Ihmettelin aivan älyttömästi HIFK:n peluutuksessa tänään sitä kun nähtiin, että aina Ahtola-Porthen-Hacker ja Haverinen ovat aivan pyörryksissä omassa päässä, niin tästä huolimatta nämä kaverit olivat aina jäällä silloin, kun jäähy loppui ja olisi pitänyt ottaa peli takaisin haltuun. Seurauksena jäähyä jäähyn perään ja TPS mukaan peliin. Eihän IFK tietysti kaatunut TPS:lle peluutukseen, Porthenin ketjuun tai Niemisen hörppyyn vaan aivan täysin siihen, että IFK jäätyy heti ensimmäisen takaiskun jälkeen. Oho tästä tulikin vaikea peli, eikä me oltu sellaiseen valmiita, kun piti olla paraatimarssi Uralille, jota myös semifinaaliksi kutsutaan.
Missä oli meidän kärkipelaajat tänään: Hirso, Kuhta, Loppi, Pikkarainen, Luttinen, Pesonen, Söderholm, Heikkinen. Oikeastaan vain Petrell saa jotenkin puhtaat paperit? IFK:n materiaali näyttää etenkin hyökkäyspäässä helvetin leveältä, kun kolmosketjuna häärii Kuhta-Loppi-Petrell, mutta mutta... Edellämainitusta ketjusta kaikki ovat olleet pitkään sivussa juuri ennen pudotuspelejä ja tämän kyllä huomaa. Miksi kolme puolikuntoista kaveria pelaa samassa ketjussa? Tuo ketju voisi parhaimmillaan dominoida liigassa. Luttinen-Ramstedt-Pesonen oli paras ketju TPS-sarjan avauksessa, mutta ei tuosta ketjusta ole ihan näitä sarjoja ratkomaan. Ykkösketju Wärn-Hirso-Pikkarainen tarvitsisi yhden kädekkäämmän kaverin Hirson lisäksi. Hienosti Wärn veti runkosarjassa, mutta nyt näytti siltä, että väärässä paikassa kaveri vetää. Osaltaan johtuu myös siitä, että Hirso ei pystynyt ottamaan tapeeksi roolia ja ilman Hirson huippupeliä tuo ketju ei saa mitään aikaan. Nelosketjusta Ahtola-Porthen-Hacker ajattelin, ennen peliä, että hyvä jarruketju, mutta mitäs ketjua TPS:ää vastaan jarrutat, kun kaikki on sitä harmaata (ei selkeää ykköstä) massaa. Tämän ketjun pitäisi nimenomaan pelata simppelisti vastustajan päätyyn kiekkoa ja ajaa kaikkea mikä liikkuu. Nyt saivat muutaman pyörityksen aikaiseksi, mutta ei taklauksia ja omassa päässä AINA kusessa.
Otteluhan itsessään oli kuin referaatti IFK:n koko kaudesta ja myös IFK:n koko 2000-luvun taaperruksesta. Alussa niin paljon paikkoja, että olisi pystynyt TPS:n selkärangan napsauttamaan 10 minuutissa, mutta tämän jälkeen pelkkää muniinpuhaltelua 50 minuuttia. TPS tuli hyvällä liikkeellä jatkuvasti IFK:n alueelle, kun pudotettiin valmiiksi siniviivan alle. Eihän siinä tarvitse, kuin ottaa tila pois ja pieni jättö toiseen aaltoon niin aina on maalipaikka. TPS käytti ne oljenkorret, jotka IFK antoi: TPS ihmetteli, kun IFK ei enää vyörynytkään päälle ja huomasi, että sillä on saumat. Suomisen tekemä voittomaali oli äijämäisempi ratkaisu, kuin IFK:sta löytyi koko pelistä. Siinä oli asennetta tulla maalille ja muutenkin TPS:llä oli paikkoja tehdä maaleja paljon enemmän, kuin IFK:lla kahdessa viimeisessä erässä. Vääryys olisi IFK:n voitto ollut.
Muutenkin oli huvittavaa, kun erätauolla oikein piti mainostaa, että tulihan sieltä se taklaus. Siis oikein yksi taklaus ja sen jälkeen sen suorittajaa ja vastaanottajaa piti oikein haastatella, että miltäs se nyt tuntuu taklata ja ottaa se taklaus vastaan. Salibandymatseissakin ajellaan yleensä enemmän.
Tästä sitten teesit sunnuntaiksi Turkuun. Pelataan safetya, ettei omissa kolise yhtään ja varotaan jäähyjä. Karvaus tiputetaan puoleen kenttään. Näin ainakin jos halutaan aikaisin kesälomille.
Vakavasti puhuen en vakavasti usko, että Jalosen tarkoitus on näin IFK:ta peluuttaa, mutta IFK:n viime vuosien historia pudotuspeleissä on niin murheellinen, että rentous ja usko omaan tekemiseen horjuu joka takaiskusta ja sitten tunnetta ei saada peliin mukaan. HIFK:n yleisökin nykyään oikeastaan pudotuspeleissä vain odottaa, että koskakohan se napsahtaa. TPS:n tasoitus varmasti toi varmasti katsomossa ja pelaajille mieleen ne kaikki pudotuspelit, jotka on Lundelleihin ja muihin veskoihin kaaduttu. Nieminen on henkisesti vahva maalivahti ja piti IFK:ta loppupelin pystyssä, mutta se vahinko ehti jo tapahtua. Olihan se selkeästi ottelun käännekohta. Yhden vaihdon maalin jälkeen IFK vielä vei peliä, mutta sitten aseet oli TPS:llä.
Yksi asia on varmasti tämä asennepuoli. Pelasiko IFK taktista peliä ja hävisi tahallaan runkosarjan viimeisen pelin, että saatiin TPS vastaan? Onko IFK:n ylimielisyys muita joukkueita vastaan pelkkä myytti vai onko siinä oikeasti perää? Katsomoon ainakin näyttää, että ylimielisyyttä on ja tämä on HIFK:n suurin heikkous, koska se on aivan varmaa, että IFK:n vastustajilla ei ole ylimielistä asennetta IFK:ta kohtaan, vaan terve nälkä pistää puolet suuremmalla budjetilla pelaava kukkolauma kesälomille. Tässä on valtava ero lähtökohdissa. Sitten voi vähän aukoa päätäänkin, kun siihen on aihetta, mutta IFK:lla tähän ei ole ollut eväitä piiiitkään aikan.