Pelaajamäärä ja kilpailukyky
Viime päivinä on puhuttu liigan pelaajamäärän supistamisesta. Lähtökohtana on maalimäärien saaminen nousuun ja tilan sekä ajan lisääminen kaukalossa. Itse ehdotin pelaamäärän pudottamista
tässä ketjussa toissa syksynä. Minun lähtökohtani oli junioripelaajien kehittymisen ja liigan kilpailukyvyn turvaaminen.
Nyt esitetyn mallin (ks. esim. uusin Veikkaja) takana en ainakaan minä seisoisi, jos olisin asioista päättämässä. Hyvä ajatus uhkaa lässähtää pannukakuksi huolimattomalla toteutuksella, väärällä ajoituksella ja muiden keinojen unohtumisella.
Esitän oman mallini, joka mielestäni takaisi junioripelaajille kehittymismahdollisuuden ja paikan liigajoukkueessa, seurojen kilpailukyvyn parantumisen ja Westerlundin laskuopin mukaan enemmän tilaa, aikaa ja maaleja. Kaikki toimet on tehtävä yhdessä, sillä yksinään ne ovat kuin heittäisi madon järveen ilman koukkua: saalista ei tule. Lisäksi ajoitus on lykättävä niin, että muutokset tapahtuisivat aikaisintaan ensi kauden jälkeen, jotta saadaan uusi joukkue liigaan ja mahdolinen NHL-lakko pois alta.
Peruspilarit:
1. Otetaan yksi joukkue lisää liigaan.
2. Pudotetaan pelaajamäärää 2+17 (19) tai 2+18 (20).
3. Pudotetaan ulkomaalaisten määrä kolmeen.
4. Kokoonpanoon saa ilmoittaa vain 16/17 pelaajaa, jotka eivät ikänsä puolesta mahtuisi U20 joukkueeseen. Loppujen täytyy olla junioreita.
Näillä muutoksilla taataan se, että pelipaikkoja riittää liigassa suomalaisille vähintään yhtä paljon kuin ennenkin, samoin nuorille: jopa enemmänkin. Samalla joukkueiden pelaajabudjeteissa jää hieman enemmän rahaa yksittäisten pelaajien palkkoihin, koska pelaajia on vähemmän ja heistäkin vähintään kolme on nuoria junioreita.
Mallin ehdoton etu on myös se, että pelaajat, siis myös nuoret saavat kokoonpanossa ollessaan runsaasti peliaikaa, koska käytännössä käytössä on vain kolme ehjää ketjua. Näin ollen pelipaikkojen määrä pysyy nuorilla suunnilleen nykyisenlaisena, mutta peliminuutit taatusti kasvavat.
Tällä mallilla liigaa tasapäistettäisiin pelaajamarkkinoiden suhteen, eikä isoilla seuroilla olisi mahdollisuutta hankkia enää neljää ketjua konkareita, kuten menneinä vuosina ovat tehneet esim. Jokerit, Hifk, Blues, Tappara jne.
Toivottavat lisätoimet:
1. Rahastointimalli samanlaiseksi kuin Ruotsissa.
2. Järkevät sääntömuutokset: esim. punaviivan palauttaminen.
Ensimmäinen kohta ei ole liigasta kiinni, mutta mikäli tämä asia saataisiin yksistään kuntoon, niin liigan kilpailukyky palaajamarkkinoilla kasvaisi huomattavasti. Jo tämän kilpailukyvyn palauttaminen yhdessä aiemmin esitettyjen toimien kanssa takaisi parempia pelaajia kaukalossa, toisaalta tasoeroja pelaajien välillä ja sitä kautta viihdyttävämpiä hetkiä katsomossa. Tätä kautta ehkä laskuun kääntyneet katsojaluvutkin saataisiin pysäytettyä ja kilpailukyky säilytettyä.
Sääntömuutokset olisivat tietyissä rajoissa toivottavia. Niihin en ota punaviivasääntöä lukuunottamatta kantaa, mutta varmasti on keinoja tehdä pelistä puhtaampaa ja urheilullisempaa.
Näiden asioiden toteuttamisella uskon palveltavan kaikkia osapuolia: niin pelaajia, suomalaista juniorityötä, maajoukkuetta, liigaa ja katsojia.