Se mikä oli TPS-pelin parasta antia, oli viisikkopeli. Varsinkin kiekottomana viisikko oli niin hyvin sijoittunut, ettei TPS päässyt varsinkaan kolmannessa erässä yhtään mihinkään. Ja eilen sama homma kaiken lukemani ja kuulemani perusteella jatkui. Tietysti HPK ei kotijoukkueena mitenkään jyrän alla ollut, mutta kovasti Rautakorpi kehui Ässien peliä.
Ongelmana on edelleen puolustuksen ja Eeron ajoittainen nukahtelu, joista maksetaan kovaa hintaa maalien muodossa.
En haluaisi tätä ikinä myöntää, mutta joskus tulee Tamia ikävä silloin, kun yksittäistä tasaista ottelua väännetään. Pelin sisällä eläminen, se tappamisen meininki ja hurja voittamisen tahto puuttuu. Tämä vaivasi Alpoa ja Rockylla tuntuu olevan sama homma. Tietysti pelaajat tykkää Fair Play-meiningistä, mutta meillä ei ole varaa hävitä pelejä minkään Nuori Suomi-aatteen takia. Sellainen fiilis eilisestä jäi, että kaikkea ei tehty voiton eteen, vaan pisteet ikään kuin annettiin kotijoukkueelle. Marko Luomala on tulikuuma pelaaja tällä hetkellä ja hänet olisi pitänyt laittaa laukomaan sitä pilkkua. Mulle oli ainakin päivänselvää, että jos tämä tyritään, niin peli on hävitty. Ja niin siinä sitten kävi.
SaiPa-matsi on kyllä todella tärkeä peli. Ässien pitäisi vieraissa vähän hermoheikko SaiPa voittamaan yhtä selkeästi, kuin TPS lauantaina. Ainakin peliesitysten perusteella. Siksi voitto on nyt tosi tärkeä, ettei hyvä yleisilme katoa, lapsusten aiheuttamien tappioiden myötä.
Kyllä vitutti eilen niin saatanasti tuo lopputulema ja toivon, että Ässien bussissa oli sama tunnelma. Saa sitten Pauke ja kumppanit tuta sen purkauksen lauantaina...