Ihmettelen hieman nykymenon näkemystä siitä, että käytännössä melkein jokaista sopparia naulataan hirveäksi ja ylihintaiseksi.
Mun mielestä varsinkin pakkipuolella on tuossa hinnoittelussa selkeä trendi, joka vielä ihan viime aikoina hioutunut, joka on osalla mennyt ohi. Eli selkeästi top4-kykyisillä pakeilla on kyllä muotoutunut markkinoilla pohjahinta, ja turha kuvitella, että alle neljän miljoonan saa pakkia, jota ei tarvitse peluutuksella piilotella (luonnollisesti tulokkaita ja joitain vähän heikompien pelaajien siltasopimuksia lukuunottamatta), vaikkei pelaaja tekisi hirveästi muuta ylimääräistä kuin söisi minuutteja. Poikkeuksia ei käytännössä viime vuosilta ole. Sitten ihmiset järkyttyvät kuinka "tuollekin maksetaan viisi miljoonaa kaudesta, ei ole mikään sateentekijä!". Ei niin, koska viisi miljoonaa ei ole sateentekijän hinta, vaan perushyvän kakkosparin pakin, joka tuo pöytään vähän jotain vahvuuksia. Viime aikoina laajentunut siihen, että käytännössä ainoastaan täydentävät palaset voi saada lähelle minimisopparia, ja johtavasta kolmosparin tekijästäkin saa yleensä maksaa. Eli tiivistettynä pakiston slottien 3-5 hinta tuntuisi viime vuosina vakiintuneen ylemmäs, siinä missä aiemmin tuolta piti tuoda joko hyökkäystehoja tai vähän railakkaampaa kovuutta, tai olla yksinkertaisesti kärkipään kolmonen, päästäkseen rahastamaan. Jos osa pitää 50% kaikista pakkisopimuksista automaattisesti paskoina, vaikka olisivat "vakiintuneen taksan" mukaisia, niin ei ihme, että sopimusten haukkumista tulee määrällisesti paljon.
Hyökkääjäpuolella on mun mielestä hajontaa sen verran enemmän sopimusten perusteissa, että siellä sijaa parranpärinälle on paremmin ollutkin. Aika paljon tuntuu joukkue- ja sopimuskohtaisesti vaihtelevan, että milloin maksetaan pelkkien tehojen perusteella, milloin puolustuspelaaminen ja "intangibles" otetaan lukuun. Seurauksena laajemmalla skaalalla sopimuksia erinomaisista huonoihin.
Nursesta sen verran, että Oilers joutui (ajoi itsensä?) pakkorakoon. Viimeistään case-Larsson osoitti, ettei Oilers voi päästää laatupelaajia UFA-markkinoille siinä uskossa, että saavat vielä takaisin jos maksavat saman tai enemmän. Helposti olisi voinut Nurse kävellä, vaikka saatu tarjous olisi ollut Edmontonin vastaavaa heikompi. Ilmaahan tuossa silti toki on, mikä vaikeuttaa huippujoukkueen kasaamista, ellei sitten pelaaja vielä ota isoja askeleita rooliinsa lähinnä kohtuulliselta nykytasoltaan, mutta minkäs teet. Tosiaan menestysprojekti olisi ottanut liikaa takapakkia, jos nyt pitäisi jostain metsästää kärkipuolustaja.