Tuloksesta viis. Huolestuttavaa on se, että Jukurit hävisi väärin. Aivan järkyttävää peliä. Ei noin voi pelata.
Katseet kääntyy pakostakin myös valmennusjohtoon. Julkisuudessa kerrottiin, että peliin oltiin valmistauduttu torstain tappiosta lähtien. Ei siltä näyttänyt. Sitä paitsi siihen mitään oltu valmistauduttu, joukkueella oli perjantaina pikkujoulut.
Entä sitten pelisuunnitelma? Kuulemma oli ollut paljon aikaa katsoa myös SaiPan pelaamista ja jopa vetää harjoitteita tämän päivän taktiikkaa silmällä pitäen. Siis oliko tuo vitsi? Taktisesti pelattiin väärin suurin osa tilanteista, viivelähtöjä ja alivoiman ohjauspeliä myöten. Kun Jukurit ensimmäisessä erässä syötti kiekkoa vastustajalle D-junnujen tapaan (joko päätyyn viskaamalla tai suoraan lapaan; lähes sama asia!), alkoivat unisimmatkin pohtia penkeissään pelin jatkumon syvintä luonnetta. Sama vanha löpinä: kun ei pidetä kiekkoa, ei pystytä hyökkäämään organisoidusti. Kun näin käy, ei ole mahdollisuuksia kulmapeliin. Kun näin käy, ei ole mahdollisuutta a) kulmapelin maalipaikkoihin/jäähyihin, b) vaihtorytmin kääntämiseen, c) puolustusvalmiuden ylläpitämiseen. Kun näin käy - olettaen että vastustaja ymmärtää käyttää tämän totaalisen järjettömyyden hyväkseen kuten SaiPa tänään - alkaa pelin hallinta kääntyä vastustajalle. SaiPa pelasi aivan hyvin, puolustaen Jukurien alivoimaiset yritykset/huonot viivelähdöt pois.
Toisessa erässä Risto-setä heräsi ja Jukurit vaihtoi jäätävän koulupoikapelin tarkkaan kiekkokontrolliin, lakaten viskelemästä kiekkoa minne sattuu. Tämän sekä parantuneen kamppailupelaamisen ansiosta pelin virtaus kääntyikin täysin, mutta SaiPa puolusti edelleen hyvin eikä maalipaikkoja siunaantunut.
Kolmannessa taas klassinen taistelu, jossa peli olisi voinut kääntyä lopullisesti Jukureille. Ehkä kuitenkin nuo Budishin ja Dufvan jäähyt lopun kaiken kuvastivat koko iltaa. Henkinen tila huono, pelaamisen valmius huono. Väärin hävitty.