Syntyipä “Neuvostoliitto-ketjun” ja siinä esille tulleen lähialueavun myötä mieleeni idea aloittaa keskustelu kehitysavusta ja sen järkevyydestä tai järjettömyydestä. Aiheesta ei lienee suuremmalti keskusteltu, en ainakaan pikaisen haun tuloksena löytänyt ainoatakaan aihetta käsittelevää ketjua.
Hivenen alustusta keskustelun herättämiseksi.
Nykymuotoinen lähes vastikkeeton kehitysapu olisi syytä lakkauttaa toimimattomana tai siihen uhrattuihin euroihin verrattuna turhana toimintana. Sen sijaan olisi parempi ryhtyä harjoittamaan vastikkeellisempaa kehitysapua, jossa paikallisille viranomaisille sekä järjestöille asetetaan tiettyjä vaatimuksia jotta kehitysapua annettaisi jatkossakin. Nyt, vaikka kuinka todistellaan kehitysavun toimivuuden puolesta, näyttää ulkopuolisesta siltä ettei tuloksia ole juuri saatu jolloin tulee vahva tunne siitä, että rahat eivät mene tarkoitukseensa. Onko tällaisessa toiminnassa mitään järkeä? Avustetaan mutta apu ei läheskään aina konkretisoidu avuntarvitsijoille paikallisella tasolla. Kehitysapu saattaa suuntautua toisarvoisiin kohteisiin, sen sijaan, että siitä olisi todellista hyötyä paikallisella tasolla.
Oikeastaan koko länsimaiden harjoittama kehitysapu tulisi koordinoida uudelleen. Suunnitella ja rakentaa koko järjestelmä alusta alkaen, ja samalla asettaa tiettyjä vaatimuksia vastaanottajamaan poliittiselle johdolle. Tässä vaiheessa voimme tietty kysyä: “Onko meillä oikeutta vaatimusten asettamiseen”.
Mielestäni tavallaan on, mutta emme kuitenkaan voi täysin olla ottamatta huomioon paikallista kulttuuria ja ilmapiiriä mutta jos huomataan selkeää väärinkäyttöä kehitysavun kohdentamisessa, tulee siihen puuttua kovemmin ottein kuin nykyään puututaan. Vaikka sitten vaatia kehitysavun antajana myös vastaanottajalta muutakin kuin lämmintä kättä ja aurinkoista hymyä!
Ymmärtääkseni Japani ei kovinkaan hanakasti jaa vastikkeetonta kehitysapua, sen sijaan tukevat toisella tapaa kehitysmaita, ts. asettavat tiettyjä ehtoja avulle. Olisiko tämä parempi tie vai johtaisiko se entistä kovempaan taloudelliseen riistoon?
Olennaisesti kehitysapuun tulisi sitoa koulutus, ja sen tulisi koskea kumpaakin sukupuolta. Ei suinkaan poikia ainoastaan. Usein parasta “kehitysapua” on ollut naisten lukutaidon kohentaminen sekä koulunkäyntimahdollisuuden suominen kaikille halukkaille. Toinen millä välillisesti saa kehitettyä oloja on terveys- ja ennen kaikkea sukupuolivalistus. Ongelmia tahtoo tosin tulla perinteiden kanssa, sekä enenevissä määrin uskonnon kanssa. Niin katolilaisuus kristinuskon suuntana kuin islamilaisuus ei kovinkaan suopeasti suhtaudu em. valistuksen jakamiseen.
Minusta on järkevintä jakaa kehitysapua vain sellaisiin kohteisiin joissa vastapuoli sitoutuu tiettyihin ehtoihin, ne voidaan määritellä sitten tapauskohtaisesti.
Entäpä monikansalliset yritykset, voidaanko ne ottaa mukaan kehitysapuprojekteihin? Tai, onko niille mitään sijaa niissä?
Joten, arvoisat jatkoaikalaiset. Onko nykymuotoinen kehitysapu silkkaa eurojen tuhlausta vai voidaanko sitä pitää perustellun järkevänä toimintana?
vlad#16.
Hivenen alustusta keskustelun herättämiseksi.
Nykymuotoinen lähes vastikkeeton kehitysapu olisi syytä lakkauttaa toimimattomana tai siihen uhrattuihin euroihin verrattuna turhana toimintana. Sen sijaan olisi parempi ryhtyä harjoittamaan vastikkeellisempaa kehitysapua, jossa paikallisille viranomaisille sekä järjestöille asetetaan tiettyjä vaatimuksia jotta kehitysapua annettaisi jatkossakin. Nyt, vaikka kuinka todistellaan kehitysavun toimivuuden puolesta, näyttää ulkopuolisesta siltä ettei tuloksia ole juuri saatu jolloin tulee vahva tunne siitä, että rahat eivät mene tarkoitukseensa. Onko tällaisessa toiminnassa mitään järkeä? Avustetaan mutta apu ei läheskään aina konkretisoidu avuntarvitsijoille paikallisella tasolla. Kehitysapu saattaa suuntautua toisarvoisiin kohteisiin, sen sijaan, että siitä olisi todellista hyötyä paikallisella tasolla.
Oikeastaan koko länsimaiden harjoittama kehitysapu tulisi koordinoida uudelleen. Suunnitella ja rakentaa koko järjestelmä alusta alkaen, ja samalla asettaa tiettyjä vaatimuksia vastaanottajamaan poliittiselle johdolle. Tässä vaiheessa voimme tietty kysyä: “Onko meillä oikeutta vaatimusten asettamiseen”.
Mielestäni tavallaan on, mutta emme kuitenkaan voi täysin olla ottamatta huomioon paikallista kulttuuria ja ilmapiiriä mutta jos huomataan selkeää väärinkäyttöä kehitysavun kohdentamisessa, tulee siihen puuttua kovemmin ottein kuin nykyään puututaan. Vaikka sitten vaatia kehitysavun antajana myös vastaanottajalta muutakin kuin lämmintä kättä ja aurinkoista hymyä!
Ymmärtääkseni Japani ei kovinkaan hanakasti jaa vastikkeetonta kehitysapua, sen sijaan tukevat toisella tapaa kehitysmaita, ts. asettavat tiettyjä ehtoja avulle. Olisiko tämä parempi tie vai johtaisiko se entistä kovempaan taloudelliseen riistoon?
Olennaisesti kehitysapuun tulisi sitoa koulutus, ja sen tulisi koskea kumpaakin sukupuolta. Ei suinkaan poikia ainoastaan. Usein parasta “kehitysapua” on ollut naisten lukutaidon kohentaminen sekä koulunkäyntimahdollisuuden suominen kaikille halukkaille. Toinen millä välillisesti saa kehitettyä oloja on terveys- ja ennen kaikkea sukupuolivalistus. Ongelmia tahtoo tosin tulla perinteiden kanssa, sekä enenevissä määrin uskonnon kanssa. Niin katolilaisuus kristinuskon suuntana kuin islamilaisuus ei kovinkaan suopeasti suhtaudu em. valistuksen jakamiseen.
Minusta on järkevintä jakaa kehitysapua vain sellaisiin kohteisiin joissa vastapuoli sitoutuu tiettyihin ehtoihin, ne voidaan määritellä sitten tapauskohtaisesti.
Entäpä monikansalliset yritykset, voidaanko ne ottaa mukaan kehitysapuprojekteihin? Tai, onko niille mitään sijaa niissä?
Joten, arvoisat jatkoaikalaiset. Onko nykymuotoinen kehitysapu silkkaa eurojen tuhlausta vai voidaanko sitä pitää perustellun järkevänä toimintana?
vlad#16.
