A-junnujen menestymättömyys tällä kaudella johtui hyvin pitkälti heikosta maalivahtipelistä, kapeasta puolustaja-arsenaalista ja kokemattomuudesta kyseisellä sarjatasolla. Hyökkäyspeli sujui ajoittain ihan hyvin, mutta puolustuspelaamisessa oli selvästi vielä paljon opeteltavaa. Melko turhaa syyttää valmentajia sarjasijoituksesta. Petri Karjalainen on nuori (ja eteenpäin pyrkivä?) valmentaja, jolla on kansainvälistä kokemusta ja tuoretta tietoa liiga-kiekkoilun vaatimuksista. Ei välttämättä huono vaihtoehto ensi kauden valmentajaksi A-junnuille, mikäli vain miestä itseään kyseinen pesti kiinnostaa.
Ville Pokan lisäksi A-junnuissa pelasi tällä kaudella vakituisesti kaksi pelaajaa, joilla saattaa olla pienet mahkut kehittyä liiga-tasolle, eli Roni Rukajärvi ja Markus Korkeakoski. Mielestäni kyseiset pelaajat menivät selvästi eteenpäin kauden aikana, joten ei valmennus ainakaan esteenä herrojen kehitykselle ollut. Tässä mielessä valmennuksen voi katsoa onnistuneen tehtävässään.
Edustuksen pelitapa vaihtelee valmentajan ja pelaajamateriaalin mukaan, ja sitä myös pyritään usein jalostamaan kauden kuluessa. Tästä syystä tämän idean toteuttaminen käytännössä lienee melko vaikeaa. A-junnuille on parasta pelata pelityylillä, joka motivoi ja kehittää pelaajia.
Kärppien pitäisi pyrkiä löytämään Etelä-Suomesta luotettava ja asiansa osaava kaveri, joka pystyisi päivittäin seuraamaan muiden liiga- ja Mestis-seurojen tekemisiä. Hyvä asemapaikka tälle henkilölle olisi esim. Tampere, mistä pääsee lähes kaikille kiekkopaikkakunnille parissa tunnissa. Mitä enemmän pelaajamateriaalia on tarkoin kartoitettuna, sitä helpompi sieltä on löytää hintalaatusuhteeltaan hyviä hankintoja tarvittavaan rooliin.