Hommeli on sinetöity tämän kauden osalta. Tässä omaa pohdintaani.
1. Kausi oli ennakko-odotuksiin nähden Suomen Liigan osalta selvä pettymys (rosteri ja viime kauden esitykset indikoivat sijoja 4.-8.)
2. Hovinen olisi pitänyt korvata jo lokakuussa. Päivittämällä Godla ja Mäkinen edes hieman pätevämpiin pelipaikkansa taitajiin, olisi Liiga-kausi voitu vielä vuoden vaihteen jälkeen pelastaa "surkeasta" "siedettäväksi".
3. Spengler Cup -voitto oli huikea suoritus, joka muistetaan vielä 20v päästäkin. Sen jälkeen tapahtui jotain. Mitä ihmettä siellä tapahtui?
Peli kulki kuin unelma, kanukki-kommentaattorit hokivat joka väliin "KalPa well coached team", maalivahtipeli toimi, viisikkona puolustettiin ja hyökättiin. Tulos oli loistava.
Tammikuussa olisi kaiken järjen mukaan pitänyt alkaa riemumarssi mitaleille. Samanlainen 15 pelin voittoputki kuin viime kaudella. Oikeastaan mikään asia ei viitannut siihen, että näin ei tulisi käymään. Ukot alkoivat tervehtyä, otteluohjelmassa päästiin tykittämään kahta (2) kriisijoukkuetta (JYPiä ja Jukuja) vastaan "päivin ja öin". Mutta Sami Kapanen romahti.
Miten ihmeessä joukkue, joka osasi vielä vuodenvaihteessa pelata uskomattoman hyvää lätkää, voi lyyhistyä henkisesti noin? ..sillä eikös se nimenomaan henkisen puolen hommia ole? Edes Kantolan putoamisella tai rasituspelien suurella määrällä ei noin kova romahdus voi selittyä. Voi olla, että rauhallinen ja pätevä ykkösmokke rauhoitti koko joukkueen pelin Sveitsissä. Silti tämä X-Files -tapahtuma jää jäytämään ainakin allekirjoittaneen mieltä vielä useiksi vuosiksi. Olen pyörinyt lakanoissa, laajentanut tajuntaani, käynyt oraakkelilla, suorittanut Voodoo -rituaaleja ja tuulettanut läpivedolla, mutta en kerta kaikkiaan keksi vastausta kysymykseen, jota vielä tulevatkin sukupolvet tulevat aikanaan tivaamaan:
Mitä Sami Kapaselle tapahtui tammikuussa?
1. Kausi oli ennakko-odotuksiin nähden Suomen Liigan osalta selvä pettymys (rosteri ja viime kauden esitykset indikoivat sijoja 4.-8.)
2. Hovinen olisi pitänyt korvata jo lokakuussa. Päivittämällä Godla ja Mäkinen edes hieman pätevämpiin pelipaikkansa taitajiin, olisi Liiga-kausi voitu vielä vuoden vaihteen jälkeen pelastaa "surkeasta" "siedettäväksi".
3. Spengler Cup -voitto oli huikea suoritus, joka muistetaan vielä 20v päästäkin. Sen jälkeen tapahtui jotain. Mitä ihmettä siellä tapahtui?
Peli kulki kuin unelma, kanukki-kommentaattorit hokivat joka väliin "KalPa well coached team", maalivahtipeli toimi, viisikkona puolustettiin ja hyökättiin. Tulos oli loistava.
Tammikuussa olisi kaiken järjen mukaan pitänyt alkaa riemumarssi mitaleille. Samanlainen 15 pelin voittoputki kuin viime kaudella. Oikeastaan mikään asia ei viitannut siihen, että näin ei tulisi käymään. Ukot alkoivat tervehtyä, otteluohjelmassa päästiin tykittämään kahta (2) kriisijoukkuetta (JYPiä ja Jukuja) vastaan "päivin ja öin". Mutta Sami Kapanen romahti.
Miten ihmeessä joukkue, joka osasi vielä vuodenvaihteessa pelata uskomattoman hyvää lätkää, voi lyyhistyä henkisesti noin? ..sillä eikös se nimenomaan henkisen puolen hommia ole? Edes Kantolan putoamisella tai rasituspelien suurella määrällä ei noin kova romahdus voi selittyä. Voi olla, että rauhallinen ja pätevä ykkösmokke rauhoitti koko joukkueen pelin Sveitsissä. Silti tämä X-Files -tapahtuma jää jäytämään ainakin allekirjoittaneen mieltä vielä useiksi vuosiksi. Olen pyörinyt lakanoissa, laajentanut tajuntaani, käynyt oraakkelilla, suorittanut Voodoo -rituaaleja ja tuulettanut läpivedolla, mutta en kerta kaikkiaan keksi vastausta kysymykseen, jota vielä tulevatkin sukupolvet tulevat aikanaan tivaamaan:
Mitä Sami Kapaselle tapahtui tammikuussa?
Viimeksi muokattu: