"Oikein" ja "väärin" kannustamisen dilemma
- Pari sanaa suomalaisuudesta, strategiasta ja katsomokulttuurista
Suomalaiseen kulttuuriin ja kansanperinteeseen on aina kuulunut
kyräily, kateus ja toisen ihmisen parempana pitäminen. Milloin on naapurilla
parempi auto, milloin prameampi piha, milloin parempi palkka.
Kuvitteellinen tilanne, vaikka jokseenkin perin suomalainen sellainen;Naapurin Matti
ostaa uuden mersun, pitää Jarmon ostaa isompi, parempi ja kalliimpi mersu. Tai
ainakin samanlainen. Ostamalla samanlaisen mersun kuin Matti, miehet voivat
keskustella miten se "seuraava malli" on parempi ja miten saisi kasaan rahaa,
jotta sellaisen voisi ostaa. Matti ja Jarmo luovat strategian, jolla he tähtäävät
rahan säästöön. Päämääränä ja visiona heillä molemmilla on ostaa uusi ja kalliimpi mersu.
Jätetään Matti ja Jarmo säästämään rahaa, ja kurkataan myöhemmin uudelleen, miten projekti etenee
Suomalainen vastustaa aina kaikkea uutta. Milloin kohteena ovat BigBrother, mediamaksu, kotiintuloaikojen valvonta
poliisin toimesta, EU, räikeä poliitikko... Lista on loputon. Suomalainen vastustaa aina kaikkea uutta, vaivautumatta
tutkimaan uuden asian kaikkia puolia.
Suomalaisen mielestä kaikki uusi on aina pahaa, jopa saatanallista.
Suomalainen valittaa uudesta. Suomalainen valittaa keskustelu- ja tekstiviestipalstoilla ja chateissa.
Suomalainen on rohkea ja omaa mielipidettään puolustava. Kun uuden edustaja menee kysymään, mikä
uudessa mättää, suomalaisesta tulee hiljainen ja epävarma. Suomalainen vastaa:
"No, se on vain tyhmää." Ah, kuinka perusteltua.
Kaiken lisäksi suomalainen ihmettelee kaikkea uutta, "Mitä nuokin yrittävät olevansa"
on hyvin tyypillinen ajattelumalli, kun kyseeseen tulee suomalainen katsomokulttuuri.
Ultraskulttuurin rantautumisesta Suomeen voidaan "syyttää" Ultrasjokereita. Ultraskulttuuri
on monilaista, enkä ala tässä sen enempää tarkastelemaan sen kaikkia ulottovuuksia. Jos kiinnostaa,
katsokaa vaikka Wikipediasta. Kun Ultrasjokerit ensimmäistä kertaa osui silmiini, olin kiinnostunut
- yleisestä suomalaisuudesta poiketen - asiasta. Olin tuolloin yläasteikäinen, ja käsitykseni
"Oikein" kannattamisesta lepäsi Raksilan vanhan I-vasemman kulttuurissa. I-vasen oli
oikea "väärin" kannattamisen kehto, sillä siellä laulettiin yksinkertaisia kannatuslauluja, taputettiin
käsiä, huudettiin joukkueen nimeä ja näytettiin toisinaan sormista keskimmäistä. Eli siis tehtiin
kaikkea mitä suomalaiset pitävät "väärin" kannattamisena, sillä "Oikea" tapa kannattaahan on istua hiljaa
ja syödä sivistyneesti lihapullia aitiossa. Eikö? Kaikki muu on turhanpäiväistä hölinää ja melua, eikä pelin
seuraamisesta tule mitään. Varsinkaan vieressä olevan osalta.
Oulussa alettiin puuhaamaan uudenlaista kannattamiskulttuuria keväällä 2007, kun sittemmin itsensä
seuran Fan Clubin hallitukseen junailleet henkilöt perustivat Poromafian. Ja heti rytisi; lokaa tuli niskaan
vähän joka suunnalta ja Poromafia tuomittiin huligaanijengiksi. Kävi niin sanotusti suomalaiset.
Aiemmin Kärppäfanit olivat siivittäneet itsensä tunnelmaan peruukein, kasvomaalauksin ja
"KÄRPÄT, KÄRPÄT!" huutoineen. Uudet tuulet tyrmättiin, ja homma tuomittiin "väärin" kannattamiseksi niin Oulussa
mutta ilkkunauru raikasi muuallakin päin Suomea - eikä vähiten Ilmalassa. Kärppäfanien Horto Magico, helsinkiläisten
kansanlaulu, leimattiin säälittäväksi. Kokeillahan maassamme ei saa, eikä viedä toisten omaa. Se on rumaa,
lapsellista ja noh.. "Väärin" kannattamista.
Oma lukunsa on "laulujen varastaminen". On tietysti julmaa ja raakaa viedä melodia ensin ruotsalaisilta,
ruotsalaisilta suomalaisille ja suomalaisilta oululaisille. Tekijänoikeuksista, ja hyppimisen tahdista
pitäisi lupa kysyä Astridilta itseltään. Hän jos joku tietäisi.
Palataan Matin ja Jarmon säästökuureihin ja päämäärään ostaa uudet mersut molemmille.
Matti huomaa, ettei hänen säästötalkoot onnistu täysin ja saman huomion tekee Jarmo.
Matti ja Jarmo päättävät yhdistää voimansa ja rahansa. Miehet päättävät ostaa yhteisen
mersun, jolla molempien on kiva ajaa ja ylpeillä. Miehet saattavat uudesta
ajatuksesta innostua niin paljon, että heille kelpaa muukin auto kuin mersu.
Samaan pitäisi suomalaisten
kannattajaryhmien (Lue: ns.ääriryhmät) pyrkiä; siirtyä toisten parjaamisesta ja haukkumisesta toisten kannustamiseen
ja tiivimpään yhteistyöhön. Ja kuten Jarmo ja Matti, rikkoa raja-aitoja yli lajirajojen.
Futis ja lätkä voivat olla kavereitakin.
Oli miten oli, jokaisen faniryhmän tulisi kehittää Kannattajavertailu 2009:n mukaan omaa
tapaansa kannattaa. Oli se sitten älämölöä, älämölöä tai älämölöä. Organisointi on jees,
mutta niin on sponttaanisuuskin. Ei ketään, varsinkaan suomalaista, voi pakottaa syömään
kalliissa ravintolassa jos on koko ikänsä elänyt hernekeitolla ja maksalaatikolla vain koska se sattuu olemaan
trendikästä ja eurooppalaista.
-Oululainen VäärinOikeinkannattaja