Ekassa erässä kone vaappui molemmille puolille, mutta kotijoukkueen tekemä avausmaali osui tokane erän alkuun hyvään saumaan. Ässiltä outoja, hitaita, pehmeitä kiekollisiä ratkaisuja omalla alueella paineen alla. Joko KalPan prässiä aliarvioitiin tai sitten pyrittiin rauhottamaan omaa peliä, mutta jokunen erikoinen kiekonmenetys tuli koko Ässäviiisikon hengaillessa seisovin jaloin eikä se vastustaja vaan kattonutkaan vierestä vaan tuli päälle. Pelin toisella puoliskolla Ässien ote tiivistyi kun sen sijaan KalPa ylipelasi Ässille vastahyökkäyksiä ja Pata rankaisi.
Kohtalaisesta alusta huolimatta Kuprulle vähän hankala ilta: -3, pari ekaa maalia aitiopaikalla ja ensimmäisen suorastaan lahjoitti. Joku mainitsi siitä päätykiekosta jossa olis voinu levyttää Uusitalon: luulenko vai vetikö kuitenkin vähän jarrut päällä tilanteeseen? Toinen Pataikoni, Parru-Sammalkangas anto kyllä vähän keppiä kultakypärällä, mutta hän taitaakin olla enemmän "ei vankeja" tyylinen peluri. Tapsalta jokunen hyvä pommi ja itseasiassa ekassa erässä niitä jaeltiin muutenkin melko ansiokkaasti. Aika siisti peli, sillain viisikollisesti molemmiin suuntiin suht selkeää ja laadukasta, yritystä ja vauhtia, hyviä niittejä. Ei mikään klassikko, mutta kun kaksi hyvin johdettua, organisaatioitua jääkiekkojoukkuetta kohtaa, ovat suht pelipäällä, se on aina hienoa katseltavaa.
Liigapörssini olisi kiittänyt entisestään mikäli entinen Yrmyniska, nykyinen Naantalin Aurinko #78 olis tykittänyt kiekon reppuun. Ei ollut optinen harha jatkuva laukominen vaan kuteja kertyi 9. Joskus toivois vähän nopeampaa laukaussuoritusta mutta heittelihän se rannareitakin välillä. Noin muuten, aivan jäätävän hyvä puolustaja. Caldwell ei ole varsinaisesti hyytynyt, mutta pelaa vähän näkymättömämmässä roolissa tällä hetkellä.
Kuparinen-episodia ei Urhon netissä näkynyt kuin vilahdukselta. Hieno ele. Sitten eteenpäin ja ensi kerralla ei säästellä.