Keskiviikkoiltana klo 18.30 pelataan jälleen tähän asti tärkein ottelu näiden kahden soturijoukkueen välillä. Mestaruus on ensimmäistä kertaa katkolla, ja se tuo oman mielenkiintoisen lisämausteensa peliin. Surutta voimme todeta, että käynnissä on vuosikymmeniin huikein finaalisarja. Minä olen seurannut SM-liigaa sieltä 1990-luvun alkupuolelta asti, vaihtelevissa määrin myös finaaleja, vaikka Ässät ei ihan usein niitä pelannut. Tällaista hurlumheitä en muista nähneeni tai kuulleeni. Kaiken maailman korkeita mailoja jatkoajalla yms. on ollut, mutta ei kokonaisuutena näin intesiivistä taistelua, todellista pudotuspeliä, missä joka neliösenttimetri kentällä maksaa.
Näissä ketjuissa on puhuttu kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä, mutta ennakoidaan nyt hieman tunnelmia. Maanantain maraton tasoittaa varmasti lähtökohtia verrattuna aiempiin Ässät-Tappara -peleihin. Muutenkaan niihin on turha enää nojata, ne ovat olleet ja menneet. Mutta nyt sen tietää, että huolimatta peluutuksen eroavaisuuksista kummallakaan ei ole etua toisen väsymisestä. On kyse enää yksilötasolla sitkeydestä ja taistelusta.
On erittäin mielenkiintoista nähdä, miten Ässien paineistamiseen perustuvaa pelitapaa pystyy noudattamaan yhden huilipäivän jälkeen. On myös erittäin mielenkiintoista nähdä, millä eväillä Rautakorpi luotsaa Tapparan kolmannen kerran Poriin. Vaikka kirjoitin aiemmin, että menneet pelit ovat historiaa, Tappara on kuitenkin se, jolla on tarve keksiä jotain uutta keskiviikon peliin. Kaiken mennessä kuin ennen Pori sekoaa siinä yhdeksän pintaan illalla.
Joukkueiden avainpelaajat ovat jo kaikille tutut, onhan seuraava kohtaaminen jo kuudes keskinäinen. Sanotaan nyt sen verran, että Tapparasta tasoaan nostivat Jarno Koskiranta, Jan-Mikael Järvinen sekä Tuukka Mäntylä, joka vaikutti hetkittäin kentän parhaalta pelaajalta lopun jäähyään lukuunottamatta. Ässien kannalta vastustajan tulosyksikön herääminen ei tietenkään ole hyvä juttu, mutta luottamus Ässien omaan peliin on aika vahvaa tällä hetkellä.
Edelleen korostan sitä, että maalivahtipuolella Raannalle jokainen sekunti Isomäessä on juhlaa, kun taas Metsolaan aidosti vaikuttaa yleisön painostus. Tiedän kokemuksesta, että jokaisella maalivahdilla on omat juttunsa, ja yksinkertaisesti voi olla, että niitä tuo mylviminen haittaa. Ei niinkään haittaa välttämättä se, että mylvivät juuri hänelle. Mene ja tiedä...
Game 7 olisi niin infernaalinen koitos, että hartaasti toivon tämän sarjan loppuvan jo huomenna. Olisi surullista menehtyä pelkkään stressiin minun iässäni.
EDIT
Peli on avattu lyhyehköllä viestillä, siitä vain analysoimaan, oi palstan johtavat!!
Näissä ketjuissa on puhuttu kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä, mutta ennakoidaan nyt hieman tunnelmia. Maanantain maraton tasoittaa varmasti lähtökohtia verrattuna aiempiin Ässät-Tappara -peleihin. Muutenkaan niihin on turha enää nojata, ne ovat olleet ja menneet. Mutta nyt sen tietää, että huolimatta peluutuksen eroavaisuuksista kummallakaan ei ole etua toisen väsymisestä. On kyse enää yksilötasolla sitkeydestä ja taistelusta.
On erittäin mielenkiintoista nähdä, miten Ässien paineistamiseen perustuvaa pelitapaa pystyy noudattamaan yhden huilipäivän jälkeen. On myös erittäin mielenkiintoista nähdä, millä eväillä Rautakorpi luotsaa Tapparan kolmannen kerran Poriin. Vaikka kirjoitin aiemmin, että menneet pelit ovat historiaa, Tappara on kuitenkin se, jolla on tarve keksiä jotain uutta keskiviikon peliin. Kaiken mennessä kuin ennen Pori sekoaa siinä yhdeksän pintaan illalla.
Joukkueiden avainpelaajat ovat jo kaikille tutut, onhan seuraava kohtaaminen jo kuudes keskinäinen. Sanotaan nyt sen verran, että Tapparasta tasoaan nostivat Jarno Koskiranta, Jan-Mikael Järvinen sekä Tuukka Mäntylä, joka vaikutti hetkittäin kentän parhaalta pelaajalta lopun jäähyään lukuunottamatta. Ässien kannalta vastustajan tulosyksikön herääminen ei tietenkään ole hyvä juttu, mutta luottamus Ässien omaan peliin on aika vahvaa tällä hetkellä.
Edelleen korostan sitä, että maalivahtipuolella Raannalle jokainen sekunti Isomäessä on juhlaa, kun taas Metsolaan aidosti vaikuttaa yleisön painostus. Tiedän kokemuksesta, että jokaisella maalivahdilla on omat juttunsa, ja yksinkertaisesti voi olla, että niitä tuo mylviminen haittaa. Ei niinkään haittaa välttämättä se, että mylvivät juuri hänelle. Mene ja tiedä...
Game 7 olisi niin infernaalinen koitos, että hartaasti toivon tämän sarjan loppuvan jo huomenna. Olisi surullista menehtyä pelkkään stressiin minun iässäni.
EDIT
Peli on avattu lyhyehköllä viestillä, siitä vain analysoimaan, oi palstan johtavat!!
Viimeksi muokattu: