Ja sinä luulet, että katsojien aktiivisuus lisääntyy, jos tap-tap-kulttuurista siirrytään johonkin typeriin rallatuksiin, jotka eivät liity edes peliin tai millään muotoa "elä" pelin mukana?
Ässien tarunhohtoisella hopeakaudella tunnelma oli loistava ja lähestulkoon jokainen katsoja oli hyvin mukana huutamassa, taputtamassa ja tekemässä aaltoja. Ja mikä mielestäni oleellisinta: Se kumpusi sen hetkisistä tunnetiloista, siitä onnen ja raivon sekaisesta hurmoksesta, kun 10 vuotta maanrakoon lytätty joukkue näytti lähes koko Suomelle mistä se kana pissii.
Peli on se, mikä sytyttää myös yleisön. Jos peli ei ole kunnossa, niin ei se suuri yleisö syty mistään typeristä lauluista, joissa kerrotaan vihattavan sitä ja sitä.
Jos katsojat eivät jaksa huutaa joukkueen nimeä, niin miten he jaksaisivat rallatella jotain kolmen säkeistön veisuja tai ylipäänsä opetella niiden sanoja?
Onko tuo eurooppalaisen jalkapallokulttuurin apinointi joku päämäärä?
Brittiläiset jalkapallofanit ovat melkoisen ääliömäistä porukkaa. Miksi kukaan haluaisi matkia sellaisia?
On aika yleinen harhaluulo, että jos peleissä lauletaan, niin ei voitaisi reagoida pelitapahtumiin. Tätä harhaluuloa viljelevät sellaiset, jotka eivät ole ikinä olleet mukana laulamassa jonkun kannattajaporukan kanssa. Kyllä Porissa jalkapallokatsomossa ainakin reagoidaan peliin. Joukkueen lähtiessä rakentamaan hyökkäystä vedetään jotain kahdesta hyökkäämiseen liittyvästä laulusta, näyttävän suorituksen tehneelle pelaajalle lauletaan välittömästi hänelle henkilökohtaisesti räätälöityä laulua ja niin edelleen. Kyllä se peliin reagointi on mahdollista tehdä siis isommallakin porukalla ja nimenomaan laulamalla.
Ei laulamiseen ja kannustamiseen tarvita aina menestystä. Itse en ainakaan näe asiaa niin, että joukkueen pitäisi aina ansaita katsojien tuki. Joukkuetta kuuluu tukea ja kannustaa heikkoina hetkinä ja jos joukkueessa tai seurajohdossa on joku asia päin persettä, asiaa voi kritisoida ottelutapahtumassa laulamalla. Joukkue ei aina tarjoa kannattajilleen positiivisia kokemuksia, mutta tämä ei tarkoita sitä, että kannattajien pitäisi huonoilla hetkillä olla hiljaa. Silloin pitää antaa kuulua isolla porukalla, että mikä mättää. Kyllähän näin esimerkiksi Ässien peleissäkin tehdään, mutta sen tekevät valitettavan usein sadat yksittäiset huutelijat, joiden teho on tasan nolla sen takia, ettei siitä huutelusta saa mitään yhtenäistä kuvaa.
Katsomokulttuurissa ei ole pelkästään kysymys huutamisesta ja laulamisesta. Minä menen ainakin katsomoon viihtymään! Tämä ei tarkoita pelkästään pelin seuraamista, vaan tuttujen naamojen näkemistä, yhtenäisyydentunnetta yhdessä muiden fanien kanssa ja sitä laulamista. Tunnen Porin Palloilijoiden pelien Eteläkaarteen tällä hetkellä paljon kotoisammaksi ja viihtyisämmäksi paikaksi kuin Isomäen seisomakatsomon. Oikeastaan ainoa syy on se, että PoPan peleissä laulukulttuuri on oikeasti voimissaan.
"Ässät tap tap tap Ässät"-huutoa olen kuullut niin paljon elämässäni, että se alkaa maistumaan jo puutakin pahemmalta. Onneksi laulukulttuuri on ottamassa vähitellen ensimmäisiä askeliaan myös Isomäessä.