Mainos

Kansainvälisen kiekon voimasuhteet nyt ja tulevaisuudessa

  • 13 473
  • 34

Carlos

Jäsen
Ja vielä pienenä kuriositeettina, jos otetaan KAIKKI tällä hetkellä rekisteröidyt suomalaiset junioripelaajat, heitä on n. 40'000kpl. Tasaisella matematiikalla heistä tullaan varaamaan 1. kierroksella NHL:aan n. 14 kappaletta. Ylipäätänsä jollain kierroksella varatuksi heistä tullee n. 100kpl.

Etta siinä vähän vertailua kaikille huomisen patriklaineille, miten paljon töitä vaaditaan jos haluaa noihin "kiintiöihin" kuulua.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Meidän peli on tullut tiensä päähän kansainvälisillä pelikentillä. World Cup ja tämäniltainen ottelu osoittivat missä mennään tänä päivänä kansainvälisessä kiekossa. Myös länsinaapurissa tämä on huomattu jo muutama vuosi sitten ja SHL:ssa joukkueet pelaavat huomattavasti nopeampaa jääkiekkoa kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Pohjois-Amerikkalaiset näyttävät kehityksen suunnan ja Ruotsissa ja Venäjällä tähän on reagoitu mutta Suomi yrittää sinnitellä vanhentuneella pelikirjalla ja yhteistyön jääkiekolla tuulimyllyjä vastaan. Marjamäki on erittäin analyyttinen valmentaja mutta auttamatta jälkijunassa pelikirjansa kanssa.
 

Warrington

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Meidän peli on tullut tiensä päähän kansainvälisillä pelikentillä. World Cup ja tämäniltainen ottelu osoittivat missä mennään tänä päivänä kansainvälisessä kiekossa. Myös länsinaapurissa tämä on huomattu jo muutama vuosi sitten ja SHL:ssa joukkueet pelaavat huomattavasti nopeampaa jääkiekkoa kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Pohjois-Amerikkalaiset näyttävät kehityksen suunnan ja Ruotsissa ja Venäjällä tähän on reagoitu mutta Suomi yrittää sinnitellä vanhentuneella pelikirjalla ja yhteistyön jääkiekolla tuulimyllyjä vastaan. Marjamäki on erittäin analyyttinen valmentaja mutta auttamatta jälkijunassa pelikirjansa kanssa.

Mulla on ollut ihan samat fiilikset tästä meidän pelistä jo viime kausien ajan. Tähänkö suomalaisen kiekon kehitys pelitavallisesti tyssää? Eikö meidän peliä ole tarkoitus kehittää tuon enempää, samalla kun ruotsalaiset ja kanadalaiset ovat jatkuvasti kehittäneet omaa peliään ja pääosin nopeampaan suuntaan. Vaikuttaa vähän siltä ettei Marjamäki ole pelitavallisesti yhtään uusiutunut viimeisen 3 vuoden aikana, ja se on todella huolestuttavaa.

Tiiviistä viisikkopelistä ei kannata luopua, koska se on varmasti jatkossakin se suomalaisten vahvuus jolla saadaan huonommasta materiaalista enemmän irti, mutta sitä tiivistä viisikkopeliä voi pelata niin perkeleen monella eri tapaa. Eilisessä pelissäkin hyökkäyksiinlähdöt tökki pahasti, eikö työkalupakissa ole oikeasti muuta lähtöä kuin se hidas- tai puolihidas lähtö johon vastustaja ehtii noin viiteentoista kertaan ryhmittäytyä alle ja lukea ne avausta hakevat hyökkääjät pois. Varsinkin Snaroksin Venäjä on parhaimmillaan erinomaisesti ohjannut sen Suomen hyökkäyksiinlähdön laitoihin jonka jälkeen yksi mies pelaa pois sen sentterin keskustasta, nyt pitää oikeasti löytyä jotain muutakin variaatiota. Eilen oltiin pahimmillaan aivan kusessa kun Venäjä karvasi agressiivisesti ja korkealta.

Lisäksi on aika validi kysymys, että oliko täysin kurinalaiseen ja pilkkua viilaavaan pelitapaan luottava Marjamäki oikea valmentaja ns. turnaus valmentajaksi, kun on tarkoitus saada lyhyemmässä ajassa pelitapa selkäytimeen. World Cupissa nähtiin ettei suomalaiset pelanneet pääosin lainkaan selkäytimestä, vaan ratkaisut kesti ja kesti jopa Barkovin tyylisillä luistelevilla tietokoneilla. Marjamäki haluaa että jokaisella osa-alueella ja jokaisessa tilanteessa noudatetaan hänen pelitapaansa, se on pelaajille aika helvetin haastavaa kun valmistautumiseen ei ole aikaa koko pitkää kautta kuten seurajoukkueessa.

Westerlund oli aivan mestarillinen siinä miten nopeasti hän sai Suomen pelaamaan yhteistä peliä, jotain hän teki selkeästi eri tavalla kuin moni muu suomalainen valmentaja, koska Westerlundin Suomi oli usein turnauksen alusta asti pelillisesti todella valmis joukkue. Se Westerlundin tekemä pelikirja klippi Torinon Olympialaisiin löytyy youtubesta, kannattaa tsekata, ei vaikuttanut miltään rakettitieteeltä vaan hyvin simppeliltä miten pelataan eri tilanteissa. Olisiko niin että Marjamäki yrittää nyt liian paljon ja liian lyhyessä ajassa?

Muutenkin tuota meidän peliä olisi pitänyt jo vuosia sitten alkaa kehittämään eteenpäin, Suomi on pahasti jälkijunassa verrattuna ruotsalaisiin ja kanukkeihin. Kuka tuo meidän peli 2.0 version toimivana esiin? Jukka Jalonen puhui vuosi sitten nopeammasta meidän pelistä, jossa mm. hyökkäyksiinlähdöt pyritään tekemään organisoidusti, mutta silti mahdollisimman nopeasti jottei vastustaja ole kerennyt organisoitumaan jo alle, Jalosen Jokereiden taival KHL:ssä on alkanut yskien, onko meidän peli järkevästi nopeutettuna kuitenkin lähes mahdoton ajatus? En tiedä. Ja mainitaan nyt vielä, että en tarkoita meidän pelillä yhtä ja samaa pelitapaa, koska variaatioitahan siitä löytyy eri valmentajilta, mutta se perus ajatus esim. hyökkäyksiinlähdöistä, ja kiekottomasta pelistä on hyvin samanlainen.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
@Warrington , eilisen pelin jälkeinen Jere Lehtisen haastattelu oli paljon puhuva. Jere sanoi että paljon on tullut pelaajille uutta asiaa, tuolta se sitten näyttää ja näytti jo World Cupissa kun pelaajat miettivät tilanteita eivätkä pelaa vaistoillaan. Analyyttisyys on valmentajalla hyve mutta ihminen pystyy prosessoimaan ainoastaan tietyn määrän infoa kerrallaan. Tiivistä viisikkopuolustusta pyrkii pelaamaan jokainen joukkue maailmassa, kysymys kuuluukin miten tulla paineen alta pois. Tullaanko syöttämällä vai jalalla vai miten, siis riskittömästi. Karri Kiven Ässät riisui Rautakorven Tapparan aseista 2013 finaaleissa erittäin kovalla prässipelaamisella joka ei ollut kuitenkaan silmitöntä juoksemista viisikon tiiveyden kustannuksella. Ässät pelasi jo tuolloin erittäin modernia kiekkoa, tiiviisti puolustettiin keskustaa viisikkona ja hyökkäämään lähdettiin nopeasti aina kun se oli mahdollista.
 
Tässä (youtube.com) on tuo mainittu Erkan pelikirjavideo. Muistaakseni jotkut NHL-pelaajat eivät sitä jaksaneet oikein etukäteen katsella, mikä aiheutti turnauksen alla vähän kränää. Se on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen, hermoja raastavalla jonotusmusiikilla ryyditetty pätkä, joka ainakin näin ei-pelaajan näkökulmasta tuntuu ihan hyvin välittävän perusasiat siitä, miten joukkueen pitäisi pelata. Olisi hauska nähdä, mitä tapahtuisi, jos tämä nauha lyötäisiin hallin neukkarin VHS-laitteeseen vuonna 2016. Vieläkö tällainen pelikirja olisi kurantti?
 

Ostoskassi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkueet, Boston Bruins, suomalaiset
Tekstiä...

Hyvä kirjoitus kaiken kaikkiaan.

Suomen tilanteessa on hyvä muistaa kuitenkin, että tällä hetkellä pelaajien taso ei ole sillä tasolla, kuin millä se oli esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Kymmenen vuotta sitten Suomen olympiajoukkueen kakkossentteri painoi NHL:ssä 89 pistettä ja seuraavana kautena 91 pistettä. Sellainen pelaaja olisi heittämällä Suomen ykkössentteri nykypäivänä. Kaikki kunnia Mikko Koivulle, Valtteri Filppulalle ja Jussi Jokiselle, mutta nämä kolme (täysin sattaumanvaraisesti valittua) jääkiekkoilijaa jäävät todella kauas siitä mitä esimerkiksi Saku Koivu, Teemu Selänne, Jere Lehtinen tai vaikka Olli Jokinen joskus pelillisesti olivat. Sama pätee puolustukseen. Puolustusosasto on toki nyt Suomen osalta todella nuori ja vertailu ei siinäkään mielessä ole mielekästä Teppo Nummiseen tai Kimmo Timoseen, jotka olivat urallaan todella kovia tekijöitä. Suomen konkarit ovat tosiaan jättäneet kaukalot jo nuoremmilleen ja saman aikaisesti nuorten maajoukkueissa kovaa jälkeä tehneet ja menestystä niittäneet 90-luvun ihmelapset ovat vasta kasvamassa saappaisiinsa.

Mutta samaan aikaan on muistettava, että vaikka materiaali ei ole sitä mitä se muilla kovilla mailla on ja siinä annetaan tasoitusta, niin sen ei pitäisi olla kuitenkaan esteenä menestykselle. Suomen materiaali riittää edelleen haastamaan kenet vain, koska vain.

Henkilökohtaisesti en usko, että meidän pelin aika on ohi. Meidän pelin kehitystä tulee kuitenkin edelleen jatkaa eikä saa jäädä laakereille lepäämään. Täytyy kuitenkin muistaa, että World Cupissa Suomi pelasi suhteellisen tasavahvan pelin Venäjää vastaan ja Ruotsia vastaan voitti jopa maalipaikoissa. Valmentajan tehtävänä on juurikin luoda pelaajien kannalta optimaalinen pelitapa, ja jää pelaajien tehtäväksi lyödä kiekko pussiin, sitä ei voi Marjamäki enää tehdä heidän puolestaan. Tässä mielessä en koe World Cupia edes niin pahana mahalaskuna, koska ainoa todellinen kylvetys tapahtui nuorten maajoukkuetta vastaan, ja silloinkin kylvettäjänä oli arvostettu Todd McLellan, joka on tunnettu omasta pelitavallisesta valmentamisestaan. Ainoa mikä ihmetyttää on se, että miten sen kaiken annettiin tapahtua? Kyllähän nuorten maajoukkueen vahvuudet oli jo etukäteen selvillä. Valmistautuminen epäonnistui, ja siitä tulee Marjamäen kantaa vastuu. Venäjää ja Ruotsia vastaan esitykset olivatkin jo paljon tasapainoisempia.

Marjamäki on tuonut oman kädenjälkensä Leijonien pelaamiseen ja se näkyy ennen kaikkea nopeissa kontrollilähdöissä. Niitä nähtiin Venäjää vastaan torstaina jopa suhteellisen paljon. Ongelmana oli vain se, että pelaajat ovat olleet niin vähän yhdessä, joten ajoitukset olivat pahasti pielessä, jolloin tasapainoiset hyökkäykset olivat näiden nopeiden kääntöjen jälkeen vähissä. Yksi yhteinen peli riittänee tässä jo helpottamaan ongelmia ja uskonkin Suomen petraavan paljon lauantaita silmällä pitäen.

Olen alusta alkaen, ja olen edelleen Marjamäen kelkassa. Mielestäni Marjamäen valinta oli oikea valinta Suomen maajoukkueen peräsimeen, vaikka tällä hetkellä tosiaan tulokset eivät todellakaan mairittele Suomen maajoukkuetta. Pelillisesti Marjamäen Leijonat ovat kuitenkin pelanneet paremmin kuin tulokset antavat olettaa, joten en ole huolissani vielä. Joskin tosiasia on se, että voittojakin on alettava tulla. Kyse on loppuviimein tulosurheilusta ja mikäli koko ajan tulee takkiin, alkaa Marjamäen jakkara heilua. Mutta niin kauan, kuin Suomi ei pelillisesti häviä kentällä, en ole huolissani, vaikka kuten todettua; jääkiekossa ideana on tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja, ja sitä Marjamäen Leijonat ei ole tähän mennessä vielä tehnyt.
 

bebeto

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Ylöjärven Ryhti
Tässä (youtube.com) on tuo mainittu Erkan pelikirjavideo. Muistaakseni jotkut NHL-pelaajat eivät sitä jaksaneet oikein etukäteen katsella, mikä aiheutti turnauksen alla vähän kränää. Se on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen, hermoja raastavalla jonotusmusiikilla ryyditetty pätkä, joka ainakin näin ei-pelaajan näkökulmasta tuntuu ihan hyvin välittävän perusasiat siitä, miten joukkueen pitäisi pelata. Olisi hauska nähdä, mitä tapahtuisi, jos tämä nauha lyötäisiin hallin neukkarin VHS-laitteeseen vuonna 2016. Vieläkö tällainen pelikirja olisi kurantti?

Kyllä tuo pelikirja ihan validi on tänä päivänäkin. Ei jääkiekko mitään rakettitiedettä ole eikä pyörää ole keksitty rapakon takana uudestaan. Tuo pelikirja oli laadittu Torinoa varten ja näyteklipit olivat World Cupista 2004 jolloin materiaali Suomella oli pikkuisen laadukkaampi kuin tänä päivänä. Mutta tuolla videolla ei käsitelty aihetta miten tullaan omalta alueelta ulos kovan paineen alta. Ehkä Erkka ei katsonut tuota tarpeelliseksi koska joukkueen runko pelasi NHL:ssa ja oli tottunut tuohon kovaan prässipeliin. Suomessa pelaavat eivät ole tottuneet siihen että vastustaja ajaa syvään ja prässää kahdella, joskus jopa kolmella hyökkääjällä.

Suomi sen sijaan toteutti tuota painepelaamista aivan loistavasti noissa Erkan klipeissä, puolustaminen alkoi hyökkäyspäässä heti ohilaukauksen tai kiekonmenetyksen jälkeen. Toivoisin näkeväni tuollaista kiekkoa liigassakin, nyt sitä pelaa kovin harva joukkue. Liian moni peruuttaa trappiin kun pitäisi tai voisi paineistaa.
 
Kyllä tuo pelikirja ihan validi on tänä päivänäkin. Ei jääkiekko mitään rakettitiedettä ole eikä pyörää ole keksitty rapakon takana uudestaan. Tuo pelikirja oli laadittu Torinoa varten ja näyteklipit olivat World Cupista 2004 jolloin materiaali Suomella oli pikkuisen laadukkaampi kuin tänä päivänä. Mutta tuolla videolla ei käsitelty aihetta miten tullaan omalta alueelta ulos kovan paineen alta. Ehkä Erkka ei katsonut tuota tarpeelliseksi koska joukkueen runko pelasi NHL:ssa ja oli tottunut tuohon kovaan prässipeliin. Suomessa pelaavat eivät ole tottuneet siihen että vastustaja ajaa syvään ja prässää kahdella, joskus jopa kolmella hyökkääjällä.
Juurikin näin. Jos vaikka tuon 2004 world cupin finaalin ensimmäistä erää katsoo (koko matsi tässä), niin ensinnäkään Kanadalla ei ollut mitään kovaa prässiä, vaan usein ei (toisin kuin Kanada) edes oltu paineen alla ja pystyttiin avaamaan keskustaan. Sitten jos oli painetta, pelattiin kiekko vain pois puolustusalueelta joko suoraan purkamalla tai sitten nykymittapuulla huonoilla hyökkäyksentyngillä. Hyvin pohjois-amerikkalaista ja pienessä kaukalossa toimivaa peliä jollaista NHL on melko pitkälti vielä nykyäänkin, ainakin runkosarjassa. Eihän Erkan tarvinnut puhua omista lähdöistä kun aina lähdettiin samalla tavalla. Joko (nykytermein nopeasti tai puolinopeasti) pelaamalla kuten kukin ketju oli keskenään sopinut, tai jos siihen ei ollut edellytyksiä, niin sitten roiskimalla ja puolustamalla sinnikkäästi taas seuraavaan puolustusalueen riistoon asti. Kaikki perustui siihen, kuinka tiiviisti puolustettiin, ja aktiivisesti aivan ylhäältä saakka, kuten mainitsit.

Tällä pelattiin tasaväkisesti maailman parhaita vastaan, kun materiaaliero maailman kärkeen oli kapeampi kuin mitä se on nyt, ja vihellyskulttuuri vielä clutch&grab ajassa.

Suomi sen sijaan toteutti tuota painepelaamista aivan loistavasti noissa Erkan klipeissä, puolustaminen alkoi hyökkäyspäässä heti ohilaukauksen tai kiekonmenetyksen jälkeen. Toivoisin näkeväni tuollaista kiekkoa liigassakin, nyt sitä pelaa kovin harva joukkue. Liian moni peruuttaa trappiin kun pitäisi tai voisi paineistaa.
Tuossa world cupissa tosiaan prässättiin hienosti. Nykyään kv-tasolla isossa kaukalossa ei kuitenkaan voi kovin aktiivisesti prässätä. Tuskin liigassakaan. Ehkä jossain yksittäisissä otteluissa tai sarjoissa. Esim. syvällä pelinsä kanssa rämpinyt KooKoo raapi nyt ennen taukoa pari voittoa prässäämällä, mutta ei tuollainen voi kauaa kestää ennen kuin vastustajat alkavat siihen onnistuneesti kontrata. Sen verran liigan träppäilyistä ja muusta hiihtelystä voisi kyllä mainita, että kaukaloiden pienentäminen max 28 leveään sitä varmaan vähentäisi.

Nyt pelitavallisen kehityksen aallonharjalla on viime kevään Penguinsin ja syksyn Team NA:n toteuttama "speed hockey", tai oikeastaan se höystetynä aivan pienellä parempaa rakennetta ja hyökkäysvauhtia tuottavalla rytmityksellä, jota Kanada pystyy pelaamaan. Mutta ei Suomi voi näitä vastaan pelata niiden omilla aseilla. Kyllä Suomen kannattaa nykymateriaalilla jatkaa tällä meidän pelin tiellä. Ehkä ensi olympiadilla voi olla toinen ääni kellossa, kun nyt parikymppiset tähdet ovat nousseet uusiksi selänteiksi, koivuiksi ja lehtisiksi.
 

suippotokko

Jäsen
Suosikkijoukkue
njd
10 vuoden takainen Kanada ei valitettavasti enää pelaa Suomeakaan vastaan. Nykyisellä materiaalierolla on aivan sama mitä vierumäkeläistä pelikirjaa Suomi käytää - ei vaan riitä. Karjalalippisturnauksissa Me kyllä kilvoitellaan.

Parhaiden turnauksissa voittokin on torin arvoinen!
 

Glove

Jäsen
Tartunpa pariin aiempaan kommenttiin, joissa mainitaan Suomen pelaajamateriaalin huonous suhteessa vastustajiin. Mielestäni oleellisin kysymys on se, miksi suomalainen pelaajamateriaali on kilpailijoihin nähden huonompaa? Mitä meillä tehdään väärin kun pelaajapolulta ei tule samaan tahtiin NHL:n huippupelaajia kuten esimerkiksi länsinaapurista. Suomessa jääkiekko on kuitenkin ykköslaji toisin kuin Ruotsissa, jossa on myös muistini mukaan vähemmän rekisteröityneitä pelaajia kuin Suomessa. Onko vika järjestelmässä, jääkiekkoliitossa, valmentajissa, junioreissa tai heidän vanhemmissaan vai kemties jossain muualla? Miksei suomalainen pelaaja voisi olla niin taitava, nopea, vahva ja kestävä, että hän pystyisi pelaamaan Kanadan pelaamaa peliä? Mikä sen estää?
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös