Katri Ylander ja hyväntekeväisyys

[masaman]

Tuohon mielipiteeseen voi yhtyä, kun kyse on omasta lemmikkieläimestä. Nehän ovat perheenjäseniä ja tottakai tärkeämpiä kuin vieraat ihmiset. Se on hyvin normaalia, eikä erityisen itsekästä sinänsä. Jokainen valitkoon itse onko oman perheen jäsenet ihmisiä, eläimiä vai molempia.

Kodittomalla kotieläimellä ja oman perheen lemmikkieläimellä on sen sijaan erittäin suuri ero.

Siis nimenomaanhan tuo on itsekästä, tosin ei ehkä siten kuin voisi heti ajatella, mutta sanottakoon nyt sitten vaikka niin, että itsekkäintä hommaa tässä maailmassa on olla lääkäri tai joku hoitaja joka parantelee ihmisiä ja siitä sitten kiitosta saa. Siis sinähän hommaat koko elukan vain itsekkäistä syistä ja niiden syiden takia kannat myös huolta elukasta. Mikään ei ole niin itsekästä kuin lemmikin hommaaminen muussa kuin hyötytarkoituksessa.

 

[tombraider]

Perkele, yksikin minun talooni tuleva "perheenjäsen", joka kuseksii huoneen nurkkiin ja haistelee emännän haaroväliä lentää sitten saman tien pihalle.

.

Noh pikkujoulut lähenee ja saattaa emäntäsi haaroissa olla joku nelinkontin haistelemassa. (Joo, sori mut oli pakko.)

On melkosen typerää miettiä palavaa taloa ja siellä majailevaa orpoa lasta ja omaa koiraa. Vielä typerämmäksi sen tekee, että alkaa miettiä kumman sieltä ensiksi pelastaisi. Mielipiteitä voi toki olla, mutta reaalitilanteessa ei kukaan joka ei ole asiaa kokenut voi sanoa kumman pelastaisi. Vai pelastaisiko kumpaakaan, jos riski oman hengen menettämiseen olisi mahdollista.

Itse tähän Nixon hässäkkään osallistuin 10 eurolla ja se tuntui ihan mukavalta. Jotenkin se tuntui velvollisuudeltakin. En toki kiellä, että ekalla femmalla toivoin 307 CC:tä ja toisella HD:a, mutta pahasti en pettynyt kun en niitä saanut.
Tuosta adoptiosta. On se kumma kun adoptiolapsen saaminen on niin saatanallisen ongelmallista. Pari kolme vuotta menee ja samaan aikaan sylivauvoja kuolee nälkää vaikka Suomessakin olisi rakastavia vanhempia valmiina pelastamaan ja antamaan mahdollisuuden hienoon elämään. Pari joka on päättänyt hakea adoptiolasta, ei ole tehnyt sitä päätöstä noin vain, vaan päätös on pitkä ja tarkkaan harkittu. Ei siinä tarvita paria lisävuotta asian vatvomiseen.

 

[masaman]

Noh pikkujoulut lähenee ja saattaa emäntäsi haaroissa olla joku nelinkontin haistelemassa. (Joo, sori mut oli pakko.)

No worries, ihan tarkoituksella tuo tuossa on.

On melkosen typerää miettiä palavaa taloa ja siellä majailevaa orpoa lasta ja omaa koiraa. Vielä typerämmäksi sen tekee, että alkaa miettiä kumman sieltä ensiksi pelastaisi. Mielipiteitä voi toki olla, mutta reaalitilanteessa ei kukaan joka ei ole asiaa kokenut voi sanoa kumman pelastaisi. Vai pelastaisiko kumpaakaan, jos riski oman hengen menettämiseen olisi mahdollista.

Niin, olisihan se mielenkiintoinen paikka arvuuttelulle näille joillekin, että kumman kohdalla kynnys on matalampi juosta takaisin taloon; oman lapsen tai lemmikin takia... Vai kenties molempien takia.

Tuosta adoptiosta. On se kumma kun adoptiolapsen saaminen on niin saatanallisen ongelmallista. Pari kolme vuotta menee ja samaan aikaan sylivauvoja kuolee nälkää vaikka Suomessakin olisi rakastavia vanhempia valmiina pelastamaan ja antamaan mahdollisuuden hienoon elämään. Pari joka on päättänyt hakea adoptiolasta, ei ole tehnyt sitä päätöstä noin vain, vaan päätös on pitkä ja tarkkaan harkittu. Ei siinä tarvita paria lisävuotta asian vatvomiseen.

Kannattanee tutkailla muuten suomalaiset lapset läpi. Siis ihan todellakin pitää olla aikaa tuon adoption hyväksymiseen, koska kyllä noita turhamaisia ihmisiä riittää. Siis aivan oikeasti! Itsekin tiedän yhden, jolla ei oma elämä ole kunnossa mutta hakisi sitten tätä kautta itselleen perhe-elämän autuutta... Pari kolme vuotta riittävät jo varsin hyvin karsimaan näitä nopeita päätöksiä tehneitä pois. Sitä paitsi, perheen taloudellinen ja sosiaalinen tausta saadaan selville paljon luotettavemmin pidemmällä seuranta välillä.

Esim. Pitää ostaa omakotitalo, että näyttäisi paremmalta sossujen silmissä, vaikka ei edellistäkään saa pysymään järjestyksessä:)

 

[Maffesoli]

Miksi se on väärin välittää enemmän voikkaalaisesta paperiduunarista kuin jostain neekeriorvosta? Ihan totta, että minua ei kiinnosta myöskään maalaisduunari sen enempää.

Afrikkalaiset sikiävät kuin jänikset ja vaikka aids onneksi harventaa joukkoa tehokkaasti niin silti niitä riittää Eurooppaan asti onneaan kokeilemaan.

Telkkarissa näytettävät nälkiintyneet afrikkalaiset eivät sitten taas ainakaan minussa herätä minkäänlaisia tunteita. Itsehän ovat asiansa tuohon jamaan ajaneet sotiensa ja kyvyttymyytensä kanssa tuottaa itselleen edes peruselintarvikkeita. Sitten vaan laiskotellaan näissä pakolaisleireissä ja odotetaan ulkomaista apua. Yrittäisivät edes tehdä asioilleen jotain.

...suurin osa maapallon väestöstä kuuluu luokkaa ei tunnesidettä joten heidän pelastamisen etten en katso tarvetta tehdä yhtään mitään.

Enpä ole ennen törmännyt yhtenkään keskusteluketjuun Jatkoajassa, joka olisi tuottanut itselleni surua enemmän kuin tämä ketju.

 

[ms.qvist]

No, kyllä ne prioriteetit sieltä esiin kaivautuvat jos sattuu omalle kohdalle, että istuskelee autossaan ojan pohjalla ja toisen auton omistaja paijaa turreaan sillan kupeessa kun sinä hengittelet bensahöyryjä pää alaspäin penkin turvavöistä roikkuen. Se dogi, kun sattuu olemaan tunnesiteeltään lähempänä häntä itseään kuin vastapalloon osuneen auton kuski/matkustaja.

Tämä vertaus ei mielestäni ole sama kuin jos verrataan lemmikistä huolehtimista ja siitä välittämistä täysin tuntemattomaan ihmiseen Suomessa tai maailmalla - tällöin lemmikkini ajaa kaikella tapaa edelle. Siinäkin tapauksessa, että naapuri menettäisi vaimonsa ja lapsensa kolarissa ja minulta kuolisi samana päivänä lemmikkini niin lemmikkini kuolema olisi minulle murheellisempi juttu kuin (lähes) tuntemattoman naapurin perheen kuolema.

Jos tilanne taasen olisi se, että joutuisin kolariin autolla (jota minulla ei ole) lemmikkini kanssa ja kumpikin meistä olisi selvinnyt vammoitta niin auttaisin toista osapuolta parhaani mukaan - taitoni tosin eivät oikeastaan riitä kuin avun soittamiseen paikalle ja perusensiavun antamiseen tms. Mutta tässäkin ensin katsotaan onko oma lemmikkini (se minulle tärkein) hengissä ja tämän jälkeen kohdistetaan huomio kolarin toiseen osapuoleen. Jos oma lemmikkini olisi kuollut niin siinä tapauksessa kohdistaisin heti oman huomioni kolarin toiseen osapuoleen.

Painotan kuitenkin sitä etten näissä asioissa syyllisty lain rikkomiseen vaan teen sen mikä on lain mukaan vähimmäisvaatimus. Tämä ei mielestäni kuitenkaan ole ristiriidassa sen tähden, että minulle tosiasiassa lähes kaikki maapallon asukkaat ovat 0 arvoisia - heidän kuolemansa ei ole kuin tilastollinen tapahtuma minun elämässä, ts. jos luen liikenneonnettomuudesta jossa kuolee x kpl tuntemattomia ihmisiä niin he ovat minulle vain joukko numeroita. En järkyty sellaisen tuntemattoman joukon yllättävästä kuolemasta koska muussa tapauksessa olisi logiikkani mukaan perusteltua järkyttyä jokaisen tuntemattoman ihmisen kuolemasta - siksi he ovat 0 arvoisia.

vlad.

 

[bunghole]

Aika samoilla linjoilla olen Ylanderin kanssa. Surulliseksi tulee välillä kun lehdestä lukee näistä eläinrääkkäystapauksista kotimaassamme. Kotieläimet ovat kuitenkin ihmisten vastuulla ja eläinkodeissa tehdään paljon vapaaehtoista työtä omilla rahoilla.

Telkkarissa näytettävät nälkiintyneet afrikkalaiset eivät sitten taas ainakaan minussa herätä minkäänlaisia tunteita. Itsehän ovat asiansa tuohon jamaan ajaneet sotiensa ja kyvyttymyytensä kanssa tuottaa itselleen edes peruselintarvikkeita. Sitten vaan laiskotellaan näissä pakolaisleireissä ja odotetaan ulkomaista apua. Yrittäisivät edes tehdä asioilleen jotain.

Tän on oltava provo, eikö totta?

Oletko koskaan miettinyt miksi Afrikassa menee huonosti ja soditaan paljon?

En tiedä ikääsi tai koulutustasi mutta jo yläasteen ja erityisesti lukion historiantunneilla käydään läpi siirtomaahistoriaa, imperialismia ja kolonialismia. Myös lukemalla ja normaalilla yleissivistyksellä ja käsityskyvyllä varustettu kansalainen tajuaa kenen vika on että Afrikassa menee niinkuin menee.

Eurooppalaiset alistivat kokonaista mannerta ja muodostivat sinne ns. banaanivaltioita joiden koko työvoima valjastettiin yhden tuotteen valmistukseen. Mieti mikä on seurauksena kun tällainen valtio itsenäistyy eikä koko maassa ole kuin vaikka sokerin valmistukseen tähtäävää teollisuutta.

Toinen juttu on se, miten nuo maat jaettiin siirtomaavaltojen välillä. Rajat piirrettiin kartalle viivoittimella välittämättä heimorajoista jne. mikä aiheutti ongelmia ja on tappanut miljoonia ihmisiä sotien muodossa.

Ei siis ole kenenkään muun kuin eurooppalaisten vika että Afrikassa menee huonosti ja näinollen on meidän velvollisuutemme auttaa.

-------------

Itse aiheesta sen verran että olen pitänyt Ylanderin persoonallisesta äänestä ja voin tunnustaa pitäväni kyseisen artistin kappaleistakin. Tuo lausunto kuitenkin sai sellaisen inhon/vihan aikaan etten voi neitiä enää sietää. Miten joku voi olla noin idiootti? Ihmisen ja eläimen vertaaminen on tyhmintä mitä voi tehdä. Kerran eräs työkaverini sanoi eläimen kuoleman olevan pahempaa kuin ihmisen kuolema. Pakko oli puuttua asiaan ja kerroin miltä tuntuu katsoa kuolleita kavereitaan tai laskea heitä hautaan. Kysyin myös tältä kyseiseltä henkilöltä että onko hän koskaan ketään läheistä menettänyt ja vastaus oli tietysti ei. Jotain suhteellisuudentajua kiitos!

 

[ms.qvist]

Ei siis ole kenenkään muun kuin eurooppalaisten vika että Afrikassa menee huonosti ja näinollen on meidän velvollisuutemme auttaa.

Sanotaan ettei kannettu vesi kaivossa pysy joten jos meillä on vielä jotain velvollisuuksia niin yhtälailla pelisäännöt pitäisi saada sellaisiksi, että neuvotteluilla saadaan kestäviä rauhansopimuksia aikaan joiden jälkeen voidaan ryhtyä rakentamaan tulevaisuutta aivan toisella tapaa.

Tällä hetkellä lukuisissa kyseisen mantereen valtioissa avustustyöskentelijät ja kv järjestöt painiskelevat useiden ongelmien kanssa - korruptio eräs sellainen, puhumattakaan sotatilanteista - joiden selvittämiseen ei monen maa poliittisella eliitillä tunnu olevan tahtoa tai halua.

Voimme ottaa esimerkiksi Sudanin Darfurin tilanteessa jossa satoja tuhansia ihmisiä jo ilmeisesti kuollut ja tullee kuolemaan vastakin kun kv yhteisö (YK ja AU) ovat varsin voimattomia, samalla maan hallitukselle virtaa aseita monelta eri taholta jotta kyky käydä sotaa pysyy riittävän korkeana. Niin kauan kuin Sudanin hallinto ja islamistitaistelijat saavat aseita ulkomailta ei heillä taida olla juurikaan haluja ratkaista Darfurin tilannetta rauhanomaisesti, aina tuntuu löytyvän jokin syy jonka nojalla rauhanneuvottelut tms. voidaan keskeyttää.

Keitä ovat lopulta Darfurin tilanteen syylliset? Eurooppalaiset siirtomaaisännät vai Sudanin islamilaistunut hallinto joka haluaa saada muihin uskontokuntiin (esim. kristinusko ja luonnonuskonnot) kuuluvat alisteiseen asemaan ja pahimmillaan juurrutettua maahan tiukan linjan islamilaisen hallinnon.

Syyt ja seuraukset ovat tällä hetkellä jo monin paikoin niin ristiriitaisia etten lähtisi yksistään syyttämään eurooppalaisia siirtomaaisäntiä vaan yhtälailla paikallishallintoa ja korruptoituneita virkamiehiä jotka ajavat klaanien ja perhekuntien etua maan edun sijaan.

Siinä olet oikeassa, että manteretta jaettaessa tehtiin suunnattomia virheitä rajoja vedettäessä, toisen virheen siirtomaaisännät tekivät sitten siinä kun ryhdyttiin suosimaan tiettyjä heimoja ja klaaneja jolloin näin syntyi yhteiskuntaluokkia jossa toiset heimot olivat alisteisessa asemassa (Ruandan kansanmurha johtui osaltaan siirtomaaisäntien karkeista virheistä).

Moninpaikoin ongelmat juontuvat osaltaan siirtomaakaudesta mutta yhtälailla nykyinen korruptio, haluttomuus, itsevaltaisuus, (puhumattakaan sotatilasta) saa aikaan se, että kriisien ratkaiseminen on vaikeaa. Lusikka pitäisi myös siellä toisessa päässä ottaa kauniiseen käteen ja tehdä puheiden sijaan jotain.

Ainoa tapa jolla Afrikan ongelmat on selvitettävissä on yhteistyö (ja halu ongelmien ratkaisuun) - mikään muu ei tässä tilanteessa tuo pysyvää lopputulosta.

vlad.

 

[Bay]

Muistaako joku tutkimusta, joka julkaistiin muistaakseni jossain iltalehdessä jokunen vuosi takaperin? Siinä oli tutkittu eri hyväntekeväisyysjärjestöjen rahanjakoa eli paljonko todellisuudessa meni kerätystä rahasta avun tarvitsijoille ja paljonko jäi matkan varrelle. Parhaimmillaan (tai huonoimmillaan) yli 90 % rahasta oli kadonnut ennen varsinaista hyväntekeväisyyskohdetta.

Itse olen tehnyt periaatepäätöksen että en anna rahaa kuin sotaveteraaneille, siinä ainakin voisi kuvitella että hallinnointikulut yms. ovat alhaisia koska keräyksen hoitavat varusmiehet. En minä välitä rahoittaa jotain heimopäällikköä tai byrokraattista keräysorganisaatiota.

 

[Prof. Puck]

Muistaako joku tutkimusta, joka julkaistiin muistaakseni jossain iltalehdessä jokunen vuosi takaperin? Siinä oli tutkittu eri hyväntekeväisyysjärjestöjen rahanjakoa eli paljonko todellisuudessa meni kerätystä rahasta avun tarvitsijoille ja paljonko jäi matkan varrelle. Parhaimmillaan (tai huonoimmillaan) yli 90 % rahasta oli kadonnut ennen varsinaista hyväntekeväisyyskohdetta.

Itse olen tehnyt periaatepäätöksen että en anna rahaa kuin sotaveteraaneille, siinä ainakin voisi kuvitella että hallinnointikulut yms. ovat alhaisia koska keräyksen hoitavat varusmiehet. En minä välitä rahoittaa jotain heimopäällikköä tai byrokraattista keräysorganisaatiota.

Todellista veijo-esson baarin filosofiaa puhtaimmillaan. Oikeastiko pystyt asian noin itsellesi perustelemaan ja vielä uskomaan siihen - lähteenä 'iltapäivälehden' julkaisema artikkeli? Totuus on aina tarua ihmeellisempää...

Voin kertoa muutaman asian kaikille aiheesta (avustusjärjestöjen toiminnasta)kiinnostuneille, sen verran tiukassa nämä pahimmat idiotismit tuntuvat iltapäivälehdistä tiedon ammentavan kansan suussa elävän. Ja mainittakoon, että en omaa minkäänlaisia taloudellisia intressejä asiaa kohtaan, päinvastoin; Toimin harrastukseni kautta vapaaehtoisena näissä hommissa, ja kuten aina harrastuksilla on tapana, se maksaa.

Hallintointikuluilla (puhun nyt näistä 'tunnetummista ja eniten parjatuimmista' suomalaisista ja kansainvälisistä avustusjärjestöistä) pyritään varmistamaan myös se, että apu todellakin menee perille. Kyseisten avustusjärjestöjen työntekijät pyrkivät kaikin keinoin varmistamaan, että avustuskohde/yhteistyökumppanit kohdemaassa ovat oikeasti paitsi luotettavia, myös kaikin tavoin ammattitaitoisia. Ei ole olemassa (valitettavasti) 'taivaallista kassaa' jolla tämä työ tehtäisiin ilman kuluja. Eli tämäkin työ maksaa rahaa, ja jostain se on kerättävä. Samoin erilaiset mainoskampanjat, markkinointimateriaali ym. Elämän suuria lainalaisuuksia on se, että hyvästä joutuu aina - myös avustustyössä - maksamaan. Jos hyvällä hallinnolla ja pätevillä työntekijöillä varmistetaan se, että avustus todellakin ohjautuu sitä tarvitseville, niin esimerkiksi 15-30% hallintointikulut ovat hyvinkin kohtuulliset, noin esimerkin omaisesti.

Henkilökohtaisesti suhtaudun lähtökohtaisesti varauksella sellaisiin avustusjärjestöihin, joilla ei ole kunnollista organisaatiota takana. Monesti tällöin on vaarana, että joko liikkeellä ollaan sinisilmäisellä/naiivilla asenteella, jolloin huijatuksi tulemisen vaara moninkertaistuu ja avustusrahat todellakin päätyvät jonkin korruptoituneen 'heimopäällikön' Land Cruiserin rahoittamiseen. Toinen ongelma näillä 'ruohonjuuritasolla' toimivilla avustusjärjestöillä on se, etteivät ne omaa riittävästi (kompetenssin lisäksi) kontakteja ja verkostoja paikallisiin viranomaistahoihin, joka puolestaan voi jarruttaa avustustyötä tai sen tehokkuutta.. Toinen (epätodennäköisempi, mutta todellinen) vaihtoehto on, että rahat todellakin päätyvät jonkin nilviäisen selkärangan omaavan henkilön taskuihin, jolla omatunto ei kolkuta napata rahoja paitsi apua kipeimmin tarvitsevien nimissä, myös juuri niiltä hyväuskoisilta, jotka haluavat auttaa, mutta joita vit***aa maksaa suuria 'hallinnointikuluja'.

Mikä sitten on sopiva määrä hallinnointikuluihin, niistä niin kovin rakkaista ja raskaalla työllä ansaituista avustuseuroista? Tähän on vaikea antaa mitään yksiselitteistä määrää, mutta olen henk. kohtaisesti valmis hyväksymään kaiken 15 - 50% välillä. Alle 15 % hallinnointikulut laittavat epäilemään, kuinka ammattitaitoisesti hommaa pyöritään, yli 50% summa alkaa haiskahtamaan jo siltä, että hommassa _voi_ olla vahva (sivu)busineksen maku. Kuitenkin on syytä muistaa, että mitä akuutimmasta avustuskohteesta on kyse, sitä suuremmat ovat myös hallinnointikulut. Vaikka avustusjärjestöt itse toimisivatkin pienillä resursseilla, niin monet tahot, joihin he joutuvat turvautumaan avun perillesaamiseksi (logistiikka ym) veloittavat palveluistaan markkinaperusteisesti. Markkinaperusteisuuteen kuuluu, että mm. kuljetusliike ei kovin pienillä korvauksilla lähde liikuttamaan kalustoaan sodan/luonnonkatastrofien keskelle ilman takeita hyvästä voitosta. Lisäksi mitä kiireisemmällä aikataululla olet liikkeellä, sen korkeammaksi - tässä tapauksessa sivukustannukset - kohoavat. Tämä - kysynnän ja tarjonnan laki - pitäisi olla ymmärrettävissä ihan veijo-esson baarin filosofiallakin?

Sen verran vielä tarkennuksena, että tämä puheenvuoro ei ollut suunnattu pienten avustusjärjestöjen toimintaa vastaan. Sieltäkin löytyy kerrassaan erinomaisesti johdettua toimintaa, olen nähnyt asian 'paikan päällä'. Rajoitteet on kuitenkin syytä pitää mielessä heidän toimintaa glorifioitaessa. Kaikenlaisia toimintamuotoja tarvitaan; pieniä ja 'ketteriä, kuin myös byrokraattisempia/vaikutusvaltaisempia. Aivan samalla tavalla kuin missä tahansa (työ)organisaatioissa.

 

[scholl]

Mikä sitten on sopiva määrä hallinnointikuluihin, niistä niin kovin rakkaista ja raskaalla työllä ansaituista avustuseuroista? Tähän on vaikea antaa mitään yksiselitteistä määrää, mutta olen henk. kohtaisesti valmis hyväksymään kaiken 15 - 50% välillä. Alle 15 % hallinnointikulut laittavat epäilemään, kuinka ammattitaitoisesti hommaa pyöritään, yli 50% summa alkaa haiskahtamaan jo siltä, että hommassa _voi_ olla vahva (sivu)busineksen maku. Kuitenkin on syytä muistaa, että mitä akuutimmasta avustuskohteesta on kyse, sitä suuremmat ovat myös hallinnointikulut. Vaikka avustusjärjestöt itse toimisivatkin pienillä resursseilla, niin monet tahot, joihin he joutuvat turvautumaan avun perillesaamiseksi (logistiikka ym) veloittavat palveluistaan markkinaperusteisesti. Markkinaperusteisuuteen kuuluu, että mm. kuljetusliike ei kovin pienillä korvauksilla lähde liikuttamaan kalustoaan sodan/luonnonkatastrofien keskelle ilman takeita hyvästä voitosta. Lisäksi mitä kiireisemmällä aikataululla olet liikkeellä, sen korkeammaksi - tässä tapauksessa sivukustannukset - kohoavat. Tämä - kysynnän ja tarjonnan laki - pitäisi olla ymmärrettävissä ihan veijo-esson baarin filosofiallakin?

Tuota ei tulisi mielestäni käsitellä kohdekohtaisesti, vaan valvoa pitkällä aikavälillä vuosittain. Jokaisella suurella järjestöllä tulisi olla paljon myöskin pidemmän aikavälin kohteita, jotka rullaavat ilman suuria kustannuksia. Ja nuo akuutimmat pitäisi pystyä hoitamaan mahdollisimman pitkälle kuljetuksin lähialueilta. Itse olen sitä mieltä, että jos hallinnointikulut edes lähestyvät puolta niin siinä ei ole minkään valtakunnan järkeä. Silloin kyllä raha menee jo lähes kankkulan kaivoon. Itse voisin ajatella niin, että joku 15-25% on kohtuullista touhua noin lahjoittajan näkökulmasta asiaa katsottuna.

Ja mitä tulee jonkun kirjoittajan kommenttiin veteraani- ja invalidikeräyksestä niin kuten jossain ketjussa olen sanonut niin mielestäni siihen ei tarvitse enää kerätä rahaa, vaan laittaa järjestöjen omaisuus lihoiksi ja kuntouttaa niillä rahoilla sen mitä noita ihmisiä enää ylipäätänsä elossa on. Ja keskitytään me avustamaan niitä, joilla kenties mahdollisesti jonkinlainen tulevaisuus vielä voisi olla.

 

[Liverpooligan]

Enpä ole ennen törmännyt yhtenkään keskusteluketjuun Jatkoajassa, joka olisi tuottanut itselleni surua enemmän kuin tämä ketju.

Jaan tämän ajatuksen täysin vailla varauksia.

Tämän itsekeskeisyyden ja minäensin_minäminäminunoikeus_minäminä -ajattelun määrä nyky-yhteiskunnassa alkaa puskea huolestuttavasti läpi paikasta kuin paikasta - tämä ketju Maffesolin lainauksilla kuorrutettuna on vain yksi valitettava malliesimerkki siitä. Huolestuttavinta kaikessa on kuitenkin se, ettei se edes näytä juurikaan kyseisiä egoisteja hätkähdyttävän paskankaan vertaa.

Lähes sanattomaksi kyllä vetää tämä nykymeno.

 

[Cube]

Tämän itsekeskeisyyden ja minäensin_minäminäminunoikeus_minäminä -ajattelun määrä nyky-yhteiskunnassa alkaa puskea huolestuttavasti läpi paikasta kuin paikasta

Löysimme näköjään jossain asiassa myös yhteisen sävelen :)

"Vapaus" tarkoittaa liian monelle nykyään lähinnä vapautta vastuusta.

 

[ms.qvist]

Te jotka tuomitsette (kaltaiseni) minäitse-minäminäminä -tyypit niin teettekö itse mitään sen eteen, että tämä maapallo oli parempi paikka asua ja olla vai tyydyttekö vain hurskastelemaan ja heiluttamaan vihaisena sormea?

vlad.

 

[Prof. Puck]

Tuota ei tulisi mielestäni käsitellä kohdekohtaisesti, vaan valvoa pitkällä aikavälillä vuosittain. Jokaisella suurella järjestöllä tulisi olla paljon myöskin pidemmän aikavälin kohteita, jotka rullaavat ilman suuria kustannuksia. Ja nuo akuutimmat pitäisi pystyä hoitamaan mahdollisimman pitkälle kuljetuksin lähialueilta. Itse olen sitä mieltä, että jos hallinnointikulut edes lähestyvät puolta niin siinä ei ole minkään valtakunnan järkeä. Silloin kyllä raha menee jo lähes kankkulan kaivoon. Itse voisin ajatella niin, että joku 15-25% on kohtuullista touhua noin lahjoittajan näkökulmasta asiaa katsottuna.

Mitä ensimmäiseen virkkeeseesi tulee, niin aika yleisesti näin onkin. Toisaalta eri avustusjärjestöillä on erilaisia rooleja ja tehtäviä. Toiset ovat keskittyneet enemmän juurikin ns. kriisiapuun, toiset taas pyrkivät toiminnallaan rakentamaan juuri pitkäkestoisia hankkeita ja projekteja. Samoin kehitysyhteistyö kokonaisuutena on kyllä aika eri näköistä tänä päivänä, kuin miltä vuosikymmeneltä ihmisten mielikuvat ovat. Tänä päivänä organisaatiorakenne on rakennettu niin kevyeksi, (mun mielestä monesti jopa liian kevyeksi), ettei isoissakaan projekteissa ole kuin yksi 'kalliilla' palkattu länkkäri vastaamassa hankkeesta/projektista, loput on paikallisia, joiden palkkataso - monesti valitettavasti myös osaaminen - on huomattavan matala. Samoin tänä päivänä hukataan aivan hemmetisti aikaa ja rahaa controlling-puoleen. Eli raportointi ja kustannusten valvonta ja seuranta on aivan älyttömän tarkkaa; Tämä juurikin sen vuoksi, että rahoittajat ja 'kansan syvät rivit' ovat erittäin allergisia, jos kaikkia kustannuksia ei voida osoittaa eurolleen/sentilleen oikein. Käykääpä kokeilemassa, kuinka helppoa on saada ugandalaiselta taksikuskilta kuittia, joka kelpaa myös täällä päässä viranomaisille.

Olen samaa mieltä, että 50% hallinnointikuluissa ei ole järkeä normaalitilanteessa. Siitäkin olen samaa mieltä, että 15-30% (sulla 5 prossaa vähemmän, mutta suurin piirtein) on aika järkevä summa 'hallinnointikuluille'. Se, että summa kohoaa joissakin tapauksissa lähelle tai jopa yli 50%:n, tarkoittaakin yleensä erityisolosuhteita. Se, että akuuteissa avustustapauksissa toiminta ja resurssointi hoidettaisiin (kuljetusten ja muun organisoinnin osalta) lähialuilta, on kyllä kaunis periaate (jota kyllä pyritään mahdollisuuksien mukaan jo toteuttamaan), mutta ei mikään sveitsiläinen linkkuveitsi, joka sopii joka tilanteeseen. Yleensä ne naapurimaat kriisialueilla eivät ole juuri sen paremmassa jamassa...

Ja kuten sanoin, logistiikka ja kuljetukset ovat vain yksi, vaikkakin kohtuulisen merkittävä, osa kustannuksista. Satoja muitakin löytyy. Jo mainitut markkinointikulut (ne joudutaan yleensä tekemään avustusmaassa paikallisten toimijoiden, mainostoimistojen, mediatalojen ym. kanssa),jo mainitut työntekijöiden palkkakulut sivukuluineen, kohdemaan toiminnan organisointiin liittyvät kustannukset jne. Turha niitä on alkaa luettelemaan, jokaisella varmasti mielikuvitus venyy sen verran, että täällä lahjoitettu euro ei kilahda sellaisenaan apua tarvitsevan verkkopankin tilille seuraavana päivänä vaikkapa Afganistanissa tai muussa 'ei niin kehittyneessä' maassa. Itse asiassa minun mielestäni 70 snt. on jo hyvin hoidettu. Niin ja kyllä minä ainakin olen ihan tyytyväinen, jos asioita hoitaa - olipa kyse normaalista liiketoiminnasta tai avustusorganisaatioiden työntekijöistä - osaava ja ammattitaitoinen henkilöstö. Ei oikeita ammattilaisia saa kuitenkaan nälkäpalkalla houkuteltua duuniin, vaikka kuinka olisi halu auttaa. Eikä mun mielestä tarvitsekaan. Eri asia on vapaaehtoiset, kuten allekirjoittanut, jotka toimivat mukana sillä panokselle (ajallisella ja taloudellisella), johon kulloinkin on resursseja.

 

[psychodad]

Eläimiä tässä kaikki ollaan. Jos Ylander tykkää enemmän kissoista kuin esimerkiksi koirista, kirahveista tai ihmisistä niin saahan hän niiden puolesta puhua.

Sillä määrällä mitä omien kissojeni ja koiran ruokaan pistän kuukaudessa, pitäisi hengissä varmasti ainakin pari lasta jossain köyhässä maassa, mutta eipä ole tullut mieleen että vienpä nämä lapset tästä piikille ja otan jonkun ihmislemmikin jota sitten tuen rahallisesti kun se juoksee savannilla.

Eli kyllä mulle oman perheenjäsenen henki on huomattavasti tärkeämpi kuin jonkun kersan jossain kaukana. Toki toivoisin heille paljon parempia oloja, ja henkiinjäämistä, mutta olisi minulta aika kaksinaamaista valehtelua ja jeesustelua väittää että arvoasteikossani olisivat korkeammalla kuin nämä "lapset". Elukoita kaikki tyynni...karvaisia tai karvattomia, mustia tai valkoisia. Mutta nää on mun.

 

[Mikko78]

Te jotka tuomitsette (kaltaiseni) minäitse-minäminäminä -tyypit niin teettekö itse mitään sen eteen, että tämä maapallo oli parempi paikka asua ja olla vai tyydyttekö vain hurskastelemaan ja heiluttamaan vihaisena sormea?

vlad.

Teemme. Osallistu vaikka kummilapsitoimintaan. Pikkurahalla länsimaiselle ihmiselle teet ainakin yhden ihmisen elämästä, jos ei nyt onnellisempaan niin ainakin helpompaa. Jos et luota avustusjärjestöihin niin suosittelen matkoilla tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja avustamaan suoraan.

Voin kertoa että hyväolo tulee vilpittömästä kiitoksesta ja hymystä.

 

[ms.qvist]

Teemme. Osallistu vaikka kummilapsitoimintaan. Pikkurahalla länsimaiselle ihmiselle teet ainakin yhden ihmisen elämästä, jos ei nyt onnellisempaan niin ainakin helpompaa. Jos et luota avustusjärjestöihin niin suosittelen matkoilla tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja avustamaan suoraan.

Voin kertoa että hyväolo tulee vilpittömästä kiitoksesta ja hymystä.

Kuntoutustukilaisella ei paljoa jää ylimääräistä annettavaksi hyväntekeväisyyteen kun vuokran, laskujen ja ruoan jälkeen muihin menoihin ei jää käytännössä kuin jokunen kymmenen euroa jos sitäkään - usein joutuu elämään sanalla sanoen kädestä suuhun.

En kuitenkaan tahdo ylläolevalla puolustella itsekkyyttäni, epäilen, että vaikka minulla olisi runsaamminkin ylimääräistä rahaa niin en lahjoittaisi sitä ainakaan ulkomaisiin avustuskohteisiin vaan tuolloin tukisin kotimaamme kohteita - kuten esim. mielenterveystyössä toimivia järjestöjä.

Tällä hetkellä, vaikka olenkin palstan minäminäminä-tyyppejä, teen omalla tahollani puhtaan itsekkäistä syistä johtuen vapaaehtoistyötä mt-toiminnassa ja tarvittaessa annan vertaistukea muille kaltaisilleni. Mutta kaikki mainitsemani vähäinen vapaaehtoistyö tapahtuu silkasta itsekkyydestä, se työ mitä teen tuottaa tyydytystä vähän ja siksi pidän koko toimintaani itsekkäänä lähtökohdiltaan - en tee sitä auttamisen halusta (ok! on sitäkin vähän mukana) vaan siitä syystä, että toivon vastaavasti joskus itse hyötyväni vastavuoroisesti muiden avusta.

vlad.