Ainakin viime turnauksen perusteella Unger-Sörum olisi paremmin sopiva perinteiseksi peliä tekeväksi ykkössentteriksi ja Edströmin hiukan puolustavamman roolin kakkossenaksi.
Minäkin näkisin nuo tällä hetkellä varmaan noin. Katsoin tuota miten siellä mainitussa Athleticissa nuo ketjut oltiin laitettu ja siellä olivat yhdistäneet Unger-Sörumin ja Edstromin samaan ketjuun. Siellä Ruotsin nuorten top6 oli ennakoitu näin:
Stenberg - Edstrom - Unger-Sörum
Wahlberg - Frondell - Nilsson
No paljon ehtii vielä tuonne mennessä tapahtua.
Lähinnä pohjaan raportteihin ja Milwaukee-fanien kommentteihin playoffien aikana - he luottivat Grosenickin pelin laatuun Askarovia enemmän, jonka suoritustaso ailahteli liikaa pudotuspeleiksi.
Toisen käden tietoa minä tämän vähän ajattelinkin olleen. Kysymykseksi jää enää kuinka moni noistakaan lopulta näki sitä sarjaa. Jos vertaa vaikka Canucks-puolelle, niin veikkaisin että eivät ainakaan kaikki. Muu on sitten niitä palstatotuuksia, joista tulee lopullisia totuuksia. Toki voihan se olla, että kaikki katsovatkin.
Siitä olen samaa mieltä, että kakkospelissä Askarov näytti parissa kohtaa (mitkä mainitsin) hermoilevan. Toisaalta otti sitten myös tärkeitä torjuntoja, kuten sen Blumelin läpiajon. Ymmärsin kuitenkin myös maalivahdin vaihdon siinä vaiheessa, kun selkä seinää vasten ollessa joukkueen piti jotain yrittää myös tehdä. Sitten kun joukkue sai voittoja ja Grosenick pelasi myös hyvin, Grosenickilla myös jatkettiin.
Kunnes tuli se ensimmäinen tappio Grand Rapidsia vastaan ja valmennus päätti jälleen luottaa siihen, kumpaan heillä oli alusta alkaenkin luottoa. Askarov käänsi tuota sarjaa omalla tekemisellään ja olisi luultavasti ollut myös kolmospelin ykköstähti ilman Afanasyevin hattutemppua. Tuo katkesi sitten nelospelin kolmannessa erässä Askarovin loukkaantumiseen 2-2 tilanteessa. Siinäkin pelissä Askarov (ja Cossa toisessa päässä) nousivat hyvin esiin.
Kaikki sen sarjan pelit nähneenä, kokonaisuutena Askarov pelasi playoffeissa mielestäni pääosin hyvin. Toki sinne mahtui pari huonoakin hetkeä lähinnä kakkospeliin (tuostakin pitää antaa myös tunnustusta Texasille, joka tuli maalivahdin syliin aktiivisesti - esimerkiksi se kakkospelin estämistä edelsi McKenzien mailanriisto, mistä ei tullut jäähyä) , mutta oli kuitenkin isossa roolissa kääntämässä sitä Grand Rapids -sarjaa.
Askarovin haaste tällä hetkellä on sama mikä on myös hänen vahvuutensa, eli tunne vie häntä välillä liikaa. Hän selvästi nauttii onnistumisista ja pelaa yleensä parhaiten saman ikäluokan veskareita haastaen, mutta välillä tuo tunne menee yli. Siksi tulee ajoittain hetkiä, milloin valmennus ihan ymmärrettävästi luottaa siihen rauhallisempaan kokeneempaan maalivahtiin.
Tuosta asiasta Milwaukeen valmentaja Karl Taylor'kin puhui Locked On Predatorsin jaksossa kauden jälkeen. Taylor sanoi, että Askarovilta voidaan nähdä kymmenen huippuhetkeä, mutta yksi heikompi hetki ja valmennuksen pitää olla tarkkoina sen suhteen, että antaa kuitenkin pelata niillä vahvuuksilla eikä ala liiaksi kahlitsemaan, sillä ne vahvuudet ovat selvästi isommassa osassa. Tulevaisuus näyttää sitten, oppiiko hän kokemuksen kautta kontrolloimaan negatiivisia tunteita paremmin. Monia se kokemus auttaa, mutta ei varmaan kaikkia.
Tällä hetkellä nuo prospecteihin keskittyvät julkaisut ovat ainakin pääosin sitä mieltä, että Askarovista kasvaa ihan pidemmänkin päälle hyvä maalivahti. Hän oli niin Elite Prospectin kuin McKeen'sin listalla maalivahdeista ykkösenä. Tiedän myös heidän katsoneen paljon pelejä farmissa.
Preds teki valinnan Saroksen ja Askarovin välillä n. kuukausi sen jälkeen kun mv-guru Mitch Korn liittyi takaisin joukkueeseen Trotzin tueksi. Kaveri on koulinut räiskyvistä maalivahdeista (Rinne, Holtby) vezina-tasoa ja valmentanut venäläisen Sorokinin hyvin lähelle kyseistä palkintoa. Ei tässä fanina voi oikein muuta tehdä kun luottaa kaverin näkemykseen, joka ei puolla satavarmaa luottoa Askarovin noususta tähtimaalivahdiksi.
Kornilla onkin kadehdittavat meriitit, kun omista valmennettavista löytyy viisi Vezina-voittajaa ja kaksi Hart-voittajaa. Ei ole lainkaan epäilyksiä sen suhteen, ettenkö häneen luottaisi maalivahtiasioissa.
Ja minäkin olisin tehnyt tuon saman valinnan, vaikka pidän Askarovin pelistä. Saros on neljän viimeisen kauden aikana ollut joka kausi Vezina-kisassa vähintään kuuden joukossa. Hän on siis aika varma huippumaalivahti, mikäli pysyy terveenä. Myös luultavasti aika pitkälle tulevaisuuteen. Eihän tuollaista lähdetä kauppaamaan. Askarovista voi sellainen tulla ja ehkä jopa parempikin, mutta on kysymysmerkki kuitenkin vielä. Ei hän ole tosiaan mikään lopullinen paketti tässä vaiheessa, vaikka mielestäni NHL-valmis (kakkosen rooliin) onkin.