Saad liittyy tässä sitten tavallaan Näslundin, Rafalskin, Lecavalierin, Luongon ja Kuznetsovin seuraan pelaajina, jotka jättivät usean miljoonan pöydälle. Näslund päätti lopettaa pelaajauransa kun kaksivuotisesta sopimuksesta oli vielä jälkimmäinen jäljellä, ja sen myötä hän jätti pöydälle $3 miljoonaa (tai vähintään $2 miljoonaa, kun sopimus oltaisiin mahdollisesti ostettu ulos muutoin). Rafalski lopetti pelaajauransa kun viisivuotisesta sopimuksesta oli vielä jäljellä yksi vuosi, ja sen myötä pöydälle jäi $6 miljoonaa. Lecavalier lopetti kun viisivuotisesta sopimuksesta oli jäljellä kaksi vuotta, ja jätti sen myötä pöydälle $6 miljoonaa. Luongo lopetti kun 12-vuotisesta sopimuksesta oli vielä kolme vuotta jäljellä, ja jätti sen myötä pöydälle $3.618 miljoonaa. Kuznetsovilla puolestaan oli viime kesänä vielä yksi vuosi jäljellä kahdeksan vuotisesta sopimuksestaan, ja sen seurauksena jätti pöydälle $6 miljoonaa.
Saad eroaa noihin vertailukohtiin siinä että teki tämä peliliikkeen vain pysyäkseen NHL:ssä. Neljä tuosta yltä tosiaan lopettivat suorilta pelaajauransa kesken sopimusten ja eivät menneet ulososton tai LTIR:n kautta eläkkeelle. Kuznetsovilla taasen oli miljoonasopimus odottamassa Venäjältä, joten taloudellisesti ei tainnut hävitä yhtään kävelemällä ulos tuosta viimeisestä sopimuskaudestaan. Saadilla taas sitten tosiaan tavoitteena saada uusi sopimus NHL:stä ja pääsee nyt valikoimaan kesken kauden UFA-statuksella loppukaudeksi mieleisen pelipaikan itselleen. Varmaan ottajia halvalla sopimuksella riittää useampia. Lisäksi erona muihin vertailukohtiin on tämän tapahtuminen kesken kauden, kun muiden kohdalla kysymys oli kesän aikana tapahtuneista siirroista.
Mainittujen pelaajien lisäksi itselleni ei ainakaan tästä palkkakattoaikakaudelta tule mieleen pelaajia, jotka olisivat tuolla tavoin jättäneet taatut miljoonat ottamatta, ja samalla auttaneet joukkueitaan pääsemään eroon sopimusten cap hiteista kokonaan (ainoastaan Luongosta jäi sitä recapture-sakkoa parin joukkueen cappiin). Sopimuksia kyllä puretaan yhteisymmärryksessä vuosittain, mutta näissä pääsääntöisesti aina kyse halvoista kaksisuuntaisista sopimuksista ja pelaajan siirtymisestä Eurooppaan pelaamaan.
Edit. Pari muuta esimerkkiä tuli googlettelulla esiin ja olisihan nämä pitänyt molemmat suorilta muutenkin muistaa. Eli siis Duncan Keith joka lopetti kun 13-vuotisesta sopimuksesta oli vielä viimeinen sopimuskausi pelaamatta. Sen myötä jätti pöydälle $1.5 miljoonan tulot. Luongon tavoin tästä jäi entiselle joukkueelle recapture-sakkoa. Matt Niskanen puolestaan oli paria vuotta aiemmin lopettanut pelaajauransa, kun seitsemänvuotisesta sopimuksesta olisi vielä ollut yksi sopimusvuosi jäljellä. Täten Niskanen luopui suosiolla $5.75 miljoonan tuloista. Kumpikin näistäkin oli offseasonin aikaisia tapahtumia myöskin.
Sitten The Athleticin Saadin päätöstä koskeneessa artikkelissa oli mainittuna pari esimerkkitapausta eli Patrik Berglund ja Filip Zadina. Berglund käveli kesken kauden ulos Buffalosta ja jätti viisivuotisesta sopimuksestaan kolme ja puoli kautta pelaamatta. Täten käveli ulos noin $13 miljoonan tuloista. Zadina puolesta oli parhaiten Saadiin verrattava tapaus, jossa pelaaja kesken sopimuksen suostui sopimuksen purkamiseen voidakseen jatkaa uraansa NHL:ssä uudella edullisemmalla sopimuksella. Zadinalle kun uhkana taisi olla putoaminen AHL:ään tuolloin tulevan kauden aikana. Zadina teki tämän kun kolmevuotisesta sopimuksesta oli vielä kaksi vuotta jäljellä, ja jätti sen myötä pöydälle $4.56 miljoonaa. Tämäkin tapahtui kuitenkin kesän aikana, eikä kesken kauden kuten nyt Saadin kohdalla. Zadina sai sitten uuden vuoden mittaisen NHL-sopimuksen viime kaudeksi purun jälkeen $1.1 miljoonan vuosiansiolla, mutta uhkapeli itsensä suhteen ei tuottanut tulosta ja nyt palasi maitojunalla täksi kaudeksi Eurooppaan sitten. Varmasti Sveitsissäkin takoo hyvää liksaa, mutta useampi miljoona tuossa jäi Zadinalta tuon päätöksen myötä tienaamatta.
