Kolmas Johannes
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Haukat
Itse en ainakaan jaksa ajatella, että pelkkä kielen hyödyllisyys ratkaisisi sen arvon. Tiedän toki, että suomea puhuu maailmassa äidinkielenään vain vähän yli viisi miljoonaa ihmistä, mutta se ei ole syy siihen, että kielen ovet pitäisi täysin avata ja päästää kaikki mahdollinen vieraskielinen vaikute vellomaan mukaan. Tätä kun tapahtuu ilman mitään erillisiä ovien avaamisiakaan. Kyse on siis siitä, että kieltä ei pidä kahlita. Sen tila ja asema vain pitää tiedostaa.Lukkoseppä kirjoitti:En millään ymmärrä miksi pitäisi olla huolissaan suomenkielestä tai sen sekoittumisesta muihin kieliin, valtaosin englantiin, luulisin. Kielemme on kuitenkin sellainen millä ei tee mitään missään muualla kuin suomessa, ihmiset liikkuvat nykyaikana paljon ja jotain muuta kieltä on osattava väkisinkin. Olisi hyvä jos kaikki suomalaisetkin ymmärtäisivät edes sanan sieltä täältä vaikka eivät varsinaisesti äidinkieltään enempää osaisivatkaan. Itse olen ollut melkolailla paljon tekemisissä ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa, onhan se niillekkin paljon helpompaa puhua ja oppia esim. enkkua kun oman kielen rakenne on edes vähän sen kaltaista. Suomi taas ei sovi oikein mihinkään, jossakin palaverissa suomenkieli on tosin loistava salakieli, jos sattuu olemaan kotimainen kollega mukana. Annetaan maailman muuttua ja muututaan sen mukana eikä huudella wanhojen hyvien aikojen perään, eikö vain?
Nykykehitystä en silti pidä erityisen huolestuttavana. Vaikka tekniset innovaatiot ja tietotekniikan kehitys väistämättä vaikuttavat siihen, että kieleemme tulee ehkä enemmän vaikutteita kuin koskaan, suomi ei ole yksin ongelmansa kanssa. Suomi on kestänyt kehitystä tähän asti itse asiassa erittäin hyvin. Jos vertaamme Euroopan muihin kieliin, viime aikojen vierasperäinen vaikute on häilyvän pientä. Meillä ei sentään kutsuta retkeä ekskursiooniksi, kirjallisuutta literatuuriksi tai urheilua sportiksi. Eteläinen sukulaiskielemme tarjoaa vähän toisenlaisen esimerkin. Ja vaikka näiden sanojen käyttö jossain saksassa selittyisi germaanisilla kielisuhteilla, siellä tilanne on viety vielä pidemmälle: der Computer jne. Voin sanoa, että onneksi ei suomessa. Tokihan lainasanoja on meilläkin runsaasti, mutta niitä ei sellaisiksi enää tunnisteta (esim. 'pelto' - ruotsin 'fält' - saksan 'Feldt' - englannin 'field').
Marginaaliset jargonit, kuten jotkin rulettitermistöt tai muut vastaavat eivät ole kielen kannalta niin ongelmallisessa asemassa kuin ne kielelle enemmän tai vähemmän vieraat asiat, jotka vaikuttavat ihmisten jokapäiväiseen elämään. DVD-soitin tarjoaa tästä oivallisen esimerkin. Käytin termiä siksi, että yleisessä kielenkäytössä se tuntuu luontevimmalta, vaikkakin itsekin kallistaisin kuppini kohti neutraalia DVD-laitetta. Miksi suomessa pitäisi tanssia erityisesti muiden kielten pillien mukaan, vaikka vironkin 'mängida' tarkoittaa verbinä kaikkea leikkimisestä ja pelaamisesta soittamiseen.
Loppuun vielä - toistonkin uhalla - totean, että suomen kieltä tulisi mielestäni edelleenkin vaalia. Kielen rakenne ja kielioppi on niin vaikeaa, että juuri kukaan muu kuin suomea jo lapsena oppinut ei voi ikinä osata sitä läheskään täydellisesti. Epäsäännöllisyyksien tunnistaminen, astevaihtelut ja loppuhenkoset vaativat niin paljon luontaista kielikorvaa, eivätkä ne ole millään selitettävissä, että suomen noususta maailmankieleksi olisi turhaa edes ajatella haaveilevansa. En haluaisi viedä tätä riemua tulevilta sukupolvilta (vaikka tällainen uhka ei varmasti vaani ihan lähitulevaisuudessa). Suomi on kieli, josta on helppo olla ylpeä.