NHL:n palkkahistoriaa kun ajattelee, niin koskaan ei luonnollisestikaan ole vielä nähty, mitä tapahtuu kun seurojen kovapalkkaisimmat pelaajat ovat 35-45 vuotiaita veteraaneja ja palkat 8-11 miljoonaa.
Tuota ei tulla näkemään kiitos 8 vuoden sopimusmaksimin. Kaikkien supertähtien ura-palkka-huipun (noin 27-32v) jälkeinen jatkosopimus tulee olemaan halvempi, viimeistään siellä noin 36-37 ikävuoden jälkeen. Kukaan ei tule maksamaan tuota vanhemmille 8-11 miljoonan soppareita, ellei sitten palkkainflaatio laukkaa niin lujaa että tuollaisia numeroita pystyy kantamaan 15 miljoonaa tienaavien kärkimiesten takana. Siihen tarvitaankin sitten jo sadan miljoonan palkkakatto.
Nykyisen sopparikaavan näkee noista Toewsin, Kanen ja Kopitarin lapuista, joissa ollaan valmiita maksamaan lähes liigan maksimipalkkaa urahuipun kohdalla 4 kautta, muttei sen enempää. 32 ikävuoden kohdalla palkka putoaa kaikilla oikeastaan oletetun tason mukaisesti.
Sadan miljoonan capin aikakaudella joskus tulevaisuudessa 10 miljoonan miehet tulevat saamaan 15 miljoonan caphitit, eli sen 15%, niinkuin nykyäänkin se kympin caphit noin 70 millin capista on. 6 miljoonan täyteveteraani voipi silloin saada 9 miljoonaa. Mutta se on sitten vain matematiikkaa. Suhteelliset osuudet capista samoja.
Kun 90-luvulla ja 2000-luvun alussa ei tehty näitä pitkiä sopimuksia. Mutta eihän siinä tule ongelmaa kun nämä parhaat on juuri niitä jotka pystyy jatkamaan yli 40-vuotiaiksi. Mutta toisaalta heitä ei voi ostaa ulos jos taso laskee, mutta parempi se onkin antaa pelata loppuun asti että kunnioitetaan hänen uraansa.
Se 8-vuotinen toimii täälläkin, eli urahuipun ylittävät sopparit katkeavat jo siellä noin +35 iässä tai juuri sitä ennen, jolloin kynnys tehdä tuossa kohtaa enää +40 ikään jatkuvaa lappua kasvaa suuresti. Mennään lyhyillä lapuilla vuosi pari kerrallaan arvo koko ajan todennäköisesti tason mukana tippuen. Jos esim 37-vuotias Kopitar on tulevan lappunsa päättyessä edelleen pelikunnossa, niin saanee lyhyen jatkon muttei enää joukkueen korkeimmalla palkalla.
Ken Holland uskalsi tehdä 35wee Pavel Datsyukille vain 3-vuotisen lapun, mikä kertoo siitä varovaisuuden tasosta, vaikka kyseessä oli yksi NHL:n luotettavimpia tasonsa säilyttäviä pelaaja. Datsyuk on nyt NHL:n kallein yli -35vuotias pelaaja 7.5M caphitillä, ja hänen sopimuksensa arvo myös tulee takuuvarmasti putoamaan, jos vielä uraansa jatkaa. Reaalipalkka putoaa tuossakin ensi kaudella jo 5,5 miljoonaan. Mielestäni tätä Pavelin lappua on kenenkään vaikea ylittää arvossa, muuten kuin capin rajusti noustessa. Prosenttiosuuksiltaan se on jo asettanut yhden verrokin noille veteraaanien sopimuksille. Mutta se on sitten taas sitä matematiikkaa, ja pitää ymmärtää ne suhteelliset osuudet ja niiden merkitys.
Kopitar kuitenkin edelliset kahdeksan kautta ollut Los Angelesin paras pistemies jokaisella kaudella ja on sitä tälläkin hetkellä. Taskussa parit Stanley Cupit ja on helvetin hyvä pelaaja kahteen suuntaan. Tuntuu vähän olevan aliarvostettu kautta linjan missä ikinä pelaajia sitten missäkin yhteyksissä listataan.
Aliarvostettuhan se on, kun on pelannut niin vähämaalista runkosarjakiekkoa vuosia hinkanneessa joukkueessa. Suhteellinen osuus joukkueen tehopisteistä onkin sitten aika kova. Harmi ettei vastustajalta pois puolustettujen tehopisteiden pistepörssiä ole olemassa. Kopitar, Datsyuk, Bergeron ja Toews olisivat todennäköisesti kärjessä.