larzzonilta nyt taisi mennä pointti viuhuen ohitse. En minä lähtenyt näitä valmentajia vertailemaan meriittien osalta, puutuin vain siihen, että et selvästikään ole kovin kartalla siitä, millainen valmentaja Lindy Ruff on.
Pointti oli, että Ruffin joukkueessa parhaat pistemiehet ovat aina tehneet pisteensä ja verrattuna Julienin senttereihin, Seguin pelaa Dallasissa todella kevyellä puolustusvelvoitteella.
Julienin joukkueissa Savard on ainoa pelaaja, joka on pystynyt ppg-tahtiin. Tietysti otos on pieni, koska Julien ei ole valmentanut Bruinsin lisäksi kuin yhden kokonaisen kauden muita joukkueita, mutta sekä Habsissa että Devilsissä hänellä oli pelaajia, jotka ovat pystyneet edeltävillä ja jälkeisillä kausilla ppg-tahtiin. Ei kuitenkaan Julienin ollessa puikoissa, vaikka joukkueilla on ollut voitollinen rekordi jokaisella kaudella lukuunottamatta ensimmäistä, keskeltä kautta alkanutta Canadiens -pestiä.
Ruffilla on ppg-miehiä riittänyt ja hän on onnistunut leipomaan niitä vähän köykäisemmistäkin kavereista.
Aika vahvat värilasit kyllä pitää olla päässä, jos pitää näin jälkikäteen Bostonin osalta Seguinista saatua vastinetta hyvänä. Ei se kyllä ole sitä todellakaan, mutta varmaksi tätä tuskin kukaan osasi sanoa kaupan aikaan.
Edit. Lisätään nyt vielä se, että todellisuudessahan larzzon kyllä on tietoinen miten tämä asia on, kuten on aikaisemminkin todennut:
Ei sotketa tähän nyt sitä, mitä mieltä itse olen mistäkin. Totesin alkujaan, että uskoisin Bruinsin tekevän kaupan uudelleen yhä tänä päivänä. Miksi uskon niin? Julien - Chiarelli -kaudella Bruinsille on kehittynyt menestyksellinen pelitapa ja vahva pelillinen identiteetti. Chiarelli ei ole pelännyt treidata kahta hyökkäyspäähän poikkeuksellisen lahjakasta nuorta pelaajaa näiden tulokassopimuksen päätyttyä, kun nämä eivät ole sopineet mainittuun pelitapaan tai identiteettiin, enkä epäile hetkeäkään, etteikö hän treidaisi vastaavassa tilanteessa kolmatta ja neljättäkin pelaajaa.
Tietyllä tavalla kyse on "moneyball" -ajattelusta, pyritään hakemaan kilpailuetua muihin toimimalla hivenen toisin, Bruinsin tapauksessa painottamalla pelaajien arvioinnissa voimakkaasti joukkue-näkökulmaa. Siihen kuuluu luonnollisesti se, että jos oma arvio pelaajasta on huomattavasti yleistä arviota vähemmän suopea, erotus kannattaa ulosmitata treidissä. Näin kävi sekä Kesselin että Seguinin tapauksessa. Seuraava jonossa lienee Torey Krug, joka kovista pistemääristä huolimatta ei vaikuta olevan tarpeeksi hyvä 5vs5-pelissä, joukkueen leipäduunissa. Palkka nousee tasoon nähden liian korkeaksi ja Chiarelli kauppaa Krugin johonkin, jossa uskotaan menestyksen syntyvän toisista asioista kuin Bruinsissa.
En itse suinkaan ole samaa mieltä kaikesta, mitä Bruins tekee. En olisi treidannut Seguinia ilman kautta keskellä. Haluaisin, että joukkue pystyisi pelaamaan monipuolisemmin, viemään kiekkoa kontrolloidusti hyökkäysalueelle riskeistä huolimatta ja pyrkivän kääntämään tilaisuuden tullen peliä nopeasti, vaikka se tarkoittaa vähäisempää kiekonhallintaa.
Kuitenkin kun katsoo missä tilanteessa Chiarelli otti joukkueen vastaan ja minkälaisen katastrofikauden jälkeen Julien muutti käytännössä saman rosterin (ja vieläpä ilman aivotärähdyksen saanutta Bergeronia) playoffsjoukkueeksi, teki siitä sittemmin standardin, niin aika vaikea on olla yrittää ymmärtämättä näiden kahden tekemisiä.