Kausi 2012–2013 – mitä jäi käteen?

  • 14 265
  • 40

Elazi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Red Wings
Runkosarja oli mahtava! Oli Karlssonia, Filppulan veljeksiä ja homma toimi hyvin. Paljon oli loukkaantumisia mutta siitä huolimatta taisteltiin hyvin. Pleijareissa maalivahtipeli suli ja sairaslistalla olleet Eaves, Winchester ja Moses jättivät niin ison aukon maalintekoon, että Kilpeläisen virheitä ei saatu paikattua. 8-1 voitto IFK:sta runkosarjavoiton ohella hienoimmat hetket.


Itku tässä meinaa silti vieläkin tulla, kun miettii päättynyttä kautta. Joku sanoo, että uusi kausi ja uudet kujeet, niin on pitänyt olla viimeset 10 vuotta mutta silti joka vuosi saanut pettyä pahasti! Monta vuotta oon sanonut, että kesä on Jokerifanin parasta aikaa, silloin kaikki näyttää hyvältä! Kuitenkin kausi alkaa ja Jokerit pettää. Nyt kaikki näytti hyvältä jopa runkosarjan ajan, mutta päälimmäisenä on silti fiilis, että silloin kun eniten luottaa Jokereihin, saa pahiten pettyä. Ei siitä näytä pääsevän eroon.
 

Jämerä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi, Oranje
Suurin. Pettymys. Ikinä.

Se tästä kaudesta jäi käteen.

En vieläkään käsitä, miten tuolla jengillä voitiin tippua Lukolle. Kaikki kunnia raumalaisille, mutta kyllä Jokerit teki tämän ihan itse. En ainakaan itse missään vaiheessa havainnut Lukossa samoja piirteitä kun esimerkiksi viimevuoden Bluesissa tai muissa kevään komeetoissa. Hyvä maalivahti ja yksi huikeassa vireessa oleva hyökkääjä, siinäpä se. Mutta kuten todettu, ei mitään pois Lukolta. Parempi joukkue menee aina jatkoon paras seitsemästä sarjassa, aina.

Suurin paskasanko voidaan tietenkin kaataa Kilpeläisen niskaan, mutta eipä tuosta porukasta voi puhtaita papereita antaa oikein kellekään. Tähän kun lisätään vielä jäätävän paska tuuri loukkaantumisten kanssa, mm pyssyjesse ja Filppulan huhutut polvivaivat (mitä vittua se teki siellä eurohöntsissä?) niin yksi kautta aikojen suurimmista pleijariflopeista on valmis. Pelejä hallitaan enemmän tai vähemmän ja luodaan huomattava määrä paikkoja, mutta tulostaululla se ei näy. Samalla käsiksellä tässä on menty viimeiset kaksi vuotta.

Loppupeleissä vastuun kantaa kumminkin Lämsä&Co. Ketterer nyt kannattaisi ainakin vaihtaa johonkin osaavaan maalivahtivalmentajaan. Lämsää en lähtisi vaihtamaan ihan jo sen takia että ei markkinoilta löydy ketään korvaajaa tilalle. Toisaalta yksi paskan hailee, musta tuntuu että vaikka tota jengiä valmentaisi Scotty Bowman niin ei sitä menestystä silti tulisi. Tuon joukkueen on oikeasti pakko olla kirottu, niin käsittämättömästi se tuntuu aina sulavan lumien myötä. Tänäkin vuonna tuli loppuun asti uskottua että kyllä se porukka vielä herää taistelemaan, mutta kun ei niin ei.

Kauan on Jokereita tullut enemmän tai vähemmän aktiivisesti seurattua mutta nyt tuntuu ettei enää jaksa. Rakkaus ei lopu koskaan mutta intohimo ja kiinnostus, ne voivat sammua. En vaan jaksa joka kausi niitä kovia odotuksia ja sitä järkyttävää pettymystä, joka seuraa viimeistään lumien alkaessa sulaa. Vittuako tässä itseään kiduttaa ja tuhlaa rahaa sekä aikaa kun ei siitä loppupeleissä jää käteen muuta kuin armoton vitutus.

Haukkukaa vain huonoksi faniksi, mutta meikäläisen osalta se taisi olla tässä. Ainakaan ennen seuraavan kauden alkua en sm-liigaosiossa vieraile, jos enää silloinkaan. Parempi suunnata tämäkin Jokereihin käytetty energia johonkin hyödyllisempään tekemiseen.

Kiitos ja näkemiin.
 

bozik

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kolme asiaa jäi päällimmäiseksi mieleen.

- Erik Karlsson, oli käsittämättömän hienoa seurata äijän pelaamista. Takasi viihteen yksin, aina ja joka ikisessä pelissä.
- Jokerien pelitapa. Minä tykkäsin tavasta jolla Jokerit pelasi. Näki selvästi, että kentällä tiedettiin mitä tehdä.
- Eeron epäonnistuminen ja play off sarjan tuska kun hallitaan kiekkoa, yksi hyökkäys vastustajalle ja ranteella viivan jälkeen sisään.
 
Suosikkijoukkue
Hifk
Paras opetus Jokeriorganisaatiolle oli varmaan se , ettei käskyttämällä voiteta mestaruuksia, valmentajilla pitää olla oma pelitaktinen näkemys , nythän tuo oli enimmäkseen lainattu Erkalta ja Kekäläiseltä.
On vaikea reagoida sellaiseen mikä ei ole selkäytimessä ja pelaajat alkavat näin ollen itse valmentaa itseään.
 

Giroux

Jäsen
Suosikkijoukkue
Helsingin Jokerit, Philadelphia Flyers
Paras opetus Jokeriorganisaatiolle oli varmaan se , ettei käskyttämällä voiteta mestaruuksia, valmentajilla pitää olla oma pelitaktinen näkemys , nythän tuo oli enimmäkseen lainattu Erkalta ja Kekäläiseltä.

Hehheh, juu-u. Mielestäni taas Jokerit pelasi tällä kaudella aika ajoin parasta lätkää moneen vuoteen ja siitä kiitos menee luonnollisesti Lämsälle ja Valtoselle. Playoffeissa sulaminen menee valmennuksen kokemattomuuden piikkiin.

Mielestäni on myös jännää, kuinka jatkuvasti naapurin hiekkalaatikolta joku löytää tiensä tänne mainitsemaan sanan "käskytys".
 

seeseeäm

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Tietenkin kaudesta jäi melko paska maku suuhun, mutta mahtuihan sinne hyviäkin juttuja mm. muuan Karlsson ja matsit naapuria vastaan.
Eniten tässä ketuttaa tietenkin tuo lukko-sarja. Jokerit hallitsi joka peliä aivan mennen tullen, mutta lukko iski maalit kuin tyhjästä. Tehottomuutta meillä oli ja sitä en kiellä, mutta kyllä tämä nyt valitettavasti veskan piikkiin meni tällä kertaa. Kyllä tässä jonkin aikaa nyt toipumiseen menee, sellaista ilon ja vitutuksen vuoristorataa taas elettiin.
Mutta ensi kaudella taas mennään, eiköhän sitä menestystä taas jossain vaiheessa ala Ilmalankin hallille tulemaan!
 

Gags

Jäsen
Suosikkijoukkue
Charlestown Chiefs
Mielenkiintoinen ja tapahtumarikas kausi. Nähtiin huikeita otteita, hyvää peliä, SM-liigan kautta aikain paras pakki, loistavaa valmennusta märkäkorvakaksikolta, ylilyöntejä, kaikkea. Koettiin myös yksi kaikkien aikojen pettymyksistä. Niin kauan kun on syytä uskoa että valmennusjohto ja pelaajat ottavat tästä kaudesta opikseen, ei voi muuta kuin suunnata katseensa eteenpäin.
 

Jokeriarska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kausihan ei täysin paska voi olla jos runkosarjankin on pystynyt voittamaan, mutta järkyttävä pettymys lienee osuva ilmaisu ja lopun mahalasku pyyhkii kaikki hyvät mielestä, joita kuitenkin oli kosolti. Runkosarjan voittaminen ei ole kiellettyä jos on hyvässä iskussa oikeissa peleissä, mutta tämä joukkue ja varsinkaan sen maalivahti ei sitä ollut. Joukkueen suoritustasoon, menestysnälkään ja odotuksiin nähden rinnastettavissa itselläni 01 floppaamiseen näätiä vastaan. Eniten tässä korpeaa se, että joutuu odottamaan kuukausia ennen kuin pääsee edes pelaamaan 60 neppailua pois ennen seuraavia kunnon pelejä. Ei voi mitään. Via Dolorosa, haaveet kaatuu ja kaikki maailman jargonit. Joskus tulee mieleen, että tässä seurassa on oltava joku kirous. Lopputulos, jota on vaikea antaa anteeksi.
 
Viimeksi muokattu:

naapuri

Jäsen
Pari päivää kun sulatteli kaikkien aikojen sulamista niin kyllä kaiken pettymyksen alta paljastuu myös hyviä asioita.

-Junnujen hyvät otteet alkukaudesta. Salminen ja Lamberg taklasivat itsensä aika monen sydämeen. Lindellin pelit jäivät vielä vähän piippuun mutta Lindbohmin otteet olivat miehekkäitä, vaikka luonnollisesti muutama virhe mukaan sattuikin.

-Steve Moses. 22 maalia on todella hyvä suoritus. Vaikka tahti hiipui pahasti kevättä kohden, eikä verkko heilunut vieraissa useinkaan, 22 maalia on tulokaspelaajalle hieno asia.

-Ilari Filppula. Hyvät pisteet. Laitan Filppulan hyytymisen suurimmaksi osaksi polvivamman piikkiin. Ilmeisesti tähyilee KHL:n suuntaan, sillä se oli suureksi osaksi syynä miksi jatkoi pelaamista rikkinäisellä polvella. Lähde luotettava. Kukaan ei muista syksyn hyviä pelejä jos olet koko kevään loukkaantuneena.

-Erik Karlsson. Kyllä kaikki tietävät miksi.

-Pelitapa. Lämsä on takuulla ammentanut niin Erkalta kuin muiltakin, mutta silti peli näytti ajoittain juuri Lämsän kiekolta. Ja ainakin minun mielestäni sitä oli mukava katsoa. Taitavat pelaajat saivat olla taitavia ja fyysisiä pelaajia käytettiin siihen mihin he parhaiten pystyvät. Monessa joukkueessa on mielellään taklaavia pelaajia kuten meilläkin, mutta Lämsän pelitavalla Lambergit ja muut myös ehtivät sinne taklaukseen. Ratkaisumatseissa tapahtui varmasti virheitä myös valmennuksen suhteen, mutta silti suurimman osan kautta Jokerit pelasi hyvää peliä.

Mutta kyllähän mukana oli myös huonoa.

-Kilpeläisen käsittämätön romahdus. Jos kyseessä olisi ollut joku räkänokkakassari, tämän olisi vielä jotenkin ymmärtänyt. Mutta miten helvetissä viime kauden play offeissa hyvin pelannut ja liigakarsinnoissa erinomaisesti pelannut maalivahti voi romahtaa noin? Suurin syy putoamiseen. Pelasin itse 10 vuotta maalivahtina ja tiedän että joskus tulee aikoja kun tietää jo valmiiksi että tänään voi tulla ikävä ilta. Olisi kenties kohtuullista silloin antaa pelivuoro toiselle veskarille jotta ei kuse koko joukkueen muroihin. Mikäli Kilpi ei tunnistanut mitään vihjeitä tai oireita siitä että nyt ei taida tarttua, olisi ainakin valmennuksen pitänyt tajuta. Jo ennen ottelua.

-Lämsän pelitapa. Kun kaikki sujui hienosti oli elämä helppoa. Mutta kun eteen astui vastus joka osasi pelata Jokereiden vahvuudet pois, ei Lämsän satukirjasta enää löytynytkään variaatioita. Kyllähän me hallitsimme peliä Lukkoa vastaan 98% ajasta mutta se oli varmasti osa Lukon taktiikkaa. En nyt sano ett olisi pitänyt antaa kiekko Lukolle takaisin jotta olisi voitu varioida peliä, mutta joku kikka olisi ollut hyvä olla sellaisia pelejä varten joissa toinen jengi vain puolustaa ja raastaa. Mutta toisaalta, onko sellaista taikatemppua edes olemassa?

-Paska tuuri. Jos olisin pelaaja itse, sanoisin että loukkaantumisilla ei ole väliä, ne pelaavat jotka ovat terveinä. Ihan täyttä skeidaa näin fanina. Winchester, Eaves ja Moses olisivat täydessä kunnossaan olleet valtava vahvistus. Eaves on ihan huikean hyvä, mutta eniten kaipasin Winchesterin vääntöä ja röyhkeyttä.

Voisihan tähän raapustaa vaikka mitä, mutta näitä juttuja tuli mieleen ensimmäisenä kun kautta katsoo taaksepäin. Pian on taas se jokerifanin paras aika vuodesta, eli kesä. Toivottavasti kesän aikana joukkue vahvistuu sopivasti, jotta syksyllä voidaan olla enemmän kuin varmoja siitä mistä lähes aina syksyisin olemme varmoja. Eli menestyksestä juuri sillä kaudella.
 

Tomppa#74

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Detroit Red Wings
Kolme asiaa jäi päällimmäiseksi mieleen.

- Erik Karlsson, oli käsittämättömän hienoa seurata äijän pelaamista. Takasi viihteen yksin, aina ja joka ikisessä pelissä.
- Jokerien pelitapa. Minä tykkäsin tavasta jolla Jokerit pelasi. Näki selvästi, että kentällä tiedettiin mitä tehdä.
- Eeron epäonnistuminen ja play off sarjan tuska kun hallitaan kiekkoa, yksi hyökkäys vastustajalle ja ranteella viivan jälkeen sisään.

Veli bozik summasi tismalleen omatkin ajatukseni. Erik on käsittämätön pelaaja, jonka saaminen stadiin oli huikea bonari kiekkofaneille.

Pelitavasta pidin myös minä ja sillä toivottavasti jatketaan. Kerrankin kauden alusta saakka näytti siltä, että jokaisella on haju siitä mitä tehdään ja koska kaverit ovat missäkin. Lisäksi kiekot pysyvät lavassa ihan toiseen malliin, kun em. asiat toimivat. Ja kun pelitapa on hallussa, niin ketjumuutoksetkaan eivät sotke peliä kuten aiemmin, vaan enemmänkin korostavat vain joitain asioita.

Ja Eero. Voi Eero. Vieläkin täysin ihmeissään olen tästä. Miten näin pääsi tapahtumaan? Miksi? Joukkueessa jossa on niin kauan korostettu maalivahdin roolin tärkeyttä. Ja kerrankin kun perusasiat ovat oikeasti huikeassa kunnossa, kaatuu koko paketti täysin odottamattomalla tavalla. Huokaus.

Näihin voisi lisätä vielä monet nuorempien hyvät otteet, Pulun hienon nousun syksyn vaikeuksien jälkeen, monet edellisiä kausia kertaluokkaa viihdyttävämmät runkosarjan "tylsät pelit" jne. Monella tapaa näin tällä kaudella enemmän Jokereita kuin vuosikausiin. Siitä iso kiitos Lämsälle, jonka toivon näkevän ison kuvan ja kehittävän pelitapaansa entisestään jo nyt hyvän rungon ympärille. Mulla on tapahtuneesta huolimatta täysi luotto Lämsään Jokerilaivan kapteenina.
 

veivari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Boston,Jokerit
Kyllä nyt kun seuraa näiden top 4 pelejä, niin meiltä puuttui tarvittava kovuus että oltais saavutettu jotain. Kovuutta tarvitaan Jaskan lisäksi lisää. Toivottavasti saadaan Tyrsky ja Karalahti koventamaan joukkuetta.
 

Stube

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kyllä nyt kun seuraa näiden top 4 pelejä, niin meiltä puuttui tarvittava kovuus että oltais saavutettu jotain. Kovuutta tarvitaan Jaskan lisäksi lisää. Toivottavasti saadaan Tyrsky ja Karalahti koventamaan joukkuetta.
Minä puolestani näen asian aika eri tavalla. Lisää äijiä neloskenttään ja kolmospariin? Pikemminkin ratkaisurooleissa olevien pelaajien pitäisi saada vähän lihasta ja alkaa pelata ennakkoluulottomammin. Kyllä tuolta kovuutta löytyy jo nyt runsaasti kuten Ruutu, SBA, Mäki, Ozzy, Niemi, Rita, ylemmistä ketjuista ei kuitenkaan melkein yhtään. Onneksi Lahti lienee tulossa.

Kaudesta jäi tosiaan käteen se että vaikka joukkueena voitetaan ja hävitään, niin jos tärkeimmät pelaajat ovat huonoja tärkeissä paikoissa niin sulaminen on väistämätöntä. Paras maalintekijä ei vaan voi olla pienellä peliajalla vetävä Semir Ben-Amor.
 

profiler

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Kaudesta jä käteen ymmärrys siitä kuinka paljon yksittäinen pelaaja voi joukkuepelissä vaikuttaa.

Kilpeläinen ja Azevedo olivat ilmeisiä esimerkkejä kauden lopulta.

Koko kauden esimerkkiä voi kaivaa katselemalla Jokereiden tilastoja ilman ja kera Karlssonin.

Jokerit ilman Karlssonia
Ottelut: 30
Pisteet: 49 (1.63 / ott.)
Tehdyt maalit: 68 (2.27 / ott.)
Päästetyt maalit: 65 (2.17 / ott.)
Oma YV (maalit / kerrat): 16 / 118 (13.6%)
Vastustajan YV (maalit / kerrat): 23 / 129 (17.8%)

Jokerit kera Karlssonin
Ottelut: 30
Pisteet: 62 (2.07 / ott.)
Tehdyt maalit: 100 (3.33 / ott.)
Päästetyt maalit: 71 (2.37 / ott.)
Oma YV (maalit / kerrat): 33 / 143 (23.1%)
Vastustajan YV (maalit / kerrat): 20 / 122 (16.4%)

Otokset on melko hyvät, saman kokoiset ja jakaantuvat suhteellisen tasaisesti kauden alkuun ja loppuun. Mitä tästä sitten voisi päätellä?

Ensimmäisenä tulisi mieleen, että yhden huippuyksilön merkitys joukkuelajissa voi olla melkoinen. Toinen mieleen tuleva asia on, että mikään pelitapa ei voi olla itseisarvo vaan sen toimivuus on vahvasti sidoksissa käytössä olevaan pelaajamateriaaliin.

Kolmas, tulevaan kauteen heijasteleva ajatus on se, että joukkuetta ensi kaudelle rakennettaessa fokus kannattaisi pitää huipputaidossa ja mielellään kykenevässä puolustajassa - Karlssonin tasoa nyt ei luonnollisesti voi odottaa, mutta Nordlundin taso ei selkeästikään riitä, kuten tuo liigan huonoimpiin kuuluva YV-% ilman Karlssonia indikoi.

Mielenkiintoisena listana vielä Jokereiden TOP-10 pistepörssi otteluista ilman Karlssonia, järjestettynä P/O mukaan, suluissa vielä P/O Karlssonin aikana:
1. Ruutu 18; 5+8=13; 0.72 (0.59)
2. Filppula 22; 9+6=15; 0.68 (1.34)
3. Pulkkinen 27; 7+11=18; 0.67 (0.55)
4. Teräväinen 22; 6+6=12; 0.55 (1.00)
5. Tyrväinen 22; 3+8=11; 0.50 (0.27)
6. Dehner 20; 3+6=9; 0.45 (0.19)
7. Moses 23 4+6=10; 0.43 (0.93)
8. Hardt 25 5+3=8; 0.38 (0.25)
9. Eronen 25 3+6=9; 0.36 (0.61)
10. Väänänen/Nordlund 25; 2+7=9; 0.36 (0.17 / 0.56)

Mielenkiintoisia havaintoja on ainakin Filppulan, Moseksen ja Teräväisen pistekeskiarvot, jotka jotakuinkin puolittuivat Karlssonin ajasta. Erityisesti Moseksen neljä maalia 23 ottelussa on surkea suoritus, joka heijastelee myös Filppulan syöttöihin - maalimäärä Ilarilla oli lähes sama Karlssonin kanssa (10) kuin ilman (9).

Samaten silmään pistää Hahlin ja Ritan puuttuminen kymmenen parhaan pistemiehen listalta (Hahl 21 3+4=7 ja Rita 27 6+2=8) sekä Väänäsen oleminen tasoissa Erosen ja Nordlundin kanssa.

Ehkä tuosta kaikesta ylläolevasta voisi päätellä, että jonkinlainen virhe tehtiin kun ykkös-YV:n pelitapa rakennettiin ja hiottiin toimivaksi yhden huippupuolustajan ympärille. Kun Erik poistui vahvuudesta ei samanlainen kiekon pyörittäminen enää onnistunut ja YV alkoi puuroutua suorituspaineiden alle. Hieman yksinkertaisemmalla kuviolla pelannut kakkos-YV taisi olla loppukaudesta tehokkaampi.

Valmennukselle sen verran oppia, että omaan kaavaan uskominen on ihan OK, mutta kaavassa pitäisi olla joitakin muuttujia käytössä olevan materiaalin huomioimiseksi.

Ensi kaudesta sitten jossain vaiheessa lisää siihen varatussa ketjussa.
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
Pikkuhiljaa alkaa tämäkin paketti sulamaan. Paljon tuossa olikin sulateltavaa, sen verran vuoristorataa tämä(kin) kausi oli. Jos nyt vähän summataan, niin...

Viime kauden pronssimatsin jälkeen oli hieman vaikeaa. Hyvä runko oli jo kasassa, mutta pari selkeää puutetta (mm. pakisto) paistoivat läpi ja Jaskan lähtö oli haikea. Paljon juttua liikkui muun muassa Lepistöstä, mutta mielestäni ns. kovat pommit jäivät suutareiksi. Tulijat olivat enemmän raatajaosastoa (Rask) tai nousevia nimiä (Moses) kuin mitään huikeita hankintoja.

Pelien alku ei sekään mennyt aivan kuin satukirjassa. Tuloksellisesti ei oltu huonoja, mutta kaukalossa sattui ja tapahtui vähän liikaa. Olin jo aiemmin kritisoinut "liikaa panostusta treenimatseihin" ET:n osalta, mutta en nyt saatana tällaista osannut odottaa. Niemeä ja kumppaneita vietiin saigonille, syyskuun ensimmäisen päivän tapahtumat olivat ruma osa kiekkohistoriaa ja sarja-avaukseen lähdettiin ilman koutseja, ykköspakkia, paria kärkikorin hyökkääjää ja henkistä yliotetta. Turpaan tuli, Peltonen rankaisi ja vitutus oli kovaa.

Avausottelun jälkeen koko alkukausi Virran johdossa tuntui pahalta. Peli oli väkinäistä, paketti ei pysynyt kasassa ja homma oli vaikeaa. Eipä paljon muutama yksilö lämmittänyt siinä tilanteessa, kun takkiin tulee ja penkin takana irvistelee turkulainen. Vähemmästäkin on tapettu tai jotain.

Kun sakot oli valmennuksen osalta maksettu, alkoi kausi käytännössä uudestaan. Peli alkoi toimia, voittoja saatiin, mukaan astui kaksi aivan ylivertaista jamppaa (Karlsson&Filppula) ja oli aivan saatanan helppoa olla iloinen. Aivan kaikki tuntui toimivan täydellisesti ja organisaatiosta oli vaikea löytää mitään heikkouksia. Elämä oli ihanaa aikaa ja linnutkin osasivat pitää turpansa kiinni.

Loukkaantumisia tuli pitkin kautta, mutta suurempaa stressiä noista ei vielä silloin osannut ottaa. Moni kärkiäijistä oli liekeissä, junnut paikkasivat hyvin ja voittoja satoi. Jälkikäteen ajateltuna olisi tosiaan pitänyt uhrata vuohi tai pari, tuskin pleijareissa olisi kaksijalkaisesta Filppulasta, täydessä iskussa olevasta Hardtista tai Eavesista haittaa ollut. Mutta ei, kauden aikana nuo loukkaantumiset tuntuivat melkein lujittavan omaa uskoani: jos joukkue pärjäsi vajaallakin, niin miten se pärjääkään parhaalla miehistöllä?

Runkosarjavoiton jälkeen piti kääntää katse kohti pleijareita. Joukkueen piti olla kunnossa ja ainakin oma asenteeni oli se, että aivan asma kuka tulee vastaan, neljää voittoa meiltä ei otettaisi. Pleijarit sitten alkoi ihan hyvällä kolmenollalla. Elämä hymyili ja kaiken piti olla valmiina.

Sitten taivas repesi. Raumalla tuli niin puhdas perseraiskaus, että verijälkiä jatkui varmasti Äijänsuolta aina Ilmalaan asti. Jokainen kuti tuntui uppoavan meille, mutta vastustajan maali oli kuin noiduttu. Kilpeläinen oli pettänyt ja kärkijätkien kondis ei ollutkaan sitä, mitä olisi vaadittu. Lopulta sitten kaava oli melkoisen selkeä: Jokerit joutui tekemään hirveän määrän töitä maalien eteen, Lukko rankoi liian kovalla prosentilla jopa sinisen jälkeen lähteneillä rannareilla. Kausi päättyikin lyhyeen ja mestaruussaunan olisi voinut vaikka polttaa.

Yksittäisistä pelaajista suurimman vaikutuksen teki Karlsson. Aivan huikea jätkä kaikin puolin. Tuosta jätkästä voisi ladella juttua kirjan verran ja silti oltaisiin vielä hyvissä puolissa. Ironista, että miehen kausi NHL:ssä päättyi hieman samoin kuin Jokerien kausi liigassa: liian aikaisin.

Vielä viime vuoden puolella Moses tuntui olevan aivan saatanan kova haku. Maaleja tuli, sisko oli nätti ja mies itse vaikutti kovinkin sympaattiselta. Sitten jotain tapahtui ja ensimmäinen osa jäi pois. Ja kuin kohtuuden ivaa oli se, että miehen kausi käytännössä päättyi loukkaantumiseen paikallismatsissa, mutta silti Nordlundille arvottiin liigan mahtikäskyllä pelikielto.

Varsinkin alkukaudesta Lamberg taklasi itsensä omaan sydämeeni. Noin hirveällä tahtotilalla varustettu pelaaja ei voi olla huono pelaaja. Mies meni vaikka läpi plekseistä jos oli tarvis ja takoi sivussa pari maalia. Luonnollisesti porokuningaskin loukkaantui ja loistavasti alkanut kausi jäi vielä totutteluksi aikuisten sarjoissa.

Sitten se kipein juttu pelaajien osalta. Ei tarvitse mennä kovinkaan montaa viikkoa taaksepäin kun pidin Eeroa vielä täysin riittävänä kassarina mestaruusjunan ohjaimissa. Sitten jotain tapahtui ja Raumalla kolmeen matsiin mies pelasi vähän alle 100 minuuttia päästäen 9 maalia. Käsittämätön saldo, varsinkin kun kyseessä oli muutakin kuin vain yksi heikko matsi. Niitä heikkoja matseja Raumalla mies pelasi peräti 3 kertaa, tosin kaksi kertaa joutuen penkille. Vielä kun ensimmäisen matsin jälkeen Areenakaan ei ollut maaginen paikka pelata, niin Eero oli yksi suurimmista (vaikkakaan ei ainoa) syistä pitkään kesälomaan.

Ei siinä, käteen jäi kasa hyviä ja huonoja muistoja. Tylsä tämä kausi ei missään nimessä ollut, vaan tapahtumia riitti puolin ja toisin niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Koko kesä tässä kuitenkin menee pettymystä sulatellessa, tällaiset sulamiset kun tuntuvat aivan saatanan pahalta. Selvästi paremmalle on jopa kunnia hävitä kunnon taistelun jälkeen, mutta... Niin, Lukko suorastaan alisti Eeroa ja kumppaneita.
 

Tomppa#74

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, Detroit Red Wings
aivan asma kuka tulee vastaan, neljää voittoa meiltä ei otettaisi. Pleijarit sitten alkoi ihan hyvällä kolmenollalla. Elämä hymyili ja kaiken piti olla valmiina.

Hyvää settiä kaikin puolin. Ihmetyksestä täälläkin edelleen toivutaan. Mutta siinä olit oikeassa, että ihan sama kuka tulee vastaan. Nähdyllä esityksellä olisi tullut kaikilta pataan (no pun intended Ässien finaalipaikasta).

Harvoin voi näin todeta mutta on sellainen fiilis että kokonaisuutena paras jengi jäi rannalle. Paitsi että ei voitu olla paras kun paketti hajosi juuri silloin kun se ei saa hajota.

Kaudesta jäi paljon hyvääkin käteen. Ja lisäksi kolme ottelua käytetty playoff-kausikortti. Tossa se on vieläkin lompakossa. Jokohan sen kohta voi ottaa pois vai onko tässä vielä joku sauma, että aamulla herätessä tämä olikin vain pitkäksi venähtänyt hassu uni?

Tapparan osasin aavistaa finaaliin. Ässä tulikin sitten tilalle vaikka kädessä oli täysi setti jokereita. Taisi olla merkitty pakka.
 

sekolust

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна, Lostedt, Ben-Amor
Nähdyllä esityksellä olisi tullut kaikilta pataan

Näinhän se on. Suurin shokki oli se, että ylipäätään pelattiin tavalla, jolla pataan pystyttiin ottamaan, oli vastassa kuka tahansa. Parempi joukkue meni puokkareista jatkoon, eikä parempi nyt tarkoita automaagisesti muutamaa paremmin vääntänyttä yksilö. Toki Vehanen&Azevedo nöyryyttivät meidän tulosyksikön miehiä, mutta silti Lukko näytti selvästi tahtovan jatkopaikkaa enemmän.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös