Kauden jälkipyykki

[Pavlikovsky]

Nyt kun tunteet ovat tasoittuneet, niin kautta osaa vetää vähän laaja-alaisemmin yhteen. Teemanahan oli melko täydellinen kasvojen pesu rutinoitujen paluumuuttajien ja nimekkäiden liigapelaajien voimin uudella valmennuksella. Tässä kyllä onnistuttiin, niin kuin moni on täällä todennut. Aivan alkukaudesta pelillinen ja henkinen selkäranka vaikutti hurjan vahvalta, sillä mukaan mahtui muutama maukas vierasvoitto sekä takaa-ajo asemasta nousu tasoihin ja ohitse sekä Late Tukosen pistetehtailu toki. Esimerkiksi Lappeenrannassa olin seuraamassa Tepsin 1-4 voittoa, joka on siitä ilman suunnasta todella harvinaista herkkua, jossa Spina teki hat trickit. Varjopuolena tasaisuutta ei meinannut löytyä millään, joka oli edellisten kausien peruja. Otteet vaihtelivat aivan kummallisen paljon peräkkäisinäkin päivinä ja ei joukkuetta meinannut aina samaksi joukkueeksi tunnistaa. Kallion ja muutaman muun konkarin panos oli illasta toiseen 100% prossaa, mutta muu joukkue hiihteli ihmeellisest perässä. Tuo Tukosen loukkaantuminen vaikutti jollain tapaa mentaalisella tasolla varmasti ja varsinkin välillä todella ala-arvoinen kotipelaaminen lisäsi tuskaa entisestään. Siltikin TPS keikkui runkosarjassa kymmenen parhaan joukossa koko ajan, mikä nyt kertoi jo sinänsä tasonnostosta edellisiin vuosiin.

Loukkaantumisten taakse ei saisi liikaa koskaan mennä, mutta kyllähän niitä oli aivan h*lvetisti liikaa taas. Välillä tilanne oli jo tosiaan koominen ja olisihan tilanne voinut olla vieläkin surkeampi esim. Bloodin sikailusta Perriniin selvittiin yllättävänkin vähällä. Loukkaantumiset pakottivat Niittymäen hommiin ja paikkaajaksi saatiin laatua (Pare ja varauksin Riikolakin), mutta myös osastoa ynnä muut (Malmi, Kaijomaa). Jos joukkueeseen uskallettaisiin panostaa jo ennen kauden alkua tarpeeksi, niin vuokratyövoimaa ei tarvitsisi paniikissa etsiä jatkossa kesken kauden.

Käyrä osoitti runkosarjan lopussa huolestuttavasti jyrkästi alas. Jotain JYP:iä pidettiin maaliskuun alussa lähes pilkkanaan Hippoksella kaikesta pelin sähläyksistä huolimatta (6-7 ja.), mutta sitten taso taas romahti. Joukkueen hitsautuminen yhteen Sport-sarjaan oli esimerkillistä ja loppujen lopuksi TPS näytti tuossa minisarjassa, että laatua tuosta rosterista on parhaimmillaan revittävissä paljonkin irti verrattuna johonkin Sportiin ja vaasalaiset olivat sittenkin aika vastaantulijoita uhoista huolimatta.

Kärpät oli Kärpät. Horjutettavissa oleva jättiläinen, mutta siltikin konemaisen tehokas, rutinoitunut ja voittamisesta kokenut. Kyllä eilen vitutti aivan helvetisti, koska kaikki oli kuitenkin omissa käsissä, mutta siimaa annettiin Kärpille tulla mukaan ja oululaiset sen käyttivät. Valitettavasti jatkoaika oli vain seuraus aikaisemmista virheistä kyseisessä pelissä, kun momentum annettiin vieraille. Hieno suoritus kaikkinensa, kun Kärpät laitettiin noinkin ahtaalle, mutta ei se jatkoon meneminen olisi sittenkään ollut, niin kaukana, mutta jossittelu on jossittelua. Harvoin väärä joukkue menee jatkoon, kun pitää 4 voittoa saalistaa ja kun loukkaantumissuma oli tuota luokkaa, niin tuo lienee maksimimäärä kierroksia, mitä koneesta saatiin irti riuhdottua.

Iso kiitos koko joukkueelle, valmennusjohdolle ja seurajohdolle tästä kaudesta unohtamatta meitä faneja. Tavallista haikeampi ja tyhjempi olo, koska on tiedossa, että tuo hieno joukkue tulee hajoamaan kuitenkin melko lailla ensi kaudeksi, mutta niinhän se menee. Kunnianpalautus on edelleen kesken, mutta se potkaistiin tälle kaudelle käyntiin niin, että kukaan ei enää TPS:lle naureskele. Olemme jälleen uskottava jääkiekkoyhteisö, jonka pitää pelata perintöään noudattaen kunniakkaasti ja olla yksi sarjan isoimpia. Vilkaisu HK Areenan katonrajaan riittää tähän perusteluksi. Nyt hengähdys lätkästä ja otetaan happea, kunnes vielä seurataan liigan tapahtumat loppuun ja jännätään MM-kisat odottaen toki pelaajistoon liittyviä uutisia.

On vain yksi! Nyt ja aina!

Ps. Itse ostin tämän kauden fanipaidan, jossa on tuota punaraitaa. Onhan siinä samoja sävyjä kuin keskisuomalaisten piirijoukkueen pelipaidassa, mutta logo rinnassa ratkaisee.

 

[Kanada-malja]

En nyt malta olla spekuloimatta, että mitä jos. Mitä jos Rantanen ei olisi lähtenyt? Mitä jos Tukonen ei olisi loukkaantunut? Samoin Kume.

Tukonen-Perrin-Kallio
Rantanen-Kume-Spina
Pikkarainen-Vainiola-Ahtola
Vähätalo-Virtanen-Karvonen

Mestaruushaaveet eivät olisi olleet epärealistisia. Okei, Rantanen pois ja siltikin meillä olisi ollut terveellä miehistöllä mahdollisuus.

Jos miettii takavuosien mestarijoukkueita, yllättävän ehjiä oltiin. Mitä silloin tehtiin toisin? Oliko silloin parempifysiikkaisia pelaajia eikä niin loukkaantumisherkkiä?

 

[Wanhajalka]

Jos miettii takavuosien mestarijoukkueita, yllättävän ehjiä oltiin. Mitä silloin tehtiin toisin? Oliko silloin parempifysiikkaisia pelaajia eikä niin loukkaantumisherkkiä?

Vauhti on koventunut entisajoista, mikä johtaa kontakteihin ja sitä kautta loukkaantumisiin. En ne nivelet, jänteet jne. ole pysyneet harjoitteluevoluution mukana. Kestävät mitä kestävät. Miehet suurempia, joten törmäysvoima suurempi. Siinä muutama syy.

 

[Knutsen]

SM-liigaseuran ympärillä yritetty aivopestä vähättelevillä puheilla - "Sauma oli kunnon paukkuun" | Liiga | Urheilulehti

Lehkosen Ika painaa mielestäni aika hyvin Tepsin kautta nippuun videolla. Aikalailla kaikesta olen itse samaa mieltä kerrankin Ikan kanssa.

Ensi kaudella toivon mestaruusjuhlia Turun kauppatorille, ihan siitä syystä että olisi kiva tietää mitä paskaa tuo Urheilulehden takelteleva "toimittaja" silloin Tepsistä kaivaisi. Yleisesti seurannut Samulin kirjoittamista Tepsistä niin aika lailla heti heittämässä paskaa kun vain pystyy, vaikka faktat olisi Runosmäen Ruusun kertomia Wiklundin kulmassa.

 

[Pressiboxi]

SM-liigaseuran ympärillä yritetty aivopestä vähättelevillä puheilla - "Sauma oli kunnon paukkuun" | Liiga | Urheilulehti

Yleisesti seurannut Samulin kirjoittamista Tepsistä niin aika lailla heti heittämässä paskaa kun vain pystyy, vaikka faktat olisi Runosmäen Ruusun kertomia Wiklundin kulmassa.

Nyt puhutaan viimeinkin asiaa! Nimittäin Runosmäen Ruususta. Vieläkö mahtanee vetää pitkää vaihtoa omissa kaukaloissaan?

 

[Pirkka]

Viimeksi nähny jotain 15 vuotta sitten.

 

[FutureHockey]

1/2

Kausi 2015-16 paketissa ja fiilis on tyhjä, mutta helvetin ylpeä. Kauteen lähdettiin jälleen kerran suurten muutosten saattelemana, mutta tällä kertaa jo kesällä oli nähtävissä, että muutoksissa piilee paljon potentiaalia ja oikeaan suuntaan ollaan menossa. Siinä missä kolme viimeistä katastrofikautta oltiin menty periaatteella "rahaa palamaan ja kalliita arpoja sisään", mentiin nyt viisaasti ja tehtiin täsmällisiä hankintoja siten, että tiedettiin mitä saadaan.

Ensimmäinen epävirallinen kiinnitys nähtiin jo hyvissä ajoin viime kaudella kun Antero Niittymäki saapui seuraan "harjoitteluun" Ari Vuoren oppipojaksi. Onneksi ei ehtinyt Antsa liikaa imemään vaikutuksia Arselta, sillä sen verran mallikkaasti ja ryhdikkäästi on Niittymäki lähtenyt kokoamaan Palloseuran uutta tulemista. Atu Selin palkattiin päävalmentajaksi täysin seuran ulkopuolelta ja hänen aisaparikseen palkattiin viime kauden loppupuolella kunniakasta työtä tehnyt Jarno Pikkarainen. Lisäksi remmiä täydennettiin Kimmo Rintasella ja paljon kritiikkiä saaneella Jani Kiviharjulla. Kokonaisuudessaan, huolimatta kaikesta epätasaisuudesta ja ailahtelevaisuudesta, on mielestäni kyseinen valmennuskvartetti onnistunut tehtävässään vähintäänkin hyvin.
Tässä kohtaa pitää muistaa, että TPS on ollut todella, todella sekavassa tilassa viimeiset neljä vuotta. Identiteetti onnistuttiin kadottamaan, samoin kuin yleisö katsomosta. Samanaikaisesti pelaajia ravasi ovista sisään ja ulos sellaista tahtia, että perässä ei tahtonut pysyä. Lisäksi Palloseura oli noussut yleiseksi vitsiksi ympäri Suomea. Entinen suuruus kynti syvissä vesissä, paljon syvemmissä kuin vaikkapa 2000-luvun loppupuolella, jolloin sentään päästiin säälplayoffeihin, vaikka menestystä ei tahtonutkaan tulla. Ja tämä kaikki vielä sen fantastisen mestaruuden jälkeen.
Projekti on pitkä eikä tuollaisen laivan kääntäminen onnistu sormia napsauttamalla. Siihen nähden Palloseuran tämän kauden ryhtiliike oli suuruusluokaltaan aivan loistava: Runkosarjassa pelattiin loppuun asti pääsystä kuuden parhaan joukkoon, ja vaikka se onnistuttiinkin itse tupeksimaan, pelattiin meillä kuitenkin pitkästä aikaa ihan oikeita pudotuspelejä ja siellä vielä pystyttiin todenteolla haastamaan dynastiassa elävä Kärppä-lauma. Aivan ei potku riittänyt jatkopaikkaan, vaikka muutamassa pelissä se voittomahdollisuus oli täysin omissa käsissä (varsinkin sarjan kuudennessa pelissä), mutta kuten kapteeni Tomi Kalliokin on kauden aikana muutamaankin otteeseen sanonut, niin uudella joukkueella näitä notkahduksia tulee. Uskoisin, että hän tietää mistä puhuu, olihan hän nostamassa Växjötä divaritason jengistä SHL:n mestariksi.
Tähän kaikkeen nähden valmennus on mielestäni onnistunut hyvin. Jotain olisi voinut ja olisi pitänyt tehdä varmasti pitkän kauden aikana toisin, joku olisi ansainnut enemmän peliaikaa kuin joku toinen ja jollekkin ei olisi peliaikaa jonkun mielestä pitänyt antaa lainkaan, näin se vain on ja näin se tulee aina olemaan. On kuitenkin syytä huomauttaa vielä siitä käsittämättömän surullisesta faktasta, että TPS kärsi aivan suunnattomasti loukkaantumisista kuluneella kaudella. Joku voi pitää tätä huonon kuntoharjoittelun tuloksena, toiset taas sanovat sen olleen huonoa tuuria ja kolmannet taas ehdottavat syyksi pelin aiheuttamaa nykyistä fyysistä kuormitusta. Oikeaa vastausta ei kyllä meikäläiseltä löydy, ei sitten millään, mutta onhan tuossa jo pakko olla helvetin huonoa tuuriakin (plus muutama Liigassa pelaava vatipää...), kun katselee listaa. TPS pelasi kauden aikana yhteensä 68 ottelua Liigaa (+ ET ja harjoitusottelut) ja ns. vakiokokoonpanon miehistä otteluita missasivat herrat seuraavanlaisesti:

Lauri Tukonen - 50 missattua ottelua (42+8)
Petteri Nummelin - 36 missattua ottelua (33+3)
Niklas Friman - 35 missattua ottelua (33+2)
Tadas Kumeliauskas - 31 missattua ottelua (23+8)
Jani Forsström - 19 missattua ottelua (16+3)
Dave Spina - 14 missattua ottelua (8+6)
Eric Perrin - 14 missattua ottelua (14+0)
Ilkka Pikkarainen - 14 missattua ottelua (14+0, lisäksi seitsemän ja kahden ottelun pelikiellot)
Julius Vähätalo - 13 missattua ottelua (11+2, oli toki osan otteluista loppukaudesta rotaatiopelaajana)
Elmeri Eronen - 5 missattua ottelua (5+0)
Ville-Vesa Vainiola - 3 missattua ottelua (3+0)
Harri Tikkanen - 3 missattua ottelua (3+0)

HUOM! Listasta puuttuu pelaajat, kuten Miro Keskitalo, Patrik Virta, Elias Karvonen, Oskari Siiki, Kalle Kaijomaa, Jussi Makkonen, Francis Paré, Teemu Lämsä yms., jotka pelasivat Palloseurassa suuren määrän otteluita, mutta jotka tulivat seuraan kesken kauden / pelasivat vain osan kaudesta ollen mahdollisesti vuokralla muuallakin. Näistä kuitenkin esimerkiksi ainakin Miro Keskitalo, Patrik Virta sekä Kalle Kaijomaa jättivät otteluita väliin loukkaantumisten ja henkilökohtaisten syiden vuoksi kauden aikana.

On myös syytä mainita, että pudotuspeleissä loukkaantui myös Oskari Setänen ja Teemu Lassilakin sairastui. Näin ollen meiltä oli tuolloin pahimmillaan poissa ykkös-ja kakkosvahti, ykkösketjun laituri, kakkosketjun laituri ja sentteri sekä pari runkopuolustajaa. Plus ne muut.

Tähän kaikkeen epäonneen nähden olen helvetin ylpeä siihen esitykseen, jonka Turun Palloseura tarjosi pudotuspeleissä 2016. Suunta on oikea ja nälkä kasvaa syödessä. Lisäksi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen edessä on sellainen tilanne, että joukkueen runko tulenee pysymään jopa hyvinkin paljon samanlaisena kuin edellisen kauden joukkue eli jatkuvuutta saadaan mukavasti. Tämän kauden joukkueesta ns. varmoja ensi kauden pelaajia ovat maalivahdit Setänen & Georgiev, puolustajat Eronen, Keskitalo, Tikkanen ja hyökkääjät Ahtola, Karvonen, Kumeliauskas, Lämsä, Pikkarainen, Spina, Virta, Virtanen sekä Vähätalo. Lisäksi optio ensi kaudesta löytyy Forsströmiltä, Tallinderilta, Pérriniltä sekä Vainiolalta. Näistä kolme ensin mainittua on huhujen mukaan jo kiinnitetty tulevaksi kaudeksi ja Vainiolan kohtaloa arvotaan vielä. Lisäksi Tomi Kallio on erittäin todennäköinen jatkaja, mutta hän omien sanojensa mukaan vielä miettii jatkoaan. Tuskinpa kuitenkaan Kallio malttaa näin hyvin alkanutta projektia jättää kesken, joten eiköhän "pyydys" nähdä myös tulevalla kaudella johtamassa mustavalkoisia joukkoja, ja hyvä niin.
Sport oli Palloseuralle lopulta suupala, mutta sitäkin tärkeämpi vastustaja, sillä tuossa lyhyessä sarjassa Palloseuran peli alkoi taas loksahdella uomiinsa kynnetyn kevään jäljiltä. Peli-ilo palasi silminnähden pelaajiin ja jäällä nähtiin taisteleva, kaikkensa antanut Palloseura (joskin nyt sulamisiakin nähtiin, valitettavasti). Palloseura, jonka peliä oli mukava katsoa ja jonka puolesta sai ihan oikeasti jännittää, että mihin tässä vielä pystytäänkään. Fantastinen Kärpät-sarjan aloitus Oulussa ja 2-1 tappioasemassa vielä ryöstö Turkuhallissa ~9 000 katsojan edessä. Huh ja herkäksi vetää vieläkin se, että tiputtiin. Odotuksia ei uskaltanut itse ennen sarjaa hurjasti asettaa, mutta lupasin olla tyytyväinen jos jäällä nähdään taisteleva Palloseura ja Kärpät pystytään haastamaan - Ja tähän totisesti pystyttiin. Tällä kertaa kuitenkin se parempi vei pidemmän korren ja Kärpät matkasi ansaitusti (huoh..) jatkoon, mutta kuten Kärppien Lauri Marjamäkikin totesi haastattelussa sarjan jälkeen, niin Palloseura on ehdottomasti oikealla tiellä ja saattaa olla hyvinkin mahdollista, että TPS nähdään mitalipeleissä jo tulevalla kaudella. Koska viimeksi Tepsistä on saanut kuulla oikeasti tälläistä? Vieläpä siten, että siihen voisi jopa itsekkin uskoa?

Kauden ensimmäiset pelaajahankinnat näkivät virallisesti päivänvalonsa 31.3. kun TPS julkisti tehneensä kaksivuotiset sopimukset Dave Spinan sekä Patrik Virran kanssa. Kummatkin olivat olleet jo pitkään julkisia salaisuuksia eikä se kevään varsinainen "massiivinenkaan" tarjonnut kovin kummoisia yllätyksiä, kun 21. huhtikuuta TPS julkisti lehdistötilaisuudessa tukun uusia pelaajia: Eric Perrin (JYP), Jonne Virtanen (Lukko), Oskari Setänen (Lukko), Jerry Ahtola (Lukko) sekä Jani Forsström (Jukurit) pukisivat jatkossa päälle Palloseuran mustavalkoisen nutun. Forsström oli pienoinen yllätys, muuta olivat melkolailla odotettuja hankintoja. Seuraava hankinta näki päivänvalonsa 25. toukokuuta kun Harri Tikkanen saapui (jälleen) Raumalta Palloseuran takalinjoille ja heinäkuussa kannattajia hemmoteltiin vielä oikein olan takaa kun ensin 22. heinäkuuta Tomi Kallio oli päätöksensä tehnyt ja saapui Palloseuran riveihin ja vain alta viikkoa myöhemmin Henrik Tallinder valitsi AIK:n ja Palloseuran väliltä jälkimmäisen, meidän kaikkien onneksi.

 

[FutureHockey]

2/2

Mikä sitten muuttui eniten menneistä kausista? Ensinnäkin nyt hankinnat tehtiin määrätietoisesti ja haettiin pelaajia, jotka oikeasti haluavat sitoutua uuden Palloseuran projektiin, joiden tiedetään pelaavan logolle ja joista tiedetään mitä saadaan. Älkää käsittäkö toki väärin, olivathan esimerkiksi Corey Locken, Ryan Laschin, Jakub Nakladalin, Dan Sextonin sekä esimerkiksi Radek Smolenakin hankinnat aikanaan helvetin kovia kiinnityksiä, ainakin paperilla, mutta näiden kohdalla pelattiin aika pitkälti upporikasta ja rutiköyhää eli rahaa pistettiin palamaan aivan helvetisti ja sormet ristissä toivottiin toimiston nurkassa, että kaikki natsaisi kohdilleen ja menestys palaisi sekalaisella nipulla Turkuun, mutta se ei palannut ja joka kausi saatiin tottua siihen, että Palloseura, tuo Suomen yleinen vitsi, myisi parhaat pelaajansa pois ja pelaisi loppukauden käytännössä Ö-luokan ryhmittymällä kun ei ole putoamisvaaraakaan. Tämä oli suora perseennäyttö paitsi Seuraa itseään, myös sen kannattajia kohtaan. Ei siis ihme, että monen mitta tuli täyteen ja otteluita on saatu pelata lähes tyhjille katsomoille jo pidempään.
Uusista hankinnoista kuitenkin on paistanut jo alusta asti hyvät fibat ja se, että nyt tiedetään mitä halutaan ja joukkuetta rakennetaan määrätietoisesti. Vaikka osa onkin sitä mieltä, että joukkueenrakennus jäi vieläkin kesken, niin aihiot rakentamiselle ovat helvetin hyvät ja perustukset on luotu. Perrin, Tallinder ja Kallio toivat Palloseuraan sellaisen määrän voittamisen kulttuuria, kokemusta ja johtajuutta, että sellaista ei kovin monelta muulta Liigasta löydy. Jokainen on vielä vanhalla iälläänkin Liigan johtavia pelaajia, jotka auttavat joukkuetta paitsi jäällä, myös sen ulkopuolella aivan mielettömissä määrin. Ahtola ja Virtanen puolestaan ovat omia poikia, jotka ovat jo rutinoituneita Liigapelaajia ja jotka ovat juuri niitä paloja, joiden kanssa sitä voittavaa Palloseuraa voitiin lähteä rakentamaan. Forsström taas oli kaikin puolin lottovoitto Palloseuralle: Halpa, mutta kaikkensa antava, taisteleva ja oikeasti onnistunut pelaajahaku. Setänen tiedettiin lupaavaksi ja lupaavia otteita hän tällä kaudella jo ehti näyttämäänkin, vaikka loppukaudesta alkoikin bensiini koneesta jo hieman hiipumaan.

Lisäksi joukkuetta täydennettiin kauden aikana, osin pakonkin edessä, muutamilla pelaajilla. Bluesin konkurssipesäkkeestä haettiin puolustajat Malmivaara & Kaijomaa sekä uus-vanha hyökkääjä Makkonen ja Venäjältä puolestaan naarattiin takaisin hinkunut Francis Paré. Pois puolestaan viskattiin Tomas Mojzis, joka ei sopinut Atu Selinin palapeliin sekä Tero Koskiranta, jonka TPS-ura ei oikein koskaan lähtenyt sellaiseen liitoon, jota häneltä toivottiin. Lisäksi kauden aikana lainalla Palloseurassa käväisi puolustaja Simo-Pekka Riikola.
Hankinnoista on jo kaikki käytännössä sanottu. Malmivaara oli selvä floppi ja vaikka hänkin hieman piristyi pudotuspeleissä ja yltyi jopa taklaamaan, oli hän auttamatta aina tilanteissa myöhässä, hidas kuin mikä ja virhealttius oli huipussaan. Ei todellakaan palkkansa arvoinen pelaaja ja tästä miinusmerkintä Niittymäen papereihin. Kaijomaan alku oli todella vaikea, mutta loppua kohden kyllä piristyi ainakin omaan silmääni hemmetisti ja muistissa on erityisesti se yksi ratkaistu Oulu-peli pudotuspeleissä. Kaijomaa kärsi suru-uutisista pudotuspelien kynnyksellä, joten olisikohan tuo äiti-keissi painanut mieltä jo runkosarjankin aikana ja vaikuttanut peliin jo tuolloin? Mene ja tiedä, mutta loppukauden Kaijomaa menisi kyllä minun papereissani Turussa vielä ensi vuonnakin. On toki Bluesin sopimuspelaaja, mutta Blues taitaa olla historiaa, joten.. Makkonen puolestaan aloitti erinomaisesti ja ensimmäiset kymmenen peliä olivat aivan ilmiömäistä näytöstä herralta, mutta sitten hänen pelistään katosi se kaikki terävyys ja juonikkuus ja Makkonen vajosi vain osaksi massaa.
Francis Paré oli kuitenkin erinomainen veto Niittymäeltä kaikin puolin. Herraa kritisoitiin ennakkoon ja vielä pudotuspelienkin yhteydessä siitä, että on itsekäs ja ei pelaa joukkueelle, mutta sanonpahan vain, että tälläisiäkin pelaajia Palloseura kaipaa kuin mitä Paré oli. Ei yltänyt oikein missään vaiheessa parhaimpaansa ja vasta pudotuspeleissä kemiat alkoivat natsaamaan Perrinin ja Kallionkin kanssa, mutta tämä tapahtui auttamatta liian myöhään. Kovin moni ei kuitenkaan tunnu tiedostavan sitä jäätävää faktaa, että vaikka Paré ei ollut parhaimmillaan missään kohtaa, iski hän kuitenkin runkosarjassa pelaamissaan 18 ottelussa tehopisteet 10+4. Jos hän olisi edustanut Palloseuraa koko kauden ja olisi pelannut samanlaisella tahdilla, olisi hän iskenyt kauden aikana tehopisteet 33+13=46! Siis Paré, tuo ei-parhaimmillaan pelannut itsekäs kanukki, oli kuitenkin yli 30 maalin tahdissa. Tuo on kuitenkin melkoisen maaginen rajapyykki Liigassa, johon ei kovin moni Matti Meikäläinen ole urallaan kyennyt.

Kaiken kaikkiaan Palloseura tarjoili kaudella 2015-16 sellaisen tunteiden vuoristoradan, että ei enää paremmasta (eikä pahemmasta) väliä. Välillä joukkueen mukana sai juhlia ja kaikki näytti aurinkoiselta, kun taas sitten viikkoa-paria myöhemmin seura teki mieli manata syvimpään helvettiin ja melkein teki mieli luovuttaa. Melkein. Tätä se kuitenkin on kun rakastaa jotain niin paljon. Välillä kaikki on ihanaa ja vaaleanpunaista, välillä taas sattuu ja pahasti. Yhteinen taival ei kuitenkaan ole taivaltamisen arvoinen jos ei pysty tuntemaan näitä tuntemuksia sillä silloin se ei ole rakkautta, se on vain rivikatsojana olemista ja vierestä seuraamista. Vaikka ne lukuisat sulamiset ja häviöt sekä pudotuspeleistä tippuminen vituttavatkin, olen kuitenkin kaikinpuolin helvetin ylpeä Palloseurasta tänä päivänä. Eteenpäin luvattiin mennä, eteenpäin on myös menty. Aihiot paremmalle tulevaisuudelle ovat olemassa ja jaksan uskoa, että niitä osataan myös hyödyntää. Tilanne on vähän sama kuin se oma valittu olisi päästänyt itsensä täysin rupsahtamaan: Olisi lihonnut alkuajoista sen parikymmentä kiloa, kulkisi jatkuvasti pieruverkkareissa, ei meikkaisi tai huolehtisi ulkonäöstään ja kaiken päälle vielä röyhtäilisi ja piereskelisi kanssasi kilpaa. Nyt kuitenkin tuo parempi puolisko on ottanut itseään niskasta kiinni, hän hemmottelee sinua aina välillä laittautumalla erityisen nätiksi vain sinua varten (vaikka ainahan ne nättejä on), antamalla vähän herkkua ja panostamalla itseensä. Vaikka se välillä repsahtaakin käymään siellä Mäkissä niin ei peliä ole menetetty, suunta on oikea ja minä en ainakaan henkilökohtaisesti malta odottaa mitä Palloseura, tuo rakkaista rakkain seura, tarjoaa minulle ja meille kaikille kaudella 2016-17.

 

[Kanada-malja]

Futurehockey: Kovin moni ei kuitenkaan tunnu tiedostavan sitä jäätävää faktaa, että vaikka Paré ei ollut parhaimmillaan missään kohtaa, iski hän kuitenkin runkosarjassa pelaamissaan 18 ottelussa tehopisteet 10+4. Jos hän olisi edustanut Palloseuraa koko kauden ja olisi pelannut samanlaisella tahdilla, olisi hän iskenyt kauden aikana tehopisteet 33+13=46! Siis Paré, tuo ei-parhaimmillaan pelannut itsekäs kanukki, oli kuitenkin yli 30 maalin tahdissa. Tuo on kuitenkin melkoisen maaginen rajapyykki Liigassa, johon ei kovin moni Matti Meikäläinen ole urallaan kyennyt.

Kyllähän Pare pelimies on. Mitenköhän paljon palkkapyyntö mahtaa olla?

 

[sunnuntai]

Hyvin on taas kerran kevään sulamisvedet pesseet kaiken pahan pois. Kaikki meni oikeastaan hyvin, pelaajat onnistuivat lähes nappiin jne.

Kauhea ylipeluutus mitä kaudella on tapahtunut, on täysin unohtunutta histroriaa. Aivan kaamea runkosarjan lopetusta joku taisi edes ohi mennen mainita.

Kausi päättyi minimitavoitteeseen, päästiin pelaamaan oikeita pelejä. Mutta nekin lopetettiin kyllä oikein juhlavasti kyykäkäten.(vituttaa vieläkin töissä en kerenyt peliä juurikaan seuraamaan. Lähtiessä seurantaan puhelimen kautta: jumalauta me johdetaan 2-0 ja veskalla 11 torjuntaa. No toinen jumalauta, en kerennyt Tikkurilassa hypätä kotia vievään junaan, kun oltiin jo hävitty jatkoajalla.)

onnistumisia on paljon mainittu, niin minun laitan ylös pari asiaa, jotka eivät mielestäni niin onnistuneet viime kaudellla.

- Kuntovalmennus (me oltiin lopussa hitaita, eikä meillä ollut polttoainettakaan)
- Pakiston kiekollinen puute oli varmaan yksi syy vaisuun hyökkäyspeliinkin paikoitellen(tosin tätähän nostettiin esiin jo ennen kauden alkua ja ratkaisu oli Malmivaara)
- Joukkkueessa ei ollut lopulta kummiskaan laajuutta ratkaisijoiden osalta. Osa tietysti johtui loukkaantumisista, mutta myös jotkut pelaajat, joiden piti olla ratkaisijoita, eivät lopulta siihen kyenneet, mm. Ahtola(tosin jos keskiarvot tempaisee niin pelasi aika normi kauden, odotukset kai sitten liian korkeat)
- Kärjen ylipeluutus kauden mittaan

Kyllä meillä on haasteita jonkun verran ajatellen ensi kautta, joka osa-alueella.

Maalivahdit.
On aika riskiä lähteä Setäsellä ja Georgievilla minusta. Molemmilla on sitä kuuluisaa potentiaali, mutta molemmilla on myös heikkouksia joihin valmennuksessa puututaan aivan varmasti, mutta voidaanko kesässä tehdä riittävästi.

Puolustus.
Nummeliinin poistuessa, häviää sieltä se varsinainen kiekollinen taito lähes täysin. Tallinderin taidoilla tehdään pisteitä edes kohtalaisesti, koska pelaa niin paljon. 2 kiekollista pakkia olisi sisään tultava, jotta kehitys olisi eteenpäin eikä vain tyydyttäisi samaan. Kehitys kai tavoite?

Hyökkäys.
Liian pienelle porukkalle kerääntyi liian paljon tehtävää ja valitettasti Perrinkin loukkaantumisen jälkeen oli kyllä vähän kalpea varjo, toivottavasti polvi tulee kuntoon kesällä. Tarvittaisiin minusta siis yksi kova sentteri ja yksi laituri.

Kummeli on kyllä yksi murheenkryyni joukkueessamme. Hänellä on tosin yksi kyky lähes yli muiden: kyky tehdä pisteitä, ei ole mitkään maagiset kädet, ei sulava eikä juurikaan nopea, mutta pisteitä se saa aikaiseksi. Mutta valitettavasti sairastupa kutsuu aivan liian usein. Siksi en kyllä 3 ketjua ylemmäksi sijoittaisi lähtöarvioissa.
Ahtola nyt ei varmaan misään 4 tule puolustavana pelaamaan, vaikka plokkasikin 2 laukausta yhdessä vaihdossa. Kummelin kanssa kolmosessa?

Ja yksi toive, toivottavasti hankinnat ovat iältään jossain 26-30 vuoden välissä ja tasonsa osoittaneet.

 

[Black Star]

Päällimmäinen fiilis kaudesta jäi positiiviseksi, mutta olen samaa mieltä kuin yllä että Tepsillä on vielä todella paljon tekemistä, jos tosissaan halutaan kärkisijoista tapella. Varsinkin jos niin halutaan tehdä useammin kuin kerran vahingossa.

Mun mielestä valmennuspuolella kysymysmerkkeinä on varsinkin maalivahtivalmennus, josta sitten johdannaisena tuo Sunnuntain mainitsema mv-kaksikko. Ylösen aikan ei olisi ollut mitään ongelmaa lähteä tuollaisella lahjakkaalla kaksikolla kauteen. Toki vähän epäreilua verrata Norrenaa yhteen maailman parhaaseen, mutta maalivahtivalmennus oli todella iso osa Tepsin menestystä taannoin.

Jotain tosiaan tehtiin pahemman kerran väärin peluutuksen tahi kuntovalmennuksen suhteen, koska kauden lopussa tankki oli täysin tyhjä. Tässä kohtaa meidät pelasti muutaman huippuyksilön esimerkki ja johtajuus, joiden varassa pelattiin hyvä Kärppä-sarja. Minä en pidä tuota viimeistä peliäkään kyykkäyksenä, kun sen asettaa kontekstiin tämän kuntopuolen kanssa. Pelaajat tekivät minkä jaksoivat.

Pakiston rakenne on huono ja jos sopimuksia on kuten voi olettaa, niin vaikea nähdä että ensi kaudellakaan tuota saataisiin vielä täysin kuntoon. Kyllä meidän täytyy saada myös ylivoimaan viivalle uhka. Nyt meidän ylivoima kyykkäsi kauden tärkeimmässä vaiheessa todella pahasti. Muutenkin erikoistilannepelaaminen vaikutti kauden loppupuolella melko kevyeltä.

Tuossa aiemmin Futurehockey puntaroi loukkaantumisilla. Mielestäni Tukosen ja Nummelinin pitkiin poissaoloihin olisi pitänyt varautua jo ennen kautta paremmin. Jätkien historian perusteella tuo oli täysin odotettavissa. Voihan tuon laittaa huonon tuurin jne piikkiin, mutta näistä varoitti jo moni ennen kautta. Tuosta aiemmasta listasta kun poistaa nämä, niin ollaan ihan normaalissa loukkaantumistilanteessa. Paljon vempassa olevien jätkien varaan ei voi rakentaa joukkueen tehonyrkkiä.

Laajuudesta myös samaa mieltä edelläkirjoittavan kanssa. Täällä ollaan sorvaamassa Vainiolalle jatkoa muutaman ok pelin jälkeen, vaikka koko kausi on haukuttu läpipaskaksi. Taso ei isossa kuvassa riitä ja tilalle noihin ruutuihin on saatava parempaa. HMV-jätkiä ei saa olla yhtään rivissä vaan jokaisella pitää olla annettavaa joukkueelle.

Kritiikistä huolimatta nyt saatiin alle sellainen ponnistuslauta jota tässä on kaivattu vuosikaudet. Sen takia en osaa olla mitenkään pettynyt suoritukseen. Nyt ei saa tyytyä tähän vaan alkaa parantaa noita epäonnistuneiksi todettuja ratkaisuja. Positiivista virettä on osattava myös toimiston puolelta tukea. Toivottavasti siellä ollaan opittu läksyt eikä aleta säätää viime vuosien malliin.

Tässä muuten ehdottoman positiivinen asia. TPS:n toimitusjohtaja on pitänyt pääosin päänsä kiinni julkisuudessa. Samoin kaikki muut verhon takana lymyilevät örrimörrit. Vaikuttaa että on enemmän keskitytty jääkiekkoon kuin saippuaoopperaan.

 

[Kanada-malja]

Oliko muuten yhtään kohua kauden aikana Tepsiin liittyen? Tarkoitan ei-pelillisiä juttuja. Näistä ollaan ainakin toistaiseksi päästy eroon.

Tuo ylivoiman heikkous vaivasi itseänikin Kärppä-sarjassa. Meillä oli kyllä ihan tarpeeksi yv:ta, että olisi voitu mennä jatkoon kuudessa pelissä. Ehkä Spinan ja Kumen läsnäolo olisi voinut tuottaa pari tarvittavaa häkkiä lisää ja huomenna pelattaisiin mitaleista.

 

[Ferguson]

- Kärjen ylipeluutus kauden mittaan

Tästä aiheesta on riittänyt kauden mittaan paljon puhetta. Mutta mahtaako tässä olla todellisuudessa mitään perää? Voisin kuvitella, että tälläkin kommentilla viitataan erityisesti Tallinderin ja Kallion minuutteihin. Mutta pystyykö joku muka väittämään, että kyseisten herrojen taso laski loppukaudesta? Itse en ainakaan sitä pystynyt vaikkapa kärppä-sarjassa huomaamaan.

Mielenkiinnolla kyllä otan vastaan ne asiat, jossa tämä paljon puhetta kerännyt ylipeluutus näkyi.

 

[sunnuntai]

Mielenkiinnolla kyllä otan vastaan ne asiat, jossa tämä paljon puhetta kerännyt ylipeluutus näkyi.

Kauden loppua voisi käyttää esimerkkinä jos haluaisi. Se ei varmastikkaan käy?

Syksyn ylivoima pelit, joissa ykkösylivoima pelasi 1min 50sek saamatta mitään aikaan. Puhumattakaan Nummelinin 2minuutin ylivoimista.

Sinusta esim. syksyllä ylipeluutusta ei tapahtunut?

Eihän ylipeluutus tarkoita vain loppuunpeluuttamista. Esim. peluutetaan vain kärkeä,antamatta muille edes mahdollisuutta. Joskus puhuttu voittamisen pakosta.

Edit. Käyn syksyn ottelut läpi ensi viikon alussa ja annan sieltä sitten ottelukohtaisia esimerkkejä.

 

[Mas@]

Niin. Minunkin mielestäni arvio "ylipeluutus" perustuu ainoastaan mutuun. On juurikin oikea tapa mitata tätä tutkimalla, onko "ylipeluutettujen" pelaajien taso laskenut kauden mittaan. Kallio, Tallinder, Spina, Perrin, Paré... Laskiko jonkun em. herran taso loppukaudesta? No ei.

 

[sunnuntai]

Tässä nyt olisi muutama peli, jossa minun mielestäni ollut hieman kärjen liikapeluutusta.(Loppu kausi ei kai sitten kelvannut esimerkiksi laisinkaan, joukkuehan ei hyytynyt yhtään).

19,09 KooKoota vastaan tappio jatkoajalla(Edellisenä päivänä peli)
Kallio 20.45
Perrin 20,26
Tallinder 24,44(pakille ok)
Kaikki kentällä ottamassa jatkoajalla tappiota vastaan
Spina 21,49
Vastuuta ei minusta ole uskallettu jakaa muille, varsinkin ajatellen ottelua edellisenä päivänä

24,09 tappio vieraissa HIFK
Kallio 21,37(2 maalia)
Perrin 20,47
Tukonen 21,02
Nummelin 23,15!!

Sama linja jatkuu riippumatta oltiinko tappiolla tahi voitolla. Junnuilla peli aikaa peleissä 3-8min.
Sitten Tukonen pois

Pelicans tappio 28.10
Ahtola 23,08
Kallio 22,37
Perrin 21,02
Jäätiin nollille

Blues tappio JA 31.10
Kallio 24,00
Perrin 21,10

HPK voitto 12,11
Hyökkääjillä peli aika 10,21-18,29, peli aikaa jaettu enemmän tasaisesti, mutta silti voitto ollaan saavutettu.

Ässät tappio 18,11(edellisenä päivänä peli)
Kallio 23,06
Perrin 21,46
Nummelin 28,38!!

Tuossa joitakin esimerkkejä(peliin nro23 saakka), joissa minusta kenties peluutettu kärkeä liikaa ajatuksella:voittamisen pakko. Ei ole uskallettu antaa mm. junnuille aikaa. Tottahan toki otteluissa myös löytyy voittoja myös kovilla peliajoilla(eihän me ilman voittoja oltaisi oltu jatkopeleissä). Enkä väitä, jotta ottelut oltaisiin voitettu tasaisemmalla peluutuksella. Totta kai kärkeä pitkääkin kuormittaa, koska pääsääntöisesti he ne pelit ratkaisevat, mutta kyllä sitä vastuuta pitää uskaltaa jakaa ja samalla antaa myös lepoa kärjelle.
Yksi asia mikä pisti silmiin tilasto jälkikäteen katsoessa on ´joidenkin hyökkääjien todella kovat peliajat, jos oli ollut peli edellisenä päivänä. Silloin kärjen kuormitus vielä kovempaa.

Runkosarjan 10 viimeistä pelissä tehtiin 18 maalia(joista 7 tuli 1 pelissä). Siis 9 pelissä 11 maalia. Kyllähän siellä tuli hyytyminen lopussa, tiiä sitten johtui se hyytymisestä kärjen takana?

 

[kausi]

Tässä olen katsellut tuota kärpät tappara sarjaa ja tehnyt havainnon että siinäkin kärpät on huonompi 5vs5pelissä ihan kuten tps sarjassakin. Aika outoa on. Ei tepsi siis huonosti pelannut lainkaan. Erikoistilanteisiin pitää saada lisää potkua

TPS oli huonompi, kuten Tapparakin on, koko vitun ajan. Hidas. Asia selvä? Hävittiin monestakin syytä, tehtiin yksi
kämmenlyönnin palautus, mutta kaiken lopun ajan odotettiin, että milloin tulee tappio, kämmen isosti. Vastustaja palauttaa ja lyö yhden tai kaksi till. Pallopeleistä voi oppia paljon.

 

[Taisteluvarustus]

TPS oli huonompi, kuten Tapparakin on, koko vitun ajan. Hidas. Asia selvä?

Parissa pelissä TPS oli selvästi huonompi kun hävittiin jalalla omassa päässä ja otettiin jäähyjä ja roikuttiin ja revittiin, mutta kyllä me parhaimmillaan hallittiin selvästi 5-5
-peliä suhteellisen pitkissäkin jaksoissa ja haastettiin ihan tosissaan, pitää muistaa että oltiin yhden maalin päässä seiskapelistä.

Tappara taas on parempi kuin kärpät, eilenkin taisivat saada parin maalin lisäksi aikaan kaksi ylärimaa ja kaksi tolppaa siinä missä kärpillä oli ehkä viisi kunnon paikkaa koko pelissä.

 

[Scissors]

Tiedä sitten mistä kallionreiästä kaivauduin nyt esiin, mutta pitkästä aikaa tarinaa tännekin osioon. Tullut vietettyä aikamoista hiljaiseloa loppukauden jälkeen, sillä se veti ainakin itselläni takin todella tyhjäksi, eritoten tuo Kärpät-sarja oli melkoisen intensiivistä seurattavaa.

Mielestäni tämän kauden Palloseura oli ennakkoasetelmiin nähden varsin odotetunlainen ilmestys kaukalossa. Siltäkin osin sellainen, että ennen kautta ei oikein tiennyt mitä odottaa, ja tämän kauden matseissa fiilis oli jopa erätauoilla välillä sellainen että ei tiennyt millainen joukkue sieltä askiin astuu.

Tapa jolla joukkue rakennettiin herätti jonkun verran huolta. Pakisto jätettiin melko heikoille kantimille etenkin kun Nummelinin vamma-alttius alkoi realisoitua. Hyökkäys oli alkukaudesta todella tasapainoinen silloin kun Kume ja Tukonen olivat kummatkin kehissä. Loukkaantumiset sotkivat dynamiikkaa aivan selvästi, ja tietysti on ihan perseestä että kahden pelaajan kohtaloista päätti Liigan kaksi ehkä aivottominta pelaajaa, Tuppurainen ja Blood. Toinen pois vähän alle pari kuukautta ja toinen 2/3 kaudesta. Hiljaiseksi vetää. Periaatteessa joukkueen kuin joukkueen pelin voi sekoittaa telomalla sen syömähampaat yksi kerrallaan ulos. Tähän peilaten Palloseura taisteli mielestäni urhoollisesti, etenkin playoffeissa Spinankin ollessa pois.

Itse peli heitteli äärilaidasta toiseen kauden mittaan ja välillä tuntui ettei Selinin joukkueella ole mitään selkeää tapaa pelata jääkiekkoa. Kotona kyykättiin muutaman kerran ihan kunnolla, vastapainoksi alkukaudesta otettiin runsaasti pisteitä vieraista ja tämä tahti neutralisoitui samalla kun kotidyykkaukset vähenivät. Niitä toki lopussakin vielä tuli, mutta pelattiin siellä hienojakin kotiotteluita taisteltaessa runkosarjan kuudennesta sijasta. Esim. Lukko ja Tappara kaadettiin taktisesti viisailla ja sangen tasokkaillakin esityksillä.

Pelien sisällä tosiaan turbulenssia nähtiin melko paljon, ja se hankaloitti pelitavallista seurantaa. Jos pitäisi verrata Kai Suikkasen TPS:ään tai Miika Elomon TPS:ään niin joitain asioita tuli laitettua merkille koskien Tepsin pelitapaa (kiekolla) tällä kaudella:

- Keskikaistan haut sentterin toimesta olivat laadukkaampia kuin aiemmin. Tepsin sentteristö (erityisesti Perrin, Kumeliauskas ja alkukaudesta Koskiranta) kykeni hyvillä siirroilla rytmittämään peliä hyvin. Jollain tavalla tuntui myös muiden hyökkääjien osalta siltä että he tuntevat toisensa paremmin sillä keskialueella tuli noteerattua useampia syöttökombinaatioita ja variaatioita joko ennen kuin kiekko laitettiin päätyyn tai sitten niin että vastustajan siniviiva pyrittiin voittamaan kiekollisena.

- Puolustajien avauspelaaminen oli sen verran kehittynyt viime kaudesta että se antoi viime kautta toimivamman mahdollisuuden rauhallisille viivelähdöille jotka hyvin kiihtyivät toimiviksi rintamahyökkäyksiksi. Ainakin ajoittain näin. Riippuen ketä avausvuorossa oli, mahtui sekaan tietysti myös koomailuja. Aivan kaikki Tepsin pakit eivät mitään samettikäsiä todellakaan olleet, jolloin tietysti avauspelaaminenkin näytti kauhealta. Välillä pyrittiin todella nopeisiinkin hyökkäyksiin, kuinkas muuten Petun ollessa joukkueessa mukana, ja niistäkin Palloseura jokusen osuman iski yllättäessään vastustajan ns. housut kintuissa kesken vaihtovirheen tai trappiin järjestäytymisen. Lisäksi ennen kaikkea parin edelliskauden syötöt seisovin jaloin oleville laitureille, jotka menettävät oman siniviivan alla kiekon nopeasti iholla olevalle vastustajalle, olivat vähentyneet melko radikaalisti. Virheitä sattui tietysti varmaan kaikille pakeille jonkun verran pisin kautta mutta tämä osa-alue Palloseuran pelissä oli ottanut mielestäni askeleen eteenpäin siitä katastrofitekemisestä jota harjoitettiin pari kautta tässä aikaisemmin.

Nämä osa-alueet eivät tosin toimi jos peli on liian hidasta, ja monesti Palloseuran peli oli sitä. Ratkaisuiden kestot, oikeiden sellaisten tunnistamiset ja viisikon etäisyys ovat avainasemassa ensi kaudella jos ja kun tätä osa-aluetta pitää kohentaa. En sanoisi että Palloseuran joukkue liian hidas jalalla oli, päin vastoin alkukaudesta nähtiin selviä ylikävelyitäkin joissa luisteltiin vastustaja kumoon, mutta ehkä loukkaantumistilanne ja ajoittaiset liian isot kuormat tietyillä pelaajilla (esim. Virtanen, Pikkarainen, Kallio) näyttivät myös sille että jalkanopeus oli surkeaa. Pelinopeutta kaipailen kuitenkin itse jalkanopeuden tueksi, sillä nopeillakin pelaajilla voi pelata äärimmäisen hitaasti jos homma ei toimi.

- Hyökkäyspäässä oli melko selvää että TPS menee melko paljon yksilöiden oivallusten varassa. Ja miksi ei menisi, Perrinillä, Tukosella ja Kalliolla oli etenkin sellaiset kemiat että alta pois. Ehkä oma silmä on melko harjaantumaton ottamaan selvää tarkemmin hyökkäyspään hyökkäyspelistä kuin puolustuspään hyökkäyspelaamisesta, mutta hankala sanoa millaisia nyansseja tuolta olisi pitänyt löytää. Ehkä silmiinpistävintä kuitenkin, jos jotakin on mainittava, oli se että Palloseura teki aiempia kausia enemmän maaleja kaukolaukauksista tai ohjureista ja niitä oikeasti myös haettiin melko kiivaasti. Parantuneet aloitusprosentit (oma mutu, joku voi tarkistaa ja lyödä matalaksi jos olen väärässä) olivat mielestäni myös merkittävässä roolissa kun Pikkarainen ampui kiekkoja pisteeltä sisään ja pakit viivasta joko suoraan tai ohjureiden kautta.

- Erikoistilannepelaaminen oli alkukaudesta erinomaista erityisesti YV:n osalta ja sitä oli ilo seurata. Loppua kohden terävimmät suoritukset ja killer instinctit jäivät usein puuttumaan. Nousujohteisella yv-tekemisellä oltaisiin voitu haastaa pleijareissa Kärpät vieläkin paremmin, nyt ylivoimapelaaminen usein jäi ennalta-arvattavaksi. Alivoimalla ainakin itse näin joukkueen menevän eteenpäin, joskin ihan pomminvarmaa alivoimaosaamista ei mielestäni tuossa joukkueessa liiemmin ole jos ja kun Kalliotakin säästeltiin näistä tilanteista paljon. Vainiola ei hyvällä tahdollakaan ole mikään alivoimaekspertiksi profiloitunut kaveri, eikä mielestäni Virtasen Jonnekaan ulottuvuudestaan huolimatta mikään huikea alivoimantappaja ole ollut. Ylipäätään erikoistilanteiden pitää tasaisuudeltaan parantua ensi kaudeksi ja tämän on oltava yksi kriteeri kun pelaajia hankitaan. Merkittävää on myös päästä itse useammin ylivoimalle kuin vastustaja, jolloinka tämä jo palstallakin toitotettu nopeus on hyvä ja täsmällinen ominaisuus sopivia pelaajia kartoitettaessa.

Kiteyttäen, omasta mielestäni TPS otti pelitavallisesti askeleita oikeaan suuntaan, mutta ei todellakaan tarpeeksi laadukkaasti. En ainakaan itse saanut sellaista vaikutelmaa että siellä selkärangassa olisi selkeää systeemiä kauhean usein, toki aihioita oli havaittavissa. Minulle on toki myös ok antaa pelaajille vapauksia erityisesti hyökkäyspäässä mutta suunnitelmallisempaa ja rakenteellisempaa pelaamista kiekon kanssa kaipaisin edelleen. Tärkeintä ehkä kuitenkin on että Suikkasen peluuttama paskakiekko jossa vain roiskittiin edestakaisin ja elomomainen höntyilylätkä on nyt jätetty taakse ja askel järjestelmällisempään suuntaan on otettu.

Viimeisenä asiana haluan nostaa esiin kurittomuuden. Jäähyjen määrä, ulosajojen määrä ja myötähäpeän määrä överiksi menneiden tilanteiden vuoksi - näitä oli liikaa ja tämä osa-alue pitää saada kuntoon. Selin vaikuttaa auktoritääriseltä kaverilta, ja odotan ehdottomasti että Tallinder etenkin vähentää noita spedeilyjään, mies kun on kullanarvoinen kaukalossa. Moisio on toinen jolla useasti keitti yli, hänestä en odota enää ongelmaa koska kaiken järjen mukaan pelailee muualla jääkiekkoa jatkossa ja hyvä niin. Pikkarainen pelasi erittäin positiivisesti näiltä osin noin 4/5 kaudesta mutta loppuviimein Talkkarinkin pahat puolet ottivat vallan liian usein. Ehdoton edellytys sille että ensi kaudella pelataan enemmän ylivoimaa on jalkanopeuden lisäämisen lisäksi se että joukkue on ruodussa ja asiallisesti johdettu.

Itse olen kohtalaisen tyytyväinen kauteen kokonaisuudessaan. Paljon on kehitettävää vielä, sitä asiaa ei todellakaan voi kieltää. Odotan myös koko organisaatiolta enemmän, liittyen ihan markkinointiin, matsitapahtumaan kuin myös some-preesenssiinkin. Selkeys omistajapohjassa ja interaktiivisempi vuoropuhelu koskien kaikkia näitä on myös jotain jonka pitää kuulua seuran kehityssuunnitelmaan.

Eteenpäin!

 

[aurajoki]

Itse olen kohtalaisen tyytyväinen kauteen kokonaisuudessaan. Paljon on kehitettävää vielä, sitä asiaa ei todellakaan voi kieltää. Odotan myös koko organisaatiolta enemmän, liittyen ihan markkinointiin, matsitapahtumaan kuin myös some-preesenssiinkin. Selkeys omistajapohjassa ja interaktiivisempi vuoropuhelu koskien kaikkia näitä on myös jotain jonka pitää kuulua seuran kehityssuunnitelmaan.

Todella totta joka sana, mitä tuossa lainauksessa on.

En minäkään ole pitkään aikaan viitsinyt enää kommentoida TPS:n asioita millään tavoin, koska tuntuu siltä, että nykyisin rima on asetettu niin alas, että sen ylittää, vaikkei tekisi juuri mitään oikein.

Tosiasiahan on, että TPS tekee taloudessaan jatkuvasti järkyttävän suurta tappiota, ja vain Supercell-kaksikon myötämielisellä mukaantulolla ja rahoituksella TPS-jääkiekon voi todeta enää olevan hengissä. Saa nähdä, kauanko näiden "poikien" kiinnostus kestää maksaa harrastuksestaan käsittämöttömiä summia. Jos ja kun into tähän loppuu, niin TPS putoaa kuin "kana lennosta" eli aika lailla savijaloilla TPS nykyisin seisoo, vaikkei organisaatiossa sitä ollenkaan tunnuta tiedostettavan, koska ainakin ulospäin esiinnytään entiseen tapaan sidosryhmiin nähden ylimielisesti ja omaan napaan tuijottaen.

Monista kiittävistä kommenteista huolimatta uskallan sanoa, että myös urheilullisesti meni hommat lähes täydellisesti "vihkoon". Tuolla panostuksella, mitä joukkueeseen satsattiin, minimitavoite olisi ollut ehdottomasti selviytyä runkosarjassa 6. parhaan joukkoon ja jotta suoritusta olisi voinut luonnehtia hyväksi sijoitus 4. parhaan joukkoon olisi vasta ollut sellainen. Nyt jäätiin sääleihin, joka oli vain minimisaavutus eikä mikään kiitosten aihe.
Jotain valmennuksessa meni siis pahasti poskelleen, koska joukkue kauden tärkeimmällä hetkellä oli kaukana parhaasta kunnostaan. Monet avainpelaajat olivat joko loukkaantuneina tai pelikielloissa. Pitäisikin vakavasti kysyä, oliko joukkue valmennuksen "näpeissä" kauden tärkeimmällä hetkellä. Valmennukselta voisi myös kysyä, oliko TPS:llä minkäänlaista pelishabloonaa kauden aikana. Katsomoon sitä ainakin oli vaikeata huomata, jos sellainen oli.

Organisaation kauden aikainen muu sekoilu ( esim. yläkerran sulkemisineen, pukukoodeineen, some-sekoiluineen ym.) oli myös luku sinänsä. Tuntuukin edelleen siltä, että TPS-organisaatiossa vieläkin ajatellaan niin, että sidosryhmät ovat sellaista kasvotonta massaa, jota ei tarvitse ottaa ollenkaan tosissaan. Sitä voi hallita mielensä mukaan erilaisilla määräyksillä ja syyllistyksillä, ja jos se ei tee niinkuin TPS-johdossa halutaan, vika on sidosryhmissä eikä TPS:ssä.

Rehellisesti pitää kuitenkin myöntää, että aikaisempiin "konttauskausiin" verrattuna jotain positiivista virettä sentään on ollut näkyvissä, mutta edelleenkin odotan suurten puheiden ja julistusten sijaan nöyrää tekemistä ja omien sidosryhmien parempaa arvostamista,

Toivottavasti ensi kaudella TPS yllättäisi vihdoin ja viimein kannattajansa ja sidosryhmänsä positiivisesti.

 

[Objekt. harrastaja]

Tällä kaudella Tepsiin palatui sellainen tietty usko, että "hei, me voidaan vaikuttaa pelin kulkuun" ja se näkyi positiivisesti.

Suikkanen toi mestaruuden melko vaatimattomalla joukueella, mutta samalla syntyi ikävällä tavalla kulttuuri, jossa tuomari on vihollinen ja syntipukki. Mestaruuden jälkeen kaikkien aikojen pisteautomaatiksi muuttuminen on tarina sinällään. Eihän tässä tietenkään ole kapasiteettiä arvioida mikä johti mihinkin, mutta kaiken kaikkiaan seuran arvot alkoivat olla hyvin kaukana niistä, mitä voisin itse rehellisesti kannattaa.

Kausi 2015-16 oli ensimmäistä kertaa sellaista tekemisen meininkä mistä voi olla ylpeä. Kaikki ei ollu välttämätä omia junnuja, mutta Tallinder ja Pikkarainen näyttivät kuinka miehet pelaa, Virtanen ja Moisio näyttivät kuinka lahjattomat yrittävät pelata omaa rooliaan ja ihan ok komedia siitä saatiinkin.

Kokonaisuudessaan erittäin onnistunut kausi ja toivottavasti omille junnuile annetaan entistä enemmän kasvun mahdollisuuksia. Joskaan huipputähtien kasvatus ei ole ollut ikinä ongelma. Nyt tarvitaan kuitenkin uusia turkulaisia pikkaraisia...

 

[Pavlikovsky]

Det var det. Tyhjä on olo. Taistellen lähdettiin ja ylpeä pitää olla, että tuolla soittokunnalla päästiin edes tuohon, mutta toisaalta ihan vitun paljon enemmän odotin tältä keväältä eikö tämän näin pitänyt mennä. Myöhemmin isompaa arviota, mutta avainsanat tässä ketjussa lienevät loukkaantumiset, sentterit, Niittymäki, veteraanit, runkosarja ja playoff.

 

[Yuppi]

Täytyy myöntää että hiukan harmittaa Tepsin putoaminen. Varsinkin kun oma kasvatti Setäsen Osku oli muurina turkulaisten maalilla. Heikkisen Bono ja paljon hienoja pelaajia, esim. Patrik Moisio ja urheilujohtaja Antero Niittymäki ja jäädytetty pelaaja Reijo Leppänen.

Toivottavasti Kallio jaksaa vielä yhden kauden ja TPS yllättää ja pääsee seuraavien 12 kauden aikana välieriin.

 

[juige]

Tyytyväinen täytyy olla kauteen. Kova kehitys kahdessa vuodessa. Tiukka sarja hifkiä vastaan, pienestä kiinni ja nyt kävi näin päin. Parempi tuuri loukkaantumisten kanssa ja olisi voinut kääntyä eri suuntaankin. Turha toisaalta jossitella.

 

[juhis82]

Pettynyt olo. Mikä ihme siinä on että joidenkin pelaajien taito katoaa sillonkun on tärkeimmät pelit. Kallio, Thorell esimerkkeinä. Spinaa nyt ei tietenkää voida laskea tähän koska loukkaantuneena.