Elliotte Friedman taisi joskus sanoa 32 Thoughts Podcastissa, että Josh Bailey on se pelaaja, joka saanee tehdä tilaa Islandersissa palkkakatto-ongelmien ratkaisemiseksi ja GM Lou Lamoriello yrittää löytää ratkaisun, joka palvelisi myös Baileytä. Kaikesta päätellen "hockey tradea" ei ollut tehtävissä, joten tässä päädyttiin tällaiseen kaikkia tyydyttävään ratkaisuun, jossa Islanders pääsi eroon Baileyn koko 5 miljoonan cap hitistä, pelaaja saa signata UFA:na sinne mihin haluaa ja Chicago sai 2. kierroksen varausvuoron palkaksi ostaessaan Baileyn sopimuksen ulos.
Mulla on jotenkin hassu fiilis noista Chicagon Folignolle ja Perrylle jakamista 1v/4M sopimuksista. Tulee jotenkin NHL-konsolipelien GM Mode mieleen, kun on niin kova tankkaus käynnissä, että on pakko jakaa ylihintaisia sopimuksia vanhoille kehäraakeille, että pääsee palkkalattian yli. Hyvä homma toki kyseiset sopimukset saaneille pelaajille, että saavat vielä uran viimeisillä kausilla kelpo tienistit, joskin kumpainenkin pelaaja on tehnyt rahakkaita sopimuksia aiemminkin urallaan.
Chicagon kohdalla mietin lähinnä sitä, että eikö sitten vapaista pelaajista olisi löytynyt samaan hintaan tai vähän kalliimmalla pelaajia, joilla olisi enemmän annettavaa pelillisesti? Ehkä näissä tapauksissa olisi sitten joutunut antamaan enemmän sopimusvuosia ja Chicagossa ei haluta vielä sitoutua mihinkään sellaiseen, no ihan järkeenkäypää toimintaa tavallaan kai nämä 1v/4M sopimuksetkin sitten ovat.