Hohdokkuus näistä turhanpäiväisistä Euro Hockey Tourin turnauksista alkaa pikkuhiljaa nakertaa sivuunkirjoittaneenkin mieltä - on tehnyt sitä vuosien saatossa. Ei se etteikö hyvä jääkiekko kiinnostaisi, vaan oikeastaan se, että näitä turnauksia alkaa olla kaudessa aivan liikaa. Se syö jääkiekon viihtyvyyttä; neljät Euro Tourit + finaalit päälle. Tämä on varsinkin liikaa jo siinä vaiheessa, kun ollaan olympiavuodessa ja MM-kisatkin painaa keväällä päälle. Riittääkö syke - etenkin fanilla? Varsinkin, kun tarjottavana on kahvaa ja koukkimista Eurooppalaisilla säännöillä.
Tottakai turnaukset antavat nuorille pelaajille näyttöpaikan, ikkunan, josta on hyvä ponnistaa kohti uutta astetta. Mutta silti, kyllähän pelaajillakin loppuu jossain vaiheessa bensa, kierrätyksistä huolimatta. Turnauksista kieltäytymisiä tulee harvoin - osin suomalaisuutta arvostaen - mutta heijastuuhan hirvittävä turnausmäärä väistämättä pelin laatuun ja yksilötasojen ylläpitämiseen. Ainakin tällä tuomarilinjalla, jossa sallitaan pelin sisäinen hirvittävä estäminen, koukkiminen, kahvaaminen ja säätäminen.
Turnauksia toki markkinoidaan huimaavina spektaakkeleina ja kovatasina peleinä, mutta pitkällä aikajännitteellä ihmismassa, maksava yleisö huomaa pelien tyhjiön ja äänestää jaloillaan. Tämä on jo näkynyt negasävyisinä kommenteina ulkoisessa mediassa ja valtavirta tulee olemaan samankaltainen niin kauan kuin muutoksia ei tehdä. Nyt olisikin aika ottaa käytäntöön Euroopassa nollatoleranssilinja NHL:n tavoin, jotta kiekko Eurooppalaisella tasolla ei kuole kokonaan. Tämä on kiekon pääydin ja keskushermosto, jota kautta myös pelillisiä asioita voidaan lähteä viemään eteenpäin. Nyt peli näillä leveyspiireillä on aivan järkyttävää NHL:n verrattuna. Siellä peli on jääkiekkoa tällä hetkellä!
Mitä tulee sitten itse aiheeseen eli Karjala-turnaukseen, niin voitaneen kyllä puhua Suomen A-maajoukkueen vedenjakajasta. Uudistettu, hyökkäävämpi pelitapa on toki mielenkiintoinen, mutta erittäin riskialtis. Varsinkin, kun yksilötaso - muihin maihin verrattuna - on rajallinen, vaikka mukana on todella kovatasoinen ryhmä esimerkiksi ilman maajoukkueikonia Ville Peltosta ja loukkaantunutta Niklas Bäckströmiä.
Jos joukkueen kiekollinen, iloinen hyökkäyspelaaminen ei onnistu, tämä musertaa joukkueen yksilötasolla todella heikoksi ja pelit hävitään eritoten kiekonmenetyksiin sekä kaksinkamppailuvoimaan.
