Kerholle ominainen pelityyli - olisko sellaista tarjolla?
Jalosen aikaan meitä hemmoteltiin, vaikkei sitä silloin ihan täysin kaikki ymmärrettykään. Näyttävää, vauhdikasta ja melkein tuloksellista peliä. Hyökkäykset vyöryi, tilanteita riitti, yleisö tykkäsi. Se kaikkein kaunein tuli sitten lisäämällä vähän puolustusvoittoisempaa tyyliä, mutta näyttävää se oli edelleen. Sitä muistellaan edelleen lämmöllä Kerhon kannattajien keskuudessa, ja katkeruudella joidenkin muiden joukkueiden kannattajien keskuudessa. Ja hyvästä syystä.
Sitten tuli Alatalon aika. Vieläkään ei voi muuta sanoa, kuin että ei perkele. Kaikki meni täysin päin sitä ihteään, joukkueen rakennuksen ja valmennuksen kautta yleisöön. Kierre oli valmis, ja se oli jyrkkä.
Rautakorven aika oli kaksijakoinen. Niin vastenmieliseltä kuin ajatus Rautakorvesta Kerhon valmentajana tuntuikin, niin tuskin kukaan voi kiistää kurinalaisuuden tehneen paluun Kerhoon hänen aikanaan. Moni muu asia sitten poistuikin, kuten luova ja iloinen hyökkäyspeli, mutta niin vaan ihmeesti joukkue otti hopeaa. Pelityyli tosin oli sellainen, että sitä vitutti (anteeksi ammattitermi, mutta parempaakaan ei tarjolla ole) katsoa. Erinomaiset tulokset mitäänsanomattoman näköisen pelaamisen kautta.
Nyt sitten on alkanut Rindellin aika. Miten on, ollaanko saamassa Kerhoon taas omaleimainen ja viihdyttävä tyyli? Uudet pelaajat ovat mielenkiintoisia, ehkä jollain tavoin epäkerhomaisia tuttavuuksia. Ehkä se kertoo siitä, että tyyli on muuttumassa. Tullaanko saamaan vaihteeksi joukkue, joka saa uusia naamoja tulemaan katsomoon ja ne vanhat naamat tulemaan sinne hieman hymyilevimpinä? Minua ei haittaa, vaikka menestystä ei heti tulisi. Olisi vaikka hyvä hävitä HIFK:lle pudotuspelien jollain kierroksella, niin ehkä edes osa niistä antaisi meille anteeksi. Mutta, minä haluan tulla katsomaan peliä, jota on kivaa katsoa. Harri, teetkö sen meille mahdolliseksi?