Katkerin Ruotsi-tappio jääkiekossa?

[pernaveikko]

Eiköhän ne ole nämä kaikki, kun vaihtoehtoja vilkaisemalla muistan heti missä ja kenen kanssa tuli jokainen noista nähtyä.

 

[Red Machine]

No se 5-1 tilanteesta 5-6 tappioon kotikisoissa. Verkkokalvoille jäänyt kuva tv:stä kun joku jäbä makaa kauppatorin screenin edessä huutaen 'eihän täää voinolla totta!'

Aravirta, Selänne ja ketä siellä nyt jääty. Foppa ei jäätynyt.

 

[cheap_shot]

No se 5-1 tilanteesta 5-6 tappioon kotikisoissa. Verkkokalvoille jäänyt kuva tv:stä kun joku jäbä makaa kauppatorin screenin edessä huutaen 'eihän täää voinolla totta!'

Aravirta, Selänne ja ketä siellä nyt jääty. Foppa ei jäätynyt.

Näin se aika vaikuttaa muistiin, Teemuhan teki pelissä 3 maalia eikä tainnut olla yhdenkään Ruotsin maalin aikana jäällä. Vittu mikä housuunpaskoja!

 

[Red Machine]

Niinkö se meni? No sitten myönnän erheeni. Sorry vaan Teemu :)

Silti se tappio oli karmein ikinä.

 

[ämjiijii]

Kyllähän Teukka taisi tuossa matsissa missata läpiajon. Siitä sisään laittamalla oltaisiin laitettu uusi naula arkkuun. Olisiko sekään riittänyt, paha sanoa.

 

[pernaveikko]

Eipä noista pelitapahtumista juurikaan muista, mutta niinhän sitä sanotaan, että unohdat mitä ihmiset sanoo sinulle, unohdat mitä ihmiset tekee sinulle, mutta et koskaan miltä sinusta tuntui.

Eli juurikin se tunne, kun taas hävittiin, miten voi aina hävitä.

 

[adolf]

Olympiafinaalin 2006 jälkeen muistan, että on ollut ainut hetki kun olen pettymyksestä itkenyt urheilun vuoksi. Onnen kyyneleitä on tullut tiruteltua sitten useammankin kertaa.

En minä niin vakavasti näitä kuitenkaan enää ota. Nykyään riittä yksi nukuttu yö pyyhkäisemään kaikki vitutus pois jos urheilussa tulee takkiin (ei tää niin vakavaa kuitenkaan ole), mutta kyllä mä muistan että silloin nuorempana niin kyllä tuosta Torinosta jonkun aikaa toivuttiin.

En myöskään usko että tunneskaalaltaan yhtä voimakasta ottelua enää omalle kohdalle sattuu. Tuossa turnauksessa kuitenkin oli ne kaikki sankarit ja pelaajat joiden uraa oli tullut tapitettua vuositolkulla ja kasvettua tuon jääkiekon parissa. Saku, Teemu, Jere, Ville, Teppo, Kimmo jne. Ja Ruotsilla kaikki ne legendat joita vastaan oli kauhunsekaisin tuntein tullut monet matsit nähtyä. Forsberg, Sundin. Lidström...

Se oli SE PELI ja jännää miten elävästi sen tappionhetken jälkeisen tunnelman ja sen koko tilanteen ihan elävästi edelleen muistaa, vaikkei itse pelistä muistakkaan mitään.

Ei se vaan ole sama, jos MG, Vatanen ja kumppanit vielä vastaavaan tilanteeseen pääsisikin. Joku siinä vain on, että nuorena asiat kokee niin paljon voimakkaammin.

 

[V-G-]

Mulla on vain kaksi lätkämatsia, joita vieläkin jossittelen ja joista olen katkera. Toinen on Game 6 Hartwall Areenalla 2011 ja toinen on finaali Torinossa 2006.

Suomi oli koko turnauksen paras joukkue, paitsi finaalissa, jossa jäi vähän piippuun ja oltiin vain yhtä hyvä kuin Ruotsi. En missään olosuhteessa tule ikinä myöntämään, että Ruotsi olisi ollut parempi, Lidströmin (upea) kuti vain sattui menemään sisään.

Taas alkoi vituttaa.

 

[adolf]

Ihan muuten mielenkiintoista miten vahvasti pelaajat itse reagoivat näihin juttuihin.

Siis voisi kuvitella, että kyllähän nuo nyt äkkiä näistä jutuista pääsevät yli kun pelaavat koko ajan ja ei ulospäin näy ainakaan yhtään että nämä jäisivät kalvaamaan.

Mutta muistan ainakin, että Jussi Jokinen ihan tässä olikohan viime vuonna sanoi jossain haastattelussa että ei hän ole vieläkään päässyt Torinosta yli eikä tiedä tuleeko ikinä pääsemäänkään. Ja tietäen joukkueessa olleiden pelaajien kilpailuluonteen ja varsinkin Koivun veljekset, niin enpä ihmettelisi jos se jollain tavalla painaa edelleen näitäkin miehiä.

 

[MustatKortit]

No se 5-1 tilanteesta 5-6 tappioon kotikisoissa. Verkkokalvoille jäänyt kuva tv:stä kun joku jäbä makaa kauppatorin screenin edessä huutaen 'eihän täää voinolla totta!'...

Olin tuolloin paikalla ja toki silloin vitutus oli suurta, mutta ajan kuluminen on antanut perspektiiviä sen verran, että oli kyllä lähinnä aika mielenkiintoista olla todistamassa tuollaista täydellistä ottelun kääntymistä. Jäänyt mieleen myös psykologinen asetelma ja sen kääntyminen, siis yleisön keskuudessa. Hallissa oli hurja tunnelma puolitoista erää, sitten alkoi pikkuhiljaa mennä hiljaisemmaksi....

@V-G- :n kanssa aika samoilla linjoilla tuosta Torinon finaalista, kukapa ei olisi. Suomi oli turnauksen paras joukkue, kärsien turnauksen ainoan tappionsa väärään peliin. Tuota ennen oli kaadettu mm. Kanada, Tshekki ja USA, puhumattakaan Leijonien historian pelillisesti parhaasta ottelusta, eli Venäjän karhun kaataminen 4-0.

 

[Valioyksilö]

5-6 tappioon päättynyt kotiturnauksen Ruotsi-peli sai nuoren miehen kyyneliin. Se on jäänyt parhaiten muistiin katkerimpana urheilumuistona.

 

[Jimmy]

Torinon finaali on kyllä kaikkein traumaattisin. Aina kun Ruotsi on vastassa finaali/välierä vaiheessa niin alkaa hiki nousemaan pintaan. Hajoitti kyllä aika pahasti. Itseasiassa aina kun Suomi pelaa mitä tahansa maata vastaan finaalissa niin alkaa kylmäämään kun muistan sen.

Tämähän se on. 2011 MM-finaalissakaan ei uskaltanut juhlia kun vasta Pillun maalin kohdalla, ettei vaan Ruotsi nousisi kannoille ja ohi niinkuin usein ennenkin.

Mutta sitten itse asiaan: ehdottomasti Torino. Silloin 11-vuotiaan Jimmyn verkkokalvoille on pinttynyt ikuisesti se hetki, kun Päällikkö pääsee miljoonan euron voittokuponkiin lappeensyrjällä kiinni, mutta Lunqvist pistää paremmaksi uskomattomalla gamesaverilla. Viimeiset 10 sekuntia on takuuvarmaa manly tears -kamaa... "ei mahda mitään, ei mahda mitään! Ruotsi vie olympiakultaa!!". Unohtamatta Jussi Saarista ja klassista "miltä nyt tuntuu" -haastattelua.

Noh, jaksan uskoa että saamme jokupäivä revanssin MG:n, Barkovin ja kumppaneiden johdolla, jolloin tässä maassa - kuten joku aiemmin totesikin - nähdään sellaiset kansanjuhlat että Lordin pippalot jää auttamatta toiseksi.

 

[Ollakseni]

Jos joku muuten haluaa repiä haavoja auki niin Torinon finaali löytyy Youtubesta kokonaisuudessaan. Ja vieläpä ruotsalaisella selostuksella.

 

[JYP#44]

Torinon finaali. Vieläkin lähes 9,5v karkeloiden jälkeen tulee pohdittua että entäs jos Sakun maila olisi kestänyt? Vituttavan siitä tekee myös se, että se oli koko kisojen ainoa tappio. Ruotsi hävisi vieläpä tahallaan, jotta saisi helpommat vastukset jatkopeleissä. Finaalista tulee mieleen myös Tepon kyyneleet, Olli Jokisen viimeiset yritykset ja Mertsin selostukset "ei mahda mitään, ei mahda mitään, voi pojat ja veljenpojat".

Kakkosena 2003, Tosin se ei vituta, naurattaa enemmän. Voi kuulostaa liian hauskalta ollakseen totta, mutta minä menin ihan oikeasti nukkumaan heti 5-1 maalin tullessa. Olin 9v ja koulua seuraaavana päivänä. Aamulla äitini tuli herättämään ja kysyi arvaa paljonko päättyi. Huikkasin että kai se Ruotsi lopulta voitti 6-5. Äiti nauroi ja sanoi kyllä. Ajattelin hänen vitsailevan. Tarina on tosi.

 

[Denverin Munasyndi]

Olin 9v ja koulua seuraaavana päivänä. Aamulla äitini tuli herättämään ja kysyi arvaa paljonko päättyi. Huikkasin että kai se Ruotsi lopulta voitti 6-5. Äiti nauroi ja sanoi kyllä. Ajattelin hänen vitsailevan. Tarina on tosi.

Olet kuitenkin selvinnyt elämässä eteenpäin? Ei paloittelusurmia, kouluampumisia tai noloa esiintymistä tositv-sarjassa? Harva joutuu kärsimään noin paljon noin nuorena. Mihin tämä sairas maalima on menossa?

 

[Waqu]

Kyllähän se on tuo 2006 Torinon finaali. 2003 joo kotikisat, kova jengi ja suurin sulaminen ikinä, mutta kyseessä kuitenkin MM-kisojen puolivälieräottelu.

2006 tuli Kuusamossa lomareissulla katsottua tuota ottelua, ulkona oli yhtä synkkää pelin loputtua kuin mielikin. Se joukkue, jossa oli koossa Suomen ne huiput, jotka olivat "aina" pelanneet. Vielä kun Suomi oli tuossa turnauksessa paras joukkue ja finaalissakin hallitsevampi osapuoli, niin kyllä harmittaa. Edelleen muistaa sen Lidströmin maalin ja ne mylläkät, ne paikat.. Se OJ:n paikka lopussa. Ja niin vain lopputulemana oli kyynelehtivä Teppo Numminen. Kylmät väreet tulee edelleen. Ramilta pystyi odottamaan mitä vain, mutta Aralta pysty aina odottamaan juuri tuota sulamista.

 

[Swearengen]

Kovin paikka oli reaaliajassa Torinon finaali, mutta ei se jälkikäteen ole vituttanut niin paljoa. Ei vain ole todennäköistä, että materiaaliltaan huonompi jengi voittaa niin monta playoff-matsia peräkkäin, vaan jossain vaiheessa tulee tilastotappio vastaan.

Noloin ja vituttavin Ruotsi-tappio on siis jälkikäteen ajateltuna se kotiskabojen puolivälierä 2003, vaikka urheilullisesti panokset olivatkin huomattavasti pienemmät kuin olympiafinaalissa. Paniikkia pysäyttämään kykenemätön koutsi Aravirta ja huhujen mukaan kuumetilansa valmennukselta salannut maalivahti Jani Hurme kantavat loppuikänsä vastuun tuosta katastrofista.

 

[Roger Moore]

Kyllähän se Torinon finaali on. Tokihan jälkikäteen tarkasteltuna kyseessä on kovin suomalainen jääkiekkosaavutus koskaan, mutta siltikin se tappio on niin vittumainen asia vielä 9 vuoden jälkeenkin että koko asian käsittely tuntuu edelleen todella vaikealta. Koivun katkennut maila, Olli Jokisen paikka lopussa yms... Ihan käsittämätöntä. Lisäksi kyseessä on varmasti maajoukkueen historiassa ainoa peli jonka päättymisen jälkeen olen oikeasti tirauttanut kyyneleen, koska pettymys oli niin valtava. Mutta jälkeenpäin siitä saavutuksesta ja joukkueesta voi olla ihan perkeleen ylpeä, ja kovia maita silloin myös voitettiin. Kruununa tietysti Venäjän jyrääminen välierässä, kyseessä on varmasti edelleenkin Suomen jääkiekkohistorian paras ottelu.

Tietystikin hetkellisessä vitutuksessa hyvin lähelle pääsee kotikisojen puolivälierä vuodelta 2003, ja muutenkin kyseessä on kyllä varmasti absurdein kiekkopeli minkä olen koskaan katsonut. Pelin jälkeen vitutti niin paljon että piti laittaa telkkari mutelle Ruotsin kansallislaulun ajaksi, yleensä kuitenkin kunnioitan vastustajaa ja kuuntelen kansallislaulut mutta silloin meni kuppi nurin. Tosin olin vasta 13 tuolloin.

Nämä kaksihan ne nyt tietysti ovat selkeällä erolla muihin, ja toki se Torinon finaali nyt vielä isommalla erolla koska se on olympiafinaali. 2003 kyseessä oli "vain MM-kisojen puolivälierä".

EDIT:

Masokistina katsoin Youtubesta Teppo Nummisen haastattelun Torinon finaalin jälkeen. Ei vittu mä olen kyllä tyhmä jätkä. Ja Jussi Saarinen on myös.

VOI VITTU!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[Mechalo]

Ehdottomasti itselleni katkerin on tuo Torinon finaali, katselimme sitä mökillämme Nurmeksessa hiihtolomalla ja muistan sen ketutuksen, koska tuossa pelissä pystyimme edes taistelemaan Ruotsia vastaan, mutta sitten kymmenen sekuntia kolmannesta erästä ja - kaboom. Se siitä.

 

[Rocco]

Torinon finaali ylivoimaisesti. Skoda Cupin otteluita ei tulisi mainita edes samassa asiayhteydessä ikinä. Parhaiden turnaus, finaalitappio, turhahko maali 3. erän alussa vielä viimeisellä sekunnilla huippupaikka tasoitukseen. Mutta ei.

 

[benicio]

Torinon finaali on ainoa josta en ole maalikoostetta yms jälkikäteen katsonut, ja ainoastaan Leijonien olympiavoitto saisi minut ehkä sen katsomaan. Ainoa tilanne jonka muistan pelistä on voittomaali. Vittu.

 

[Snagari]

Torinon finaali on ainoa josta en ole maalikoostetta yms jälkikäteen katsonut, ja ainoastaan Leijonien olympiavoitto saisi minut ehkä sen katsomaan. Ainoa tilanne jonka muistan pelistä on voittomaali. Vittu.

On muuten sama tilanne ja voittomaali on tosiaan ainut asia mikä tulee mieleen Olli Jokisen lopun paikan lisäksi. Muista maaleista ei mitään hajua, ehkä pidemmän miettimisen jälkeen muistaisi mutta en tosiaan aio katsoa maalikoostetta. Enkä miettiä maaleja.

Voittomaalista on syöpynyt verkkokalvoille erityisesti se Lidströmin selän takaa tuleva hidastus jossa näkee täydellisesti kiekon painuvan ristikon kautta maaliin.

Vittu. (kuva jääkiekkoilijoista)

 

[Klose16]

Itselle Torino-tappio oli kanssa aika paha, mutta nyt kun on nähnyt vuosien varrella miten paljon puhdasta iloa suomalaiset ovat siitä saaneet ja yhä jatkuvasti saavat, tunne on lievittynyt.

 

[Glory Hunter]

Torino oli kova tappio. Se nakertaa vieläkin kun sitä miettii. Olihan Ruotsi turnauksen paras joukkue mutta tappiossa vituttaa eniten se kun tietää että finaalissa olis oikeasti ollut mahdollisuus voittaa. Tähän päälle vielä epäonninen Koivun mailan katkeaminen sekä OJ:n loppuhetken hukattu maalipaikka.

 

[Kirjoittelija]

Kakkosena 2003, Tosin se ei vituta, naurattaa enemmän. Voi kuulostaa liian hauskalta ollakseen totta, mutta minä menin ihan oikeasti nukkumaan heti 5-1 maalin tullessa. Olin 9v ja koulua seuraaavana päivänä. Aamulla äitini tuli herättämään ja kysyi arvaa paljonko päättyi. Huikkasin että kai se Ruotsi lopulta voitti 6-5. Äiti nauroi ja sanoi kyllä. Ajattelin hänen vitsailevan. Tarina on tosi.

Itse katselin ko. peliä Tampereen rautatieaseman Semafori-ravintolassa. Kun peli päättyi, eräs aika isokokoinen nuorimies sanoi vihaisena kuuluvaan ääneen, että jos hän kuulee jonkun puhuvan nyt ruotsia, hän vetää turpaan ja lujaa. Tällaiset muistikuvat vaikuttavat osaltaan siihen, että minulla ei ole koskaan ollut hirveää hinkua katsella Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelejä Tampereen ravitsemusliikkeissä.

Omalla kohdallani katkerimmat Ruotsi-tappiot ovat vuoden 1991 MM-kisojen 4-4 (tappiohan se oli, vaikka maalit meni tasan) sekä vuoden 1992 MM-finaalin häviö. Muistan miten äiti nuhteli minua tuolloin vuonna 1992, kun kirosin ruotsalaisia hyvin alatyylisin ilmauksin. Objektiivisesti arvioiden esim. Torinon finaali on toki merkittävämpi häviö, mutta silloin oli jo ikää sen verran, että ymmärsin jonkun jääkiekkomatsin lopputuloksen olevan todellisuudessa melkoisen triviaali asia.

Muistan myös sen, miten äiti valisti minua ensimmäisiä kertoja lätkän MM-kisoja seuratessani (vuosina 1989, 1990 ja 1991) kertomalla, että Suomi ei tule näissä kekkereissä olemaan mitaleilla ikinä. Siinä puhui kymmenien vuosien kokemus.