Ja sinä luulet, että katsojien aktiivisuus lisääntyy, jos tap-tap-kulttuurista siirrytään johonkin typeriin rallatuksiin, jotka eivät liity edes peliin tai millään muotoa "elä" pelin mukana?
Ässien tarunhohtoisella hopeakaudella tunnelma oli loistava ja lähestulkoon jokainen katsoja oli hyvin mukana huutamassa, taputtamassa ja tekemässä aaltoja. Ja mikä mielestäni oleellisinta: Se kumpusi sen hetkisistä tunnetiloista, siitä onnen ja raivon sekaisesta hurmoksesta, kun 10 vuotta maanrakoon lytätty joukkue näytti lähes koko Suomelle mistä se kana pissii.
Peli on se, mikä sytyttää myös yleisön. Jos peli ei ole kunnossa, niin ei se suuri yleisö syty mistään typeristä lauluista, joissa kerrotaan vihattavan sitä ja sitä.
Jos katsojat eivät jaksa huutaa joukkueen nimeä, niin miten he jaksaisivat rallatella jotain kolmen säkeistön veisuja tai ylipäänsä opetella niiden sanoja?
Onko tuo eurooppalaisen jalkapallokulttuurin apinointi joku päämäärä?
Brittiläiset jalkapallofanit ovat melkoisen ääliömäistä porukkaa. Miksi kukaan haluaisi matkia sellaisia?