Pitää paikkansa. Tosta on muutenkin juttua ollut vuosien aikana että toisella erätauolla kopissa ihan levoton meininki ja siellä oli jo vähän sellaista porukkaa ketä ei olisi pitänyt olla. Ruutu tosiaan sitten avasi tuota vielä enemmän ja kertoo että omassa päässään suli jo ihan täysin sen erätauon aikana.
Ei vittu. Kyllähän siinä kolmannessa erässä näki että Suomi suli henkisesti, kun se vain peruutteli ja toivoi 2-0 johdon riittävän. Tätä myös Jan Zelezny ihmetteli silloin jossain haastattelussa. Se kertoo jo paljon, jos vastustajankin kannattajat näkevät että toinen kipsaa.
Mutta en olisi ikinä uskonut että siellä on pukukopissa noin alleviivatusti menty asioiden edelle, että itse valmentaja on sanonut ”torilla tavataan”. Tuohan on ihan Kummeli-tason kommentti valmentajalta, kun FINAALISTA 20min PELAAMATTA. Homma on siis kustu itse aivan täysin. Siinä näkee ettei Suomi todellakaan ollut silloin valmis voittajaksi. Mikään vähänkään voittamisen kulttuuria omaava joukkue ei ikinä toimisi noin. Olen takautuvasti järkyttynyt tuollaisesta housuun paskomisesta. Aravirta kyllä osoitti myöhemminkin henkistä heikkoutta 2003 Ruotsi-tappiossa, kun menetettiin 5-1 johto. Sehän oli aivan halvaantuneena siellä aitiossa, kun homma alkoi mennä munilleen. Ei osannut reagoida tilanteeseen mitenkään, ei edes tajunnut ottaa kuumeista Hurmetta pois luukulta. Väitän että vuosien 2001 ja 2003 katastrofeja ei olisi ikinä tapahtunut Summasen tai Jalosen johdolla. No, kai tuo oli vaan oppimisen tie joka Suomen piti käydä läpi.
Mutta, edelleen vierastan suomalaisessa urheilukulttuurissa asioiden edelle menoa. Nytkin näkee täällä jatkoajalla ja muuallakin, kuinka oikein kuolataan sen kullan perään, ollaan jo toritossut jalassa kun on vielä kolme matsia jäljellä. Pitäisi elää enemmän hetkessä, olla oikeanlaista malttia. Sillä ei ole mitään tekemistä pessimismin kanssa, päinvastoin, itsevarman joukkueen/yhteisön ei tarvitse etukäteen täristen miettiä, että kai me myt voitetaan, kai me nyt päästään torille?? Ei, pitää vaan keskittyen tehdä sitä omaa juttua ja elää hetkessä, ei katsoa liiemmin eteen- eikä taaksepäin. Silloin tuloskin on todennäköisesti hyvä, varmuutta ei toki ole koskaan, mutta se pitää hyväksyä.
yle.fi