Ei ns. hevonvittumaista ole keskimäärin rauhanomaisiksi eläjiksi, vaikka siellä kuka tai mikä huseeraisi. Sama meno jatkuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, oli kyseessä sitten joko diktaattorin tai hihhulien hallitsema muslimimaa tai kämäinen Afrikan valtio, jossa kaunat ratkaistaan kansanmurhana viidakkoveitsien avustamana.
Vaikea näistä on innostua tai kiinnostua muuta kuin siltä osin, että näiden maiden eri osapuolia ei tulisi päästää Suomeen tai läntiseen Eurooppaan ns. pakolaisiksi keräämään vereksiä voimia ja jatkamaan sitten vääjäämätöntä death matchiaan uusissa kotimaissaan. Eivät ikiaikaiset kaunat ja väkivaltaiset elämäntavat mihinkään katoa, vaikka jokaisen osapuolen kourassa olisi pysyvä oleskelulupa Ruotsissa.
Siviilien ja pakolaisten kannalta Syyrian tilanne (ynnä muut vastaavat) ovat tietysti erittäin ikävä juttu, mutta ei näihin ole nykymaailmassa tarjolla sellaisia ratkaisumalleja, joilla saisi jotain hieman pysyvämpää aikaiseksi. Mikään interventio ei auta kuin hetkellisesti, koska kumpikin osapuoli on ns. perseestä.
Toisen maailmansodan aikana hyväksi havaittu ja testattu malli voisi tietysti toimia, jos jollain olisi vain kanttia viedä se loppuun asti. Natsi-Saksasta ja japanatseistakin tuli lopulta kelpo demokratioita kun ne ensin pommitettiin tuhannen paskaksi, johtajia otettiin riittävä määrä hengiltä tai heidän arvovaltansa vietiin ja sen jälkeen maihin asetettiin vuosiksi käytännössä miehitysjoukot, joiden muskeleilla ajettiin maissa väkisin uudistukset. Tosin vastaavia hevonvittumaita riittää yllin kyllin, joten kalliiksi ja luultavasti turhaksi tämäkin operaatio tulisi.
Joko kunnon möyhennys ja kulttuuris-yhteiskunnallinen kolonialisointi tai sitten vähimmän vaivan tie, jossa yritetään lähinnä estää lieveilmiöiden leviämistä omalle takapihalle. Välimuodot kuten satunnaispommitukset tai pikaiset interventiot vain pahentavat asiaa.