Ei varmaan menis ikinä läpi neuvotteluissa moinen raippasääntö. Varausten voimassaolon pituudesta (kuten n. miljoonasta muustakin asiasta) neuvotellaan varmaan joka kerta CBA:n yhteydessä, mutta miksi pelaajapuoli suostuisi sääntöön jonka alla joku ei saisi rangaistusmuotoisesti tehdä sopimusta yhtään mihinkään tiettynä aikana? Kyllähän seurapuolelle myös varmaan kelpaisi mm. UFA iän nosto, sopimuksen maksimikorotusprosentti per vuosi ym. kiva pelaajien neuvotteluvaltaa vähentvä vaan kun työehtosopimukseen tarvitaan ne kaksi suostuvaa osapuolta. Varauksethan oli menneinä aikoina pidempään voimassa, mutta silloin oli CBA taas vastineeksi muilta osin paljon pelaajaystävällisempi.CBA:ta näissä tapauksissa täytyy syyttää, jotta se toimisi joukkueille pitäisi ehdottomasti kehittää sääntö jossa pelaaja joka ei tee tulokassopimusta hänet varanneen seuran kanssa ei saisi tehdä NHL-sopimusta vuoteen varauksen raukeamisen jälkeen.
Koittakaa nyt muistaa että tämä ns. lukkoon lyöty ELC malli on nimenomaan seurapuolelle se mieluisampi malli. Vältytään isojen allekirjoitusbonusten maksamiselta ja huippulupauksetkin on näin törkyhalpoja ekat vuodet (ELC suoritusbonukset on pieniä siihen nähden mikä on ne saavuttavan pelaajan arvo joukkueelle). Ja kuitenkin ihan riittävän isolla prosentilla ne myös sopimuksen alle saadaan.
Vaihtoehtona voi katsoa esim. baseballin mallia jossa varauksen jälkeen tulokaspalkka on standardi mutta allekirjoitusbonus voi olla mitä vaan ja jos et pääse sopimukseen niin varaus raukeaa ja seuraavana vuonna sit uudelleen varattavissa. Seura saa siinäkin mallissa tosin jonkinlaisen kompensaatiovarauksen niistä kärkikierrosten epäonnistuneista. NHL:ssä kompensaatiovaraus taitaa tulla ekan kierroksen varauksista. Baseballissa ja muissakin on toki erona se, että suurin osa pelaajista tulee sieltä yliopistoista mihin ei ole asiaa takaisin kun kerran on ammattilaissopimuksensa allekirjoittanut.