A:n pelistä kotiuduttu. Hienosti otettiin lopulta kaksi arvokasta pinnaa, mutta se kolmaskin oli niiiiiin lähellä...
On tuo liigapaikka ollut minunkin unelmani koko "pienen" ikäni ajan. Toki kakkosdivariaikoina sitä unelmoi lähinnä divariin noususta. Viime kaudellahan tuo nousu oli maalin päässä eli yhtä lähellä kuin 70 -luvun lopulla, jolloin Sport härskisti pudotettiin nousutaistelusta, jotta Kärpät saatiin nousemaan. Eli vahvasti itselläkin on ollut tunteet pelissä liigapaikan puolesta. Aikoinaan olisin ollut valmis menemään liigaan millä hinnalla hyvänsä, mutta nykyisin vasta kun olisi sekä pelilliset että taloudelliset edellytykset myös pärjätä ja pysyä siellä.
Kyllä minua omalla tavalla tyydyttää seuran eri liigaprojektit, joiden tarkoituksena on ollut vaasalaisen jääkiekkounelman täyttyminen. Vahvat unelmat kertovat myös kunnianhimosta ja se on eteenpäin vievä voima monellakin elämän sektorilla. Ymmärrän myös sen ajatusmaailman, että liiganousu on vaikeampaa kuin liigassa pysyminen. Liigastatuksella olisi esim. helpompi hankkia uusia yhteistyökumppaneita ja saada kuntayhtymä heltymään kunnon halliremonttiin (oma haaveeni on edelleen Sportin omistama tai osaomistama jäähalli). Mutta kuten sanoin, niin liigaan mentäessä pitäisi kaikkien osa-alueiden olla kunnossa. Liigassa ei enää pysty Kalpan tyyliin hakemaan paikkaansa ja pelailemaan muutamaa vuotta eli rakentamaan tätä kautta organisaatiota liigakelpoiseksi. Kalpa sinänsä on käyttänyt mahdollisuutensa loistavasti hyväkseen.
Vähän tuo edellinen menee ohi aiheesta ja ainakin ketjun aiheesta, mutta avaa ehkä näköalaa omaan ajatusmaailmaani, kun siffa kommentoit minun rankasti arvostelleen Sportin eri hallituksia liigaprojekteista. Ehkä näin, mutta tälle kritiikille on ollut ja on tämänkin hallituksen kohdalla faktaperusteet. (Eikä tämä edes ole paras foorumi kritiikin antamiselle, vaan palautetta on annettu vuosien mittaan suoraan myös hallitusten jäsenille). Jokainen liiganousun yritys on ollut rakenteellisesti väärin rakennettu. Tämä näkyy sitten konkreettisimmin tilinpäätöksissä, jotka ovat olleet liigaprojektien jälkeen miljoonia markkoja tai sitten satoja tuhansia euroja miinuksella. Liiganousun yritykseen pitää aina sisältyä pieni taloudellinen riski, mutta tällaista toimintaa, joka saattaa vaarantaa jopa seuran olemassaolon, ei vaan voi hyväksyä.
Totta, liigassakin pelaa tällä hetkellä seuroja, jotka ovat tehneet konkurssin ja lähteneet tätä kautta tavallaan puhtaalta pöydältä uuteen nousuun. Itse olen ylpeä siitä, että Sport ei ole konkkaa tehnyt, vaikka heikkona hetkenä sitä ajattelee, että tuo voisi olla helpompi tie parempaan huomiseen. Sport kamppailee tälläkin hetkellä vakavien taloudellisten vaikeuksien keskellä, kuten kaikista näistä laina-anomuksista ja avustushakemuksista olemme voineet päätellä. Kyllähän sitä toivoisi, että ympäröivä yhteiskunta olisi kaikella tavalla Sportin unelmien takana, mutta itse toivon että tuota lainaa ei myönnettäisi. Kielteinen päätös saattaa aiheuttaa isoja vaikeuksia, mutta jossain vaiheessa letkuruokinnan on vaan loputtava, ja on katsottava pystyykö seura seisomaan omilla jaloillaan - yhteistyökumppaneiden, yhteiskunnan ja seuratoiminnan asettamista realiteeteista käsin.
Aloitin a-junnuilla, joten heihin myös lopetan. Olen todella tyytyväinen, että tällä kaudella a-junnujen kärki on saanut näyttöpaikkoja edustuksessa. Osittain tämä on ollut pakon sanelema juttu, mutta nyt kuljetaan oikealla tiellä. Selvästi tunnistettavien lahjakkuuksien lisäksi ns. piilevien lahjakkuuksien on saatava näyttöpaikkoja edustuksessa. Kun reitti junioreista edustukseen on auki ja mahdollinen, niin tämä jo itsessään aiheuttaa positiivisen efektin, joka näkyy esim. junioreiden motivoitumisessa, harjoitteluinnossa ja kehittymisessä. Tässä on yksi toiminnan selkänoja tuleville vuosille.