Laitetaampa muutama positiivinen ja negatiivinen asia kaudesta näin ranskalaisten muodossa.
Plussaa:
- Pelaajahankinnat. Toivolan tultua urheilujohtajaksi tähän puoleen on selkeästi tullut järkeä. Dixon on paras ulkomaalaishankinta sitten Jason Williamsin, kun katsotaan pelaajan tasoa sillä hetkellä, kun on saapunut patapaitaan. Smolenak oli profiililtaan myös hyvä hankinta, vaikka homma ei lopulta toiminutkaan.
- Slovakit. Zaborskylta huikea kausi vaikka olkapäävamma haittasi. Harmillisesti kauden tärkeimmällä hetkellä olkapää sitten petti lopullisesti. Kudrocilta myös huikea tasonnosto edelliskauteen nähden, vahvaa peliä omassa päässä sekä hyvin myös pisteitä. Vaikea paikattava ensi kaudeksi.
- Tommi Taimi. Komeasti mukaan liigaan onnistuneen mestis-kauden jälkeen. Toivottavasti kehitys jatkuu ensi kaudellakin, aineksia patapakiston liideriksi tulevina vuosina.
- Toinen kerta peräkkäin kuuden parhaan joukossa. Näyttäisi siltä, että Ässät on viimein jättämässä jumbotaistelun taakseen ja profiloitumassa hyväksi keskikastin seuraksi. Runkosarja suorittaminen on nyt kaksi kautta ollut hyvällä tasolla, mutta Playoffeissa ollaan maksettu oppirahoja. Ensi kaudella toivottavasti otetaan seuraava askel ja ollaan välierissä.
Sitten miinuksia:
- Erikoistilanne pelaaminen. Ylivoima oli koko kauden ajan, muutamia pieniä valonpilkahduksia lukuunottamatta suorastaan karmaisevan huonoa. Katsomossa ei välillä tiennyt miten päin olisi ollut, kun vitutti ja hävetti niin paljon Ässien ylivoiman katsominen. Ihme, että Ässät edes oli kuuden joukossa runkosarjassa tuolla ylivoimalla.
Ässien alivoimasta taas tulee ensimmäisenä mieleen passiivisuus. Alkukaudella se taisi toimiakin hyvin, kun muut joukkueet vielä hakivat ylivoimapeliään. Loppukaudella sekin tilanne taisi synkistyä, kun muut porukat alkoivat saamaan yv:n kohdalleen.
Lisäksi voisi todeta, että Ässillä taisi yv:ssä olla eniten ongelmia nimenomaan aktiivisia alivoimia vastaan. Useimmiten kiekkoa ei saatu hallitusti edes alueelle sellaista vastaan.
- Pistemenetykset kotona. Varsinkin sarjataulukon tyvipäässä majailevia joukkueita vastaan ryssittiin ihan kiitettävästi pisteitä Isomäessä. Mm. TPS ja Saipa kävivät kahdesti hakemassa 3 pinnaa Porista sekä Tappara ja HPK kertaalleen. Rockyn kaudella taidettiin voittaa lähes poikkeuksetta nämä häntäpäässä majailleet porukat, kun taas kärkiporukoita vastaan oli vaikeaa. Tällä kaudella homma kääntyi vähän päälaelleen.
- Ryan Caldwell. Tiedä sitten haittasiko loukkaantumiset noin paljon vai eikö muuten vaan kiinnostanut, mutta ei uskoisi, että oli sama mies kuin se joka ihastutti edelliskaudella. Jäätävä tasonlasku, ja tämän vuoksi vähän paska maku jäi Ryanista.
- Playoffeissa pudottiin suoraan 4-0, vaikka pelit olivat pääosin melko tasaisia. Zaborsky puuttui, mutta pelkästään sen taakse ei voida mennä. Ainakin pari peliä olisi pitänyt näilläkin ukoilla hoitaa.
- Valmennuksen jääräpäisyys. Honkasen kausikortti kokoonpanoon. Vaikka Malkamäki ja Mielonen esittivät hyviä otteita, kun Miliisi oli poissa helmikuussa(?), palasi hän automaattisesti kokoonpanoon olivat omat otteet millaisia tahansa. Lisäksi ylivoimalla oli mm. Tapsaa viivassa ihan liikaa, eikä minkäänlaisia erikoiskenttiä uskallettu kokeilla.
- Peluutus. Kärkiäijät peluutettiin puhki, joka näkyi varsinkin, kun lähestyttiin runkosarjan loppua. Mielestäni Ässien valmennus ei myöskään pahemmin yrittänyt yhdellä tietyllä kentällä pimentää vastustajan kärkimiehiä, vaan pyöritettiin kenttiä järjestyksessä, sama se kuka vastustajalla oli kentällä. Tosin varmaan hyvällä tasolla oleva oma viisikkopeli vähentää tarvetta tälläiselle peluutukselle. Ensi kaudella haluaisin kuitenkin nähdä enemmän tällaista peluutusta, niin että esim. AUKin johtama jarrukenttä laitetaan pitämään vastustajan parhaat äijät nollilla.
Tällaisia positiivisia ja negatiivisia näkemyksiä tuli nyt ensimmäisenä tästä kaudesta mieleen.
