Viestin lähetti Raymond Pearl
Topit:
Joidenkin joukkueiden fanien vankkumaton tuki ja usko omiinsa
Flopit:
Rotat jättävät uppoavan laivan (yleisömäärät säälipleijareissa)
flopit: joidenkin kiekkofanien kyky hyväksyä kaikki sm-liigaseurojen fanien eteen tuputtama "urheilu" kyseenalaistamatta tai kritisoimatta lainkaan.
Jokainen kannustaa omalla tyylillään. Minun tyyliini ainakin kuuluu se, etten suostu maksamaan mistä tahansa paskasta. Tämä ei tarkoita välttämättä, että hylkään "uppoavan" laivan, vaan uppoavan SM-liigan typerine sarjasyseemeineen joka vie mielenkiinnon lajista eikä kannusta seuroja kehittymään. Osittainen syy on myös haluttomuus tukea Bluesin nykyjohdon surkeaa joukkueenrakennusta ja "kyllä huippuvahvistukset vielä tulevat, ostakaan vaan turvallisin mielin kalliit kausikorttinne" -linjaa. Vaadin vastinetta rahalleni, etenkin kun sitä ei jaettavaksi asti ole.
Toki toivon aina Bluesin voittoa ja joukkueelle menestystä, se ei muutu miksikään, mutta tässä on tuskin kyse mistään rotista ja uppoavista seurajoukkuelaivoista. Jos tosifanin määritelmä on ihminen, joka maksaa mitä tahansa nähdäkseen joukkueensa pelaavan missä tahansa olosuhteissa riippumatta seuran tekemisistä, tekemättä jättämisistä, suurista puheista ja katteettomista lupauksista, en edes halua olla "tosifani". Jos maksava asiakas ei esitä kritiikkiä heikkoa "tuotetta" kohtaan, saman tortun syytäminen jatkuu tuomiopäivään asti. Mikä on silloin seuran motiivi kehittyä jos kannattajille kelpaa mikä vain?
En tietystikään tarkoita, että jokaisen tappion tullessa vastaan pitäisi järjestää ulosmarssi, mutta kaikkea ei pidä sietää. Blues on malliesimerkki. Miten Ruuttu voi niin hyvästä viime kauden rungosta voi onnistua turhimaan tällaisen reporangan remmin, josta kiekollinen taito puuttu täysin? Tahtotaso on ollut viime aikoina kova, mutta se lienee enemän vamennusjohdon ansiota. Lupaukset nimimiehistä ovat jatkuneet läpi kauden ja tuoneet mukanaan kaksi keskitason väritöntä surffaajaa. Sitäkö pitäisi varauksetta tukea?
Oletko ajatellut, että yleisömäärät kuvastaisivat ehkä myös yleisön suhtautumista säälipleijareiden konseptiin ja vähäistä lipunmyyntiaikaa?