En ymmärrä sitä, että pelaajia pidetään samanlaisina ihmisinä kentällä kuin sen ulkopuolella. Esimerkiksi Saravo kommentoi hyvin Kontiolasta Kärpät-sarjassa, että siviilissä todella rento ja mukava heppu, mutta kun mennään kentälle, niin kaveruudet kyllä unohtuu, ja koko kaverista kuoriutuu ihan erilainen. Silloin vain voittaminen kiinnostaa, ja läpänheitto jää pois.
Raskikin kommentoi Kimanttia-podcastissa, että Marchand on todella fiksu ja mukava ihminen siviilissä, ja on tainnut heittää erilaisia lastensairaalakeikkoja yms. Vaikka kentällä onkin ihan täysi kyrpä, niin ilmeisesti on valmis tekemään voiton eteen mitä tahansa.
Siksi mielestäni onkin ihan idiotismia itkeä jostain Nurmen filmailuista, ne ehkä kertovat millainen Nurmi on pelaajana, mutta ei siitä, millainen tämä on jään ulkopuolella ihmisenä. Kyllähän käytännössä kaikki ihmiset ovat töissä erilaisia kuin siviilissä, mikä on ihan normaalia. Töissä on oma roolinsa, siviilielämässä omansa.