Kehitysapu ei toimi. Sen puolustajat lienevät humanisteja, jotka kiinnittävät huomiota vain siihen ,että absoluuttinen köyhyys on vähentynyt ja lukutaito parantunut. Suurin ongelma on kuitenkin rakenteellinen ja asenteellinen. Kehitysmaihin suhtaudutaan vain avustuskohteina, eikä investointikohteina (Kiina poislukien). Apua on annettu vuosikymmeniä, ja se on sementoinut asetelman, johon kukaan ei oikeastaan hae muutosta. Puhutaan vain siitä, että avun määrä pitäisi olla x-prosenttia, eikä siitä miten rakenne rikotaan. Avustamisen jatkaminen vain ylläpitää riistävää rakennetta ja asennetta.
Syitä on monia ja monella tasolla. Niin YKta kuin yksittäisiä naiveja kansalaisia voi sormella osoittaa. Moniko ymmärtää, että vaateapu estää paikallisen vaateteollisuuden syntymisen - ilmaista vastaan on paha kilpailla? Ruoka-apu ehkä pelastaa nälkäisiä, mutta tuhoaa paikallisen tuotannon olemattoman kilpailukyvyn kokonaan. KV-tasolla on tähän päivään asti oltu tyytyväisiä siihen että vaikkapa Afrikka tuottaa vain raaka-aineita. Samalla suurin osa lisäarvosta ohjautuu monikansallisille yrityksille, joita kukaan ei verota (kunnolla) missään.
Apu pitäisi siis lakkauttaa. Sen sijaan pitäisi investoida ja poistaa vaikka edes tilapäisesti tullimuurit, jotka viimeistään pitävät kehitysmaat nöyrinä. Investointien karttuessa monet ongelmat vähensivät. Ihmisillä olisi töitä, ei oli tarvetta paeta kotimaasta kohti parempaa elämää, ei olisi tarvetta super suurille perheille, maailman vauraus jakaantuivat tasaisemmin. Rikkaimmat rikastuisivat vielä lisää uusien markkinoiden avautuessa jne.
Kehitysavun lopettaminen ja korvaaminen investoinneilla olisi win-win tilanne.