Tuossa tilanteessa tosiaan harmillisen harva varmasti tulee ajateltua työntekijän näkökulmaa, aikamme on vain niin yksilökeskeinen..
Ei silti, jopa ymmärrän ihmisten harmituksen yhdestä näkökulmasta. En nimittäin kerta kaikkiaan itsekään käsitä konkurssilain tulkintaa siitä, miten tässä tilanteessa asiakas yhtäkkiä muuttuukin Anttilan velkojaksi? Kun tuote on maksettu verkkokaupassa, niin sen omistussuhde siirtyy asiakkaalle. Näin ollen Anttilalla on siis vain hallussaan jonkun toisen omaisuutta, niin kauan kunnes se noudetaan. Miten ihmeessä konkurssihakemuksen jälkeen tällainen maksettu tuote muuttuukin konkurssipesän omaisuudeksi, vaikka on toisen omaisuutta, joka pitää sitten "velkoa" pois.. en millään käsitä, koska mitään velkasuhdetta ei edes ole olemassa, kun kerran asiakkaalla ei ole yhtään rahaa kiinni Anttilassa. Vai onko kyse siitä, että koska tavara on edelleen fyysisesti konkurssipesän hallussa (eli siis paketti on Anttilassa), niin siksi tulkinta on tämä.. mutta jos ostan vaikka auton ja maksan sen, niin se auto on kuitenkin minun vaikka se seisoisikin siellä liikkeessä hetken odottamassa että ehdin hakea sen
Toisenlainen esimerkki: jos setäni kuolee, ja minun arvopapereitani on unohtunut hänen luokseen, niin muuttuvatko ne yhtäkkiä kuolinpesän omaisuudeksi? Ja minun pitää sitten erikseen vaatia pesänselvityksen jälkeen kuolinpesästä oma omaisuuteni ulos?
Kuten
@Tuamas jo tuossa totesikin, niin asiakas on nimenomaan velkoja ennen kuin tuote on luovutettu asiakkaalle. Asiakas on maksanut myyjälle tuotteesta, jota ei ole saanut, joten velkasuhde on syntynyt jo siinä vaiheessa, kun asiakas ei ole enää voinut perua myyjälle tekemäänsa maksua.
Myyjän
konkurssipesää sitova omistusoikeus syntyy vasta siinä vaiheessa, kun omaisuus on konkurssipesää sitovasti (ks. KonkL 5:6 §) erotettu muusta myyjän omaisuudesta. Omistusoikeus, kuten myös esimerkiksi panttioikeuskin, edellyttää esineen yksilöitävyyttä. Mikäli esine ei ole yksilöitävissä ja täten erotettavissa muusta konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta, niin se todellakin kuuluu konkurssipesään. Mitään konkurssivelkojia sitovaa omistus- tai erottamisoikeutta ei ole missään vaiheessa syntynytkään, vaan on vain velkasuhde. Itse en ymmärrä tässä Anttilan tapauksessa pesänhoitajan tulkintaa, jonka mukaan sellaisetkaan esineet, jotka olivat jo jollain tapaa (fyysisesti) erotettu, kuuluisivat konkurssipesään. Lehtijuttujen mukaanhan ihmiset olivat jo saaneet ilmoituksia, että jokin tavara on noudettavissa, mutta pesä ei näitäkään tavaroita suostu luovuttamaan. Mielestäni perustelluin tulkinta näissä tapauksissa on se, että tavara on jo myös konkurssipesää sitovasti erotettu muusta konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta. Viime kädessä asia ratkeaa toki tuomioistuimessa. Kaikkien muiden tapausten (lahjakortit, sellaiset tuotteet, joita ei ollut erotettu muusta samanlaisesta omaisuudesta juuri kyseisen ostajan hyväksi) osalta asia on aivan selvä eli kuluttajat ovat vain velkojia. Nopeasti luettuna tuolla oli sellaisiakin tapauksia, joissa ihmiset olivat ostaneet tavaraa laskulla Anttilasta ja lisäksi maksaneet etumaksuja tuotteista, joita eivät saaneet. Itse en ainakaan noita laskulla ostettuja tuotteita maksaisi vaan kuittaisin pois.
Tuo autoesimerkki on todella huono, sillä autot ovat (esine)oikeudellisesti yksilöitävissä valmistenumeron perusteella. Tästä on korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöäkin. Jos ostat ja maksat auton, niin auto ei missään olosuhteissa kuuluisi autonmyyjäyhtiön konkurssipesään.
Myös tuo toinen esimerkki on aika selvä. Osakkeisiinkin tehdään tavallisesti siirtomerkinnät, joten sinun omistamat osakkeet ovat sinun, vaikka ne olisivatkin jääneet esim. konkurssiin menneen yhtiön tiloihin tai ne olisivat kuolinpesän hallussa.
Näkisin että etukäteen muun kuin luottokortin kanssa tuotteensa maksaneet jäävät todennäköisesti nuolemaan näppejään.
Kuten yllä jo totesin, sellaisilla asiakkailla, joiden ostamat tuotteet olivat jo erotettu heidän hyväkseen, on vielä nähdäkseni mahdollisuus saada tuotteet tai rahat (massavelkaisina) pesältä.