Kympin lippu sai minut (tässä ottelussa neutraalina) espoolaisena hallille, vaikka toisena joukkueena ei ollutkaan tällä kertaa Lukko. Toisena tekijänä oli italialainen kaverini, joka oli elämänsä ensimmäisessä lätkämatsissa ja Blues sattui olemaan ainoa pk-seudun liigajoukkueista, joka tällä viikolla kotonaan pelaa. Siksi valinta osui tähän peliin. Jouduin selittämään hänelle aika paljon kaukalon tapahtumia, joten pahoittelut tästä ympäristössä istuneille, jos häiritsi. :) Oli aika erikoista istua tuossa hallissa kannustaen kotijoukkuetta. (Jompi kumpi piti valita). Ensimmäinen kerta eläissäni, mutta sarjatilanne ja muut seikat huomioonottaen se on ehkä ihan hyväksyttyä.
Olen aika monta liigapeliä nähnyt viimeisten 24 vuoden aikana (ikää mittarissa kohta 37 ja eka liigamatsi paikan päällä muistaakseni kaudella 91-92). En muista, että näkemissäni peleissä koskaan ottelun voittoa olisi ottanut niin surkeasti pelannut joukkue, mitä Pelicans kokonaisuudessaan oli. Ihan oikeasti harmittaa, ettei Blues saanut naulattua ottelua 2-0-tilanteessa kolmannella maalillaan ensimmäisen nyrkkihhipan jälkeen.
Oikein sopiva peli Iikka Kangasniemelle avata liigaura. Ja millä tavalla hän sen teki. Vastuuta riitti läpi pelin ja ensimmäinen liigamaalikin nähtiin. Sympatiat ovat miehen puolella ja alkukauden onnistumiset Mestiksessä ovat ilmeisesti tehneet miehelle vain hyvää. Tästä on hyvä jatkaa.
Miinusta Bluesille siitä, ettei otteluissa ole enää nykypäivänä nähtävästi jaossa käsiohjelmia ollenkaan. Olisi ollut ummikon vähän helpompi seurata pelaajia sellaisen avulla. Puhun siis vierustoveristani. Itsellänikään toki juuri näiden joukkueiden pelinumerot eivät olleet selkärangassa.