Vajaat puolitoista erää tuota jaksoi sitten katsoa. En ole ikinä matsista lähtenyt ennen päättymistä, nyt tuota paskaa nyt ei ollut kerta kaikkiaan enää mitään intoa katsella. Kiukku kasvoi matsin edetessä niin suuriin sfääreihin, että alta pois.
Johan on munaton jengi. En muista tällaista dadaa taas hetkeen nähneenikään. Tulin vielä hallille myöhässä, joten tuo suuri ja mahtava Pulkki-Nickerson-episodikin jäi sitten näkemättä. Nyyh.
Tuska on kova. Hieman sympatiaa riittää niille parille jannulle, Jesse edelleen etunenässä kuten koko kaudella, kun tuollaisen ämmälauman keskellä yrittää yksinään tsempata ja nostaa joukkuetta ylöspäin.
Varsinaista jääkiekkoilun riemukulkua tuo eilinen. En muista nähneeni yhtään hyvin rakennettua hyökkäystä. Se Foppankin toinen paikka tuli aika tepsulimaisesti sinne laitaan, joten eipä tuossakaan ihan mr. Aivoa tarvittu.
Illan positiivista antia oli se, että sai rauhassa ajella hallilta pois, ei juuri jonoissa tarvinnut elämäänsä tuhlata.
Ehdottomasti mainitsemisen arvoinen asia: Kalpa on pelaa hienoa kiekkoa. Sen verran, mitä vitutukseltani jaksoin seurata, niin tuossa jengissä - pelitavassa enemmän kuin yksilöissä - on paljon hienoja elementtejä. Kummasti tuonkin kokoiselta joukkueelta löytyy fyysisyyttä, kun Joku-Vitun-Tahvanainen niittaa meidän iki-ihanan Mörkö-Marko Toivosen seinälle.
Oksettavasti tuo viimeinen lause toi taas mieleen susipaskan joukkueemme pelaajakaartin. Pois se minusta, pliis.
Kalpalle tsemppiä loppukauteen, toivon tosissaan, että otteet jatkuvat samanlaisina jatkossakin, ja nousette vielä ainakin kerhon ohi.
Ja mitä siitä, vaikka häntäpäässä majaillaankin. Onhan se nyt hienoa, että voi fani luottaa näkevänsä joukkueen, joka taistelee joka solullaan. Kuopiossa taistelun lisäksi näyttäisi löytyvän myös jonkinlaista ideaa peliin nimeltä jääkiekko.