaudella lähes piste per peli ja Peltonen nyt vain oli liigan paras pelaaja. Pakistostakin löytyi tasoa, muun muassa pudotuspelihistorian ensimmäinen pakki-MVP.
* Asenne. Hyvä ettei ottanut eteen kun Liivik palasi Varakkaan pommin jälkeen kehiin. Jumalauta, jos mestaruutta halutaan, täytyy jokaisen jätkän olla valmis antamaan kaikkensa. Silloin ei itketä taklauksia, kirota pukukopissa kun Sedulasta irtoaa tikkien takia vain säpiä tai muuta vastaavaa. Silloin pelataan siihen asti kunnes peli loppuu, koutsi käskee penkille tai vammat ovat niin pahoja, että pelaaja haittaisi joukkueen toimintaa. Joukkueen eteen tehdään mitä vain ja henkilökohtaiset surut ja murheet jätetään sivuun silloin, kun halutaan mennä päätyyn asti.
Omasta mielestäni Keklu on nyt kasaamassa helvetin hyvää porukkaa. Ykkösveskari on lähtökohtaisesti kunnossa, avainpaikoille löytyy Pulkkista, Lahtea ja Ossia (OK, toivottavasti Lahti pysyy...), joukkueessa on selkeästi urallaan eteenpäin pyrkiviä pelaajia ja ennen kaikkea: joukkue tuskin on vielä valmis.