Tässä oma yllättäjälistani jokaisesta joukkueesta:
HIFK: Kristian Vesalainen
Miten Vesalaisen tasoinen pelaaja voi enää olla yllättäjä? Siten, että vihdoinkin hän on tilanteessa, jossa ei ole taas aloittamassa kautta uudessa joukkueessa vaan pääsee tutussa joukkueessa ja pääosin tuttujen pelaajien kanssa jatkamaan siitä, mihin jäi. Terveenä 50-60 pisteen kausi tulossa ja taistelee niin piste- kuin maalipörssin voitosta.
HPK: Eskil Wold
Taisi arvioida Liigan tason väärin viime vuonna. Tuli kovilla tehoilla Norjan pääsarjasta ja sai huomata, että se on rusettiluisteluliiga Liigaan verrattuna. Ilmeisesti hyvinkin kunnianhimoinen ja tervepäinen urheilija kyseessä, joten nyt kun hän tietää, mitä menestyminen Suomessa vaatii, voisin kuvitella, että on treenannut kesänkin lujaa ollakseen valmiimpi ensi kaudella. Viime vuonna 49 ottelussa 2 pistettä. Nyt ennustan, että ottaa paikan kokoonpanosta, pistemäärä on luokkaa 15-25 ja ensi keväänä Hämeenlinnassa toivotaan jo norskille jatkosopimusta.
Ilves: Santeri Virtanen
Tässä on huomattavan paljon kovempi jääkiekkoilija kuin mitä vilkaisu hänen Eliteprospects-profiiliinsa antaa ymmärtää. Virtasella on nuoreen ikäänsä nähden ollut karmea määrä epäonnea, kun on ollut loukkaantumisia ja koronasta jäänyt long covid. Nyt herran pitäisi olla kunnossa ja nousta sille tasolle, mihin potentiaalinsa oikeuttaa. Ilveksen kivikovassa joukkueessa realismia voisi olla kolmoskenttä ja EHT-debyytti ensi kauden aikana.
Jukurit: Rasmus Korhonen
Markus Ruusu on ehkä Liigan heikoin ykkösvahti, joten Korhosella on parempi mahdollisuus kuin koskaan haastaa Ruusua taistelusta ykkösvahdin paikasta. Aiemmin Korhosen otteet ovat ailahdelleet liikaa ja taso on iltojen välillä heitellyt niin paljon, ettei hänestä ole ollut ykkösvahdiksi. Ruusulla on ollut samaa vikaa, joten Korhonen tulee saamaan hyvät näyttöpaikat. Jos hän nyt alkaisi löytää sellaista tasaisuutta, mitä 4:nnen kierroksen NHL-varaus ja 195-sentin varsi antavat odottaa, saattaa maalivahtien nokkimisjärjestys keväällä olla toinen kuin kauden alussa.
JYP: Giorgio Estephan
AHL-uran tehot 0,31 p/o eivät lupaa hirveitä tehoja Liigaankaan. Estephan on kuitenkin puhdas taitopelaaja ja onnistumiset Tsekin liigassa ovat omiaan nostamaan odotuksia, että nyt hän voisi olla liigatasollakin kovempi seppä kuin AHL-aikoinaan. Onnistumista tukee se, että hänelle on tarjolla iso rooli ja joukkuekavereina on joukkueessa jo viime kaudella olleita pohjoisamerikkalaisia, jotka tukevat sopeutumista ja voivat osaamisellaan hyvin täydentään Estephanin pelaajaprofiilia.
KalPa: Kapaset
Oliver Kapanen oli läpimurtopelaaja jo viime kaudella ja jatkaa nyt läpimurtoaan 30+ pisteen pelaajien kerhoon, mutta tänä vuonna on serkkupoika Konsta Kapasen vuoro astua esiin ja ottaa paikkaa kokoonpanossa. Viime kaudella hän pelasi hajapelejä peräti kolmessa eri liigajoukkueessa. Nyt toivottavasti saa pysyä Kuopiossa koko kauden ja tehdä siellä 15-20 pistettä.
KooKoo: Ville Leskinen
Oulussa Leskinen on jo julistettu entiseksi suuruudeksi viime kauden 35 pisteen jälkeen, mutta täysin ennenaikaisesti. Ei hänen taitonsa ole mihinkään kadonneet, ja 29-vuotiaana hän on mitä parhaassa iässä palaamaan parrasvaloihin. Tulee mieleen, miten edellisen kerran oikukas mielialapelaaja lähti Oulusta pienempään joukkueeseen reilun 30 pisteen kauden jälkeen. Tuon pelaajan nimi oli silloin Juhamatti Aaltonen. Hän siirtyi Pelicansiin ja voitti siellä heti maalikuninkuuden 28 maalillaan. Toistaako nyt historia itseään sillä erotuksella, että pelaajan nimi on Ville Leskinen ja osoite Kouvola?
Kärpät: Niklas Kokko
Lappeenrannassa saatiin viime kaudella seurata niin Niklas Westerholmin kuin Niklas Kokon maalivahtityöskentelyä. Westerholm oli epävarma ja hävisi SaiPalle pisteitä tiukoissa peleissä. Otteet eivät olleet sen parempia keväällä, jolloin Westerholm pelasi Kärpissä. Kokko taas oli nuoruudestaan huolimatta (tai sen ansiosta) kylmäpäinen ja ennakkoluuloton ja torjui pisteitä SaiPalle peleistä, joista odotettiin tappioita. Westerholm on Oulussa piirretty ykkösvahdiksi, mutta jos viime kauden sähläys jatkuu, on Kokolle pelattu uskomaton mahdollisuus tehdä läpimurto suurseuran ykkösvahdiksi.
Lukko: Brayden Burke
26-vuotias pelaaja, joka on parhaalla AHL-kaudellaan tehnyt 51 ottelussa 52 pistettä. Täytyykö sanoa enempää? Tosin onko se yllättäjä, jos noin kovalla cv:llä tulevat pelaaja lopulta tekee pisteitä? Sanotaan siis toisena mahdollisena yllättäjänä
Tuukka Tieksola, joka tekee yli 30 pistettä.
Pelicans: Michal Jordan
Ennen kauden alkua kaikki keskustelu käsitteli vain Jordanin KHL-taustaa. Kauden alettua ehkä sitä, miten tässä on yksi koko Liigan parhaista pelaajista, jos katsotaan kokonaisvaltaista pelaamista eikä pelkkiä pisteitä.
SaiPa: Jan Lukas
@McTorso nimesi SaiPan maalivahdit kautta aikain huonoimmiksi. Jos lähtötilanne on tuo, ei Lukasin siis ehkä tarvitse kovin hyvin onnistua ollakseen positiivinen yllättäjä. Onnistumista puoltaa se, että taustalla on Kari Jalosen suositus - valitsihan hän Lukasin viime kaudella maajoukkueeseenkin. Tsekkimedia taas valitsi syksyllä Lukasin Extraliigan parhaaksi pelaajaksi. Ehkä hän siis sen verran saa Suomessakin kiekkoja kiinni, että ainakin McTorso joutuu pitämään Lukasia yllättäjänä.
Sport: Johan Sundström
Jos Ville Leskinen kiukutteli itsensä ulos Kärpistä, niin Sundström teki saman Frölundassa. Ja kun kerran povaan onnistumista Leskiselle Kouvolassa, uskon Sundströminkin onnistuvan Sportissa - varsinkin, kun joukkueen pelaavassa kokoonpanossa on ruotsalaispelaajia lähes yhtä paljon kuin siellä Frölundassa. Kuin kotiin tulisi siis.
Tappara: Nick Halloran
SaiPa-lasien takaa harmittaa vietävästi, että Halloran meni Tapparaan. Nick pelasi SaiPassa pari kautta sitten 25 ottelua ja teki 17 pistettä. Viimeisen päälle laatupelaaja, jolla liikkuu luistin. Jäi ehkä tuntemattokais suurelle yleisölle siksi, että visiitti oli noin lyhyt ja se tehtiin piskuiseen SaiPaan. Tapparassa saa oletettavasti tasokkaammat ketjukaverit, joten odotuksissa on 20+20 pisteen kausi ja se, että nimi tulee muissakin kaupungeissa tutuksi.
TPS: Jere Jokinen
Jokisen läpimurtoa odottelin jo viime kaudella Hämeenlinnassa. 6+6=12 pistettä on toki parannus edelliskaudesta, mutta ei vielä tasolla, mihin Jokisen potentiaali riittää. Turussa on tuo potentiaali nähty, koska kaverille tehtiin suoraan 2+1-vuotinen sopimus. Kookas ja maaliahne hyökkääjä saa Turussa uuden mahdollisuuden. Minimissään odotan häneltä 10 maalin kautta ja jos pääsee sinne 13-15 maalin paikkeille, voidaan puhua jo positiivisesta yllättäjästä.
Ässät: Aleksi Heimosalmi
Olisi tehnyt mieli sanoa Lenni Hämeenaho, mutta hänen viime kautensa oli jo niin vakuuttava läpimurto, että vaihdoin Heimosalmeen, jolla on nyt mahdollisuudet nousta viime vuoden 15 pisteestä sinne 25 pisteen pakiksi, ja tuolla ollaankin jo kiekollisten pakkien osalta siellä kovien pelaajien joukossa.